Uudenvuodenkirje: Miltä näyttää vuosi 2023 keskuspankkikapitalismissa?

Näkymät vuoteen 2023 ovat sumuiset. Jopa sumuisemmat kuin keskuspankkikapitalismissa yleensä.

Keskuspankkikapitalismi-uutiskirje on porskuttanut kohta kahden vuoden ajan. Paljon on ehtinyt maailmassa tänä aikana tapahtua, ja siksi kommentoinnin arvoiset keskuspankkikapitalismin kysymyksetkään eivät ole olleet niukka resurssi. Vuonna 2022 uutiskirjeen tilaajamäärät nousivat ilahduttavasti ja suosituimmat kirjeet saivat monituhatpäisen yleisön. Vaikka vuosi oli itselleni kaikella tapaa kiireinen, edelliset tulokset kannustivat jatkamaan myös uutiskirjeen lähes viikoittaista julkaisemista. Suuri kiitos siis jokaiselle kirjeen tilaajalle ja lukijalle!

Vuonna 2022 perinteisten rahatalouteen, rahapolitiikkaan, finanssipolitiikkaan ja rahoitusmarkkinoihin liittyvien sisältöjen lisäksi uutiskirjeessä oli pakko käsitellä kuluneena vuonna enemmän myös resurssitalouden kysymyksiä sekä talouspakotteiden poliittista taloutta. Tänäkin vuonna kirjoitin kryptovaluutoista eikä myöskään inflaatio jättänyt uutiskirjettä rauhaan. Vuoden lopussa tuntui siltä, että kirjeiden sisällöt alkoivat polkea paikoillaan, kun keskuspankkikapitalismissa keväällä syntyneet isot heilahtelut alkoivat tasaantua. Tuntuu siltä, että kesästä lähtien uutiskirjeet käsittelivät ainoastaan rahoitusmarkkinoiden ja keskuspankkien välistä peliä sen ympärillä, milloin keskuspankit viheltävät pelin poikki ja lopettavat vuoden 2022 aikana toteuttamansa tiukan rahapolitiikan kiristämisen.

Nyt on aika jättää vuosi 2022 taakse ja katsoa eteenpäin vuoteen 2023. Viime vuoden tavoin Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen uudenvuodenkirjeessä yritän hahmotella alkavan vuoden näkymiä talousjärjestelmässämme. Koska uutiskirje rakentuu ensisijaisesti poliittisen talouden kysymysten käsittelyn varaan, aloitan vuosiskenaarioiden rakentelun talouspolitiikan näkymistä, jonka jälkeen siirryn ennakoimaan yleisempää taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä keskuspankkikapitalismissa vuonna 2023. Näin noudattelen esityksessäni samaa rakennetta kuin vuosi sitten.

Vuoden 2023 näkymät

Heti alkuun pitää todeta, että tällä hetkellä tulevaisuuden skenaarioiden - vaikka vain vuodeksi eteenpäin - laatiminen tuntuu erittäin haasteelliselta. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että vuoden 2022 aikana taloudellinen järjestys maailmassamme muuttui merkittävästi (sota Euroopassa, talouspakotteet, energiakriisi, geopolitiikka jne.). Kun pohjalla oli jo pandemia ja sen taloudellis-yhteiskunnalliset seuraukset, monet erilaiset dynamiikat sekoittuivat kuluneen vuoden aikana toisiinsa ja niiden vaikutusten erittely havaituista lopputuloksista oli ja on edelleen erittäin haasteellista. Tämän sekamelskan perinnössä ja mahdollisesti uutta sekamelskaa tuovien tapahtumien määrittämässä tulevaisuudessa vuosi 2023 tullaan taputtelemaan.

Mutta mennään tutussa järjestyksessä. Aloitetaan rahapolitiikasta, jatketaan finanssipolitiikkaan ja yhdistetään nämä näkökulmat lopuksi yleisempiin taloudellisiin kehityskulkuihin, joiden odotan olevan määrääviä tulevan vuoden aikana.

Rahapolitiikka vuonna 2023

Keskuspankkikapitalismiin pureutuvan uutiskirjeen näkökulmasta on varsin lohdullista, että keskuspankit ja rahapolitiikka tulevat olemaan talouspolitiikan sekä taloudellisen kehityksen ytimessä myös tulevana vuonna. Keskuspankkikapitalismin määritelmässäni nimittäin rahapolitiikan korostunut rooli talouspolitiikan kokonaisuudessa on yksi viidestä tätä kapitalismin historiallis-institutionaalista vaihetta määrittävistä tekijöistä.

Jotta jonkinlainen laadullinen skenaario rahapolitiikan vuodesta 2023 saadaan aikaiseksi, on mentävä tätä huomiota pidemmälle ja katsottava, millaisia konkreettisia päätöksiä maailman johtavat keskuspankit lähitulevaisuudessa tekevät. Tämä ei tosiaankaan ole yhtä vaivatonta kuin vuosi sitten, jolloin oli jokseenkin helppoa arvata rahapolitiikan kiristyvän läpi vuoden 2022. Vuoden 2021 lopulla keskuspankit tekivät selkeän käännöksen kiristävän rahapolitiikan suuntaan ja yleiset taloudelliset olosuhteet näyttivät siltä, että keskuspankit pystyvät tämän kiristämistavoitteen myös saavuttamaan.

Juuri nyt erityisesti taloudellisten olosuhteiden kehityksen näkymä on sumuinen, mikä vaikeuttaa myös keskuspankin tahtotilan ennakointia tulevana vuonna. Keskuspankkien julkilausutussa linjassa ei ole tapahtunut oikeastaan minkäänlaista muutosta vuoden takaiseen tilanteeseen nähden. Toisin sanoen kaikki maailman suurimmat keskuspankit vannovat tällä hetkellä kireän rahapolitiikan nimeen: tämän vuoden lopulla tehdyt päätökset ja ennen kaikkea julkilausutut tavoitteet rahapolitiikan tulevien kuukausien linjasta ovat olleet erittäin haukkamaisia.

Keskuspankkien perusteena tiukalle linjalle on ollut tietenkin se, että inflaatio ei taittunut odotetusti vuoden 2022 aikana, vaan hintapaineet oikeastaan voimistuivat ennen kaikkea Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan sekä sitä seuranneen talouspakotekamppailun seurauksena. Vaikka geopoliittinen tilanne ja energiakriisi toivat epävarmuutta talouksiin ympäri maailmaa, kokonaiskysyntätilanne säilyi siitä huolimatta läpi vuoden hyvänä. Ensi vuodeksi kuitenkin lähes jokainen talouden ennustaja ennustaa läntisiin talouksiin selvästi huonompaa kokonaiskysynnän kehitystä ja siten alenevaa inflaatiota sekä hidastuvaa taloudellista aktiviteettia. Tästä juuri syntyy ristiriita keskuspankkien kovan linjan ja taloudellisten olosuhteiden välille.

Jotta voisimme sanoa varmasti, että keskuspankkien linja pysyy tiukkana läpi vuoden 2023, meidän pitäisi olla vakuuttuneita siitä, että myös reaalitalouden suhdanne sekä työllisyystilanne pysyvät hyvinä koko vuoden ajan. Tai vähintäänkin vuoden lopussa täytyisi taas näyttää siltä, että keskuspankkien ennustamasta pienestä ja nopeasta taantumasta mennään läntisissä talouksissa yli että heilahtaa ilman, että keskuspankeilta vaaditaan juuri minkäänlaista reaktiota saati selkeää linjanmuutosta.

Rahapolitiikan skenaarion esittäminen edellyttääkin tässä ja nyt jonkinlaista arviota siitä, millaiseksi talouden suhdanne eri kohdissa vuotta 2023 muodostuu. Koska reaalitalouden kehitykseen vaikuttaa tällä hetkellä niin monta merkittävää dynamiikkaa, arviointitehtävä on väistämättä haasteellinen. Energiakriisin vaikutukset, kiristyvän rahapolitiikan vaikutukset, epäselvä finanssipolitiikan linja ja sen vaikutukset sekä mahdollisten eksogeenisten shokkien vaikutukset tulevat ainakin mieleen huomioitavina tekijöinä.

Palaan yksityiskohtiin kirjeen alaluvussa Yleinen taloudellis-yhteiskunnallinen kehitys vuonna 2023, mutta muotoilen tässä lyhyesti sen perusskenaarion suhdannekehityksestä, johon rahapolitiikan skenaarion sitten perustan:

Vuonna 2023 taantuma tulee yllättämään keskuspankit ja monet muut talouden ennustajat syvyydellään. Vuoden 2022 lopulla tehdyt ennusteet ovat liian optimistisia, kun monet taloudellista aktiviteettia alaspäin painavat voimat aktivoituvat kunnolla vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla. Sekä talouden kasvu että työllisyyskehitys painuvat kesän korvalla negatiiviseksi niin Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa kuin Euroopan Unioninkin alueella ja negatiivista inflaatiotakin saatetaan päästä todistamaan. Vaikka finanssipolitiikka kompensoi odotetusti jossain määrin yksityisen kysynnän rajuhkosta putoamisesta seuraavaa taantumaa, se ei ole tämänhetkisissä taloudellisissa olosuhteissa riittävän elvyttävää, jotta odotettua syvempi taantuma voitaisiin välttää.

Noin. Nyt se on sanottu. Eli millaiseksi sitten rahapolitiikka vuonna 2023 tällaisessa suhdannetilanteessa muodostuu. Vielä alkuvuoden keskuspankit pystyvät pysyttelemään ainakin puheen tasolla kiinni kiristävässä rahapolitiikassa, mutta lupaillut konkreettiset koronnostotoimet ja taseen pienennykset saattavat jäädä osittain tekemättä, kun talousnäkymät heikkenevät vauhdilla. Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla keskuspankkien on pakko reagoida heikkenevään suhdanteeseen: niiden on alettava taas keventää rahapolitiikkaa.

Yksi keskeinen ongelma keskuspankeille on se, että reaalitalouden taantuma tuo todennäköisesti tullessaan myös rahoitusolosuhteiden kiristymistä, kun sijoittajat pakenevat riskisijoituksista kohti turvasatamia. Tämä tarkoittaa sitä, että rahoitusolosuhteiden muutos muodostuu myötäsykliseksi eli taantumaa vahvistavaksi. Mitä jyrkempi on luisu osakemarkkinoilla ja velkakirjamarkkinoilla tulevina kuukausina, sitä kovemmaksi muodostuvat paineet rahapolitiikan keventämiseksi. Lopulta keskuspankit saattavat joutua turvautumaan erittäin voimalliseen ja nopeaan rahapolitiikan keventämiseen, joka muistuttaa tahdiltaan vuoden 2022 kiristämistä. Eli ylös ja alas mentäisiin kuin vuoristoradassa.

Koska tämä rahapolitiikan skenaario on ehdollinen taloudellisten olosuhteiden kehitykselle, paljon varauksia nykyisissä yleisimmissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa on siihen syytä liittää. Tärkein muuttuja rahapolitiikan kokonaisuudessa lienee edelleen inflaatio, jonka valtava rooli rahapolitiikan linjan muodostamisessa ei ole jäänyt viime kuukausina epäselväksi. Jos uusia hintapaineita muodostuu läntisiin talouksiin tulevina kuukausina tarjonnan pullonkauloista ja epäsymmetrisistä kysynnän muutoksista johtuen, keskuspankit saattavat viivyttää rahapolitiikan keventämistä, vaikka työttömyys kasvaisi nopeasti ja reaalinen taloudellinen aktiviteetti vähentyisi merkittävästi.

Tällaisen härkäpäisyyden seuraus olisi tietenkin vieläkin syvempi taantuma ja jonkinlainen suurtyöttömyys. Voi kuitenkin olla, että sellainen tulema odottaa vasta vuonna 2024 ja keskuspankit pitävät linjansa kovana inflaatioon vedoten läpi vuoden 2023. Jos inflaatio hellittää odotettua nopeammin, antaa se keskuspankeille lisää pelivaraa ja mahdollisuuden lähteä taltuttamaan taantumaan ennakoiden. Inflaation ja reaalitaloudellisen toiminnan väliset dynamiikat ovat siis hyvin tärkeitä rahapolitiikan määrittäjiä myös vuonna 2023.

Finanssipolitiikka vuonna 2023

Finanssipolitiikan suunnan arviointi on niin ikään erittäin vaikeaa tulevan vuoden osalta. Sen lisäksi, että myös finanssipolitiikka riippuu paljon yleisemmistä taloudellisista olosuhteista, sen mitoituksen arviointi on sinälläänkin vaikeaa. Siinä missä rahapolitiikan linjaa voi päätellä keskuspankkien korko-ohjauksen ja taseen ohjauksen toimenpiteistä sekä keskuspankkiirien puheista, ennusteista ja lupauksista, finanssipolitiikan linjaa sekä lupausten että toteutetun politiikan valossa on paljon vaikeampi hahmottaa. Erityisesti se on vaikeaa silloin, kun puhutaan usean talousalueen ja valtion finanssipolitiikasta kokonaisuutena.

Vuonna 2022 oli helppoa sanoa, että elvyttävä finanssipolitiikka kannattelee talouksia läpi vuoden - sen verran määrätietoisesti elvytystä oli edellisten kuukausien aikana tehty. Ensi vuoden osalta tätä on vaikeampi luvata. Vaikka yleisen diskurssin mukaan energiakriisi, sota Euroopassa ja ekologinen kriisi pitävät tästä eteenpäin finanssipolitiikan elvyttävänä, oma näkökulmani lähiaikojen finanssipolitiikkaan on pessimistisempi. Vaikka tarpeita julkiselle kulutukselle ja investoinneille on paljon, samoin julkisen vallan tukemille yksityisille investoinneille, lopulta kuitenkin todelliset päätökset niiden toteuttamiseksi jäävät usein tekemättä. Yksi keskeinen syy tälle on yleinen julkisen velan ja alijäämien pelko, joka taas korkoympäristön muutoksen myötä on nostanut vahvasti päätään. Esimerkiksi Suomessa julkisia menoja halutaan pikemminkin leikata kuin lisätä, samalla kun verotusta halutaan kiristää keventämisen sijasta. Vastaavaa talouspoliittista ajattelua on ollut havaittavissa muuallakin - jopa sellaisissa talouksissa, joiden jo ennustetaan ajautuvan syvähköön taantumaan (esim. Iso-Britannia ja Saksa).

Eli vaikka Euroopassa valtiot ovat olleet vuonna 2022 valmiita maksamaan melko avokätisesti energiatukia ja investoimaan asejärjestelmiin tai maanpuolustukseen yleensä, takaraivossa tykyttää koko ajan halu leikata saman verran jostain muualta. Viime kuukausina julkisen talouden tasapainottamisessa ovat auttaneet automaattiset vakauttajat eli verotulojen nopea kasvu ja sosiaalietuusmenojen pieneneminen korkeasuhdanteessa. Mutta jos taantuma yllättää kovuudellaan jo vuoden 2023 alkupuoliskolla, on mahdollista, että merkittävää finanssipoliittista elvytystä aiemman päälle ei enää nähdä. Toki automaattiset vakauttajat sitten toimivat ja kasvattavat julkisen sektorin alijäämiä, mutta on mahdollista, että energiakriisin ja kireän rahapolitiikan synnyttämän investointilaman olosuhteissa automaattisten vakauttajien vaikutus jää liian pieneksi estääkseen syvemmän taantuman realisoitumisen.

Yhdysvalloissa on jo tehty meno- ja investointipäätöksiä vuodelle 2023 ja siitä eteenpäin ja valtion velkakattoakin on ehditty vähän nostaa. Kulutus- ja investointipäätösten mittaluokka on kuitenkin sellainen, että Yhdysvaltojen finanssipolitiikka on läpi vuoden 2023 todennäköisesti hieman kiristävää elvyttävän sijasta. Toki automaattisten vakauttajien toiminta mahdollisessa syvenevässä taantumassa sitten auttaa Euroopan tavoin kokonaiskysynnän ylläpitoa, mutta päätösperäisesti katsottuna mitään julkista kulutusjuhlaa ei ensi vuodelle ole Yhdysvalloistakaan tulossa. Tältä osin finanssipolitiikassa on siellä palattu koronaa ja oikeastaan Trumpin presidenttikautta edeltäneeseen normaaliin eli varsin varovaiseen linjaan.

Kokonaisuudessaan perusskenaarioni läntisten talouksien finanssipolitiikalle on neutraali linja, joka voi taantuman yllättäessä kääntyä elvyttäväksi, mutta vain siinä määrin, ettei syvää taantumaa kuitenkaan onnistuta finanssipoliittisella elvytyksellä estämään. Samoin kuin rahapolitiikka, myös finanssipolitiikka reagoi suhdannekäänteisiin viiveellä, minkä vuoksi tilanne on saattanut äityä jo varsin pahaksi, ennen kuin päätösperäiset toimet saadaan auttamaan elvytyksessä.

Ylipäätään talouspolitiikka saattaa tällä hetkellä olla liiaksi taaksepäin katsovaa ja hyvän talouskehityksen jatkumiseen tuudittautunutta, mikä onkin yksi tärkeä tekijä ennustamani yllättävän syvän taantuman taustalla. Jos koronapandemian yhteydessä talouksien ylikuumeneminen tuli keskuspankkiireille ja poliittisille päättäjille sekä virkamiehille yllätyksenä, miksei sama voisi tapahtua myös toiseen suuntaan. Ehkä elämmekin niin sanottua bullwhip-hetkeä taloudessa sekä talouspolitiikassa?

Yksi finanssipolitiikan elvyttävyyden arvioinnin vaikeutta lisäävä tekijä pitää vielä mainita. Energiakriisin ja nopean korkojen nousun myötä talouden kysyntädynamiikat ovat varmasti muuttuneet oleellisesti, kun tuloista merkittävä osa ohjautuu nyt energiantuottajien ja rahoituksen tuottajien eli pankkien taseisiin. On todennäköistä, että niin sanottu makrotaloudellinen (tulo)kerroin on tästä syystä pienentynyt monissa läntisissä talouksissa, erityisesti Euroopassa, merkittävästi. Kun tuloja ei käytetä palveluiden ja kotimaisten tavaroiden ostamiseen, vaan korkojen maksuun ja energian ostoon ulkomailta, monessa maassa “raha” ei jää kiertämään entiseen malliin talouteen, vaan karkaa enenevissä määrin passiivisiin rahastoihin ja ulkomaille. Siten alijäämäisen julkisen kulutuksen vaikutus talouden kokonaiskysyntään voi vuonna 2023 olla helposti vähäisempi kuin mihin on aiempina vuosina ja vuosikymmeninä totuttu. Tämä dynamiikka kannattaa pitää tiiviisti seurannassa tulevan vuoden aikana.

Yleinen taloudellis-yhteiskunnallinen kehitys vuonna 2023

Kuten on käynyt edellä ilmeiseksi, joudun perustamaan vuoden 2023 keskuspankkikapitalismin skenaariotyössä paljon epävarmalle makrotaloudelliselle ennusteelleni, mitä en tietenkään haluaisi lähtökohtaisesti tehdä. Raha- ja finanssipolitiikkaa ja sitä kautta rahoitusmarkkinoiden kehitystä olisi paljon mukavampi hahmotella tilanteessa, jossa yleinen makrokuva olisi selkeä ja yllätykset loistaisivat poissaolollaan. Tänä vuonna tällaisesta tilanteesta en kuitenkaan pääse nautiskelemaan.

Edellä jo paljastin tiivistelmän omasta globaalin talouden ja erityisesti läntisten talouksien makroennusteestani, mutta käyn nyt sitä läpi vielä yksityiskohtaisemmin. Jos vuonna 2023 läntiset taloudet ajautuvat taantumaan, kyseessä on ehkä yksi maailmanhistorian parhaiten ennustetuista taantumista. On nimittäin vaikea löytää yhtään vakavamielistä talouden ennustajaa, joka nyt vuoden 2022 lopulla olisi sitä mieltä, että minkäänlaista taantumaa ei vuoden 2023 aikana nähdä. Sekä rahapolitiikan kiristys, geopoliittiset haasteet, pandemia että energiakriisi ovat tekijöitä, joiden kautta tällainen konsensusennuste on syntynyt. Jopa läntiset keskuspankit, jotka edelleen lupaavat kiristää rahapolitiikkaa, ennustavat kaikki jonkinlaista taantumaa talouksiinsa.

Kysymys ei olekaan se, tuleeko taantuma, vaan kuinka mieto tai syvä taantumasta vuonna 2023 tulee. Edellä mainitut keskuspankkiennusteet sanovat että mieto ja vain harva ennustaja on tästä toistaiseksi paljon eri mieltä. Erityisesti se, että läntisten talouksien työmarkkinat ovat viime päiviin asti osoittaneet lujuutta on saanut monet uskomaan, että niin sanottu “kevyt laskeutuminen ja uusi nousu” -skenaario on edelleenkin kaikkein todennäköisin. Samalla uskotaan myös, että taloudet selviävät ihan hyvin korkeammasta korkotasosta ja keskuspankit onnistuvat hienosäätämään työttömyyden vain vähän nykyistä korkeammalle tasolle, mikä sitten vie nätisti liialliset inflaatiopaineet pois.

Itse otan nyt tässä kohtaa rohkeasti erilaisen kannan. Uskon, että taantuma läntisissä talouksissa tulee yllättämään miedon taantuman ennustajat syvyydellään. Minulla on tämän ennusteen perusteeksi viisi näkökulmaa:

1. Asuntomarkkinat länsimaissa ovat erittäin vaikeassa tilanteessa, joka ei helpota, ennen kuin keskuspankit taas alkavat keventää rahapolitiikkaansa. Ensimmäisiä viitteitä asuntomarkkinoiden nopeasta viilenemisestä on nähty vuoden 2022 syksyllä, mutta pahin on vielä edessä. Ensin vähentyvät uudet asuntolainat, sitten vähentyvät kaupat, sitten laskevat asuntojen hinnat ja sitten alkaa vähentyä uusien asuntojen rakentaminen. Rakennusinvestoinnit ovat edelleen merkittävä investointikysynnän lähde oikeastaan kaikissa länsimaissa ja näiden investointien kääntyminen laskuun aiheuttaa merkittävän negatiivisen shokin talouteen edellä mainitun tulokertoimen kautta. Usein sanotaan, että asuntomarkkinat on suhdanne, ja tätä vanhaa totuutta kannattaa juuri nyt kuunnella. Mikäli asuntomarkkinoiden viileneminen jatkuu vuoden 2023 alussa, laajemmat reaalitaloudelliset vaikutukset näkyvät varmasti jo kesään mennessä työttömyyden kasvuna muillakin kuin rakentamisen toimialalla.

2. Euroopassa energiakriisin vaikutukset osuvat talouteen toistaiseksi kovimmin vuoden 2023 ensimmäisinä kuukausina. Edelleen kysyntää ohjautuu enenevissä määrin energialaskujen maksamiseen, mitä valtiot sitten kukin tahollaan pyrkivät eri välinein tasoittamaan. Lopulta kuitenkin kotitalouksien tilanne heikkenee, eikä kaikkea tulla kompensoimaan, mikä näkyy väistämättä kulutuskysynnän laskuna monessa taloudessa. Kun kulutuskysyntä laskee, kulutushyödykkeitä tuottavat yritykset joutuvat vaikeuksiin, ja ne puolestaan laittavat investointinsa jäihin siirtyen samalla kulukuurille, mikä on tietysti vaikeaa, koska myös niiden kustannukset nousevat. Monet kotitaloudet ja toimialat kohtaavat näin ollen negatiivisen tulo- ja kysyntäshokin, minkä seurauksena kokonaiskysyntä edelleen leikkaantuu. On vaikea arvioida, kuinka voimakkaaksi tällaiset dynamiikat pian muodostuvat, mutta varmaa on, että niitä ei täysin voida välttää.

3. Kiristyvän rahapolitiikan tuoma rahoituskustannusten nousu siirtää kotitalouksien ja yrityksen tuloja enenevissä määrin pankeille ja rahoituslaitoksille korkomenoina (ja mahdollisesti myös velan kuoletuksina). Koska voittojaan kasvattavat rahoituslaitokset tuskin tekevät sen seurauksena merkittäviä reaali-investointeja, jotka voisivat kompensoida kyseistä kysynnän siirtymää, on tämäkin dynamiikka negatiivinen asia talouden kokonaiskysynnälle. Sen sijaan muut yritykset ja taloudelliset toimijat todennäköisesti lykkäävät tai kokonaan luopuvat reaali-investoinneistaan, joita ei enää koeta kannattaviksi korkojen nousun myötä. Lisäksi rahoituskustannuksien nousu voi olla liikaa monelle pienemmälle ja marginaalilla toimivalle yritykselle niiden painiessa vanhojen velkojensa kanssa (samalla kuin esimerkiksi sähkölaskut kasvavat). Konkursseja ja irtisanomisia tulee ja jälleen kotitalouksien tulot pienenevät aiheuttaen uuden negatiivisen shokin kulutus- ja investointikysyntään.

4. Geopoliittiset hankaukset, sota Euroopassa ja energiakriisi eivät nopeasti helpota ja myös koronaviruksen leviäminen Kiinassa voi aiheuttaa uusia hikkailuja maailmantaloudelle. Nämä voivat voimistaa inflaatiopaineita, mutta myös samalla taantumapaineita, kun tarjontaperustaa rapautuu ja supistuvakin kysyntä on hetkellisesti liiallista maailmantalouden tuotantokyvylle. Kuten edellä rahapolitiikan skenaariossa totesin, tarjontapuolen shokit voivat lisäksi kannustaa läntisiä keskuspankkeja härkäpäisyyteen, jolloin rahoitusolosuhteiden kiristyminen sallittaisiin syvenevän taantuman olosuhteissa. Jos finanssipolitiikassakin alkaa tällaisessa tilanteessa horjua usko ja poliitikot säikähtävät korkomenojen kasvua, mikään ei silloin tule avuksi stabiloimaan kokonaiskysyntää. Vaikka tällaiset dynamiikat vaikuttavat talouteen ehkä hieman pidemmällä aikavälillä, jo vuoden 2023 aikanakin niistä voidaan saada maistiaisia.

5. Rahoitusmarkkinoilla luisu alaspäin näyttää jatkuvan pitkälle vuoteen 2023. Kun keskuspankit uhkaavat kireillä rahoitusolosuhteilla, kun taantumaa ennustavat kaikki ja kun mennyt kehitys on vienyt toivon paremmasta, on hyvin mahdollista, että ostohousut pidetään visusti kaapissa tulevana vuonna. Keskuspankeilta on yksinkertaisesti saatava jonkinlainen vakava vihje rahapoliittisesta käännöksestä (keveämpään), ennen kuin suunta rahoitusmarkkinoilla voi merkittävästi muuttua. Kun tilanne on tämä, yritysten rahoitustilanne pysyy vaikeana läpi vuoden ja riskittömät arvopaperit tai jopa käteinen raha kiinnostavat edelleen sijoittajia merkittävissä määrin. Osakkeiden hintojen putoamisesta (samoin velkakirjojen) seuraa talouteen negatiivinen varallisuusvaikutus, joka hillitsee myös pääomatuloja tienaavien yksilöiden reaalisia investointi- ja kulutushaluja. Jälleen yksi negatiivinen dynamiikka kokonaiskysynnälle lisättäväksi jo valmiiksi pitkään listaan.

Yhteenvetona: vuonna 2023 taantuma yllättää läntisissä talouksissa kovuudellaan, eikä talouspolitiikalla haluta tehdä tai ehditä tekemään riittävästi syvän taantuman estämiseksi. Lopulta vuoden lopulla kuitenkin rahapolitiikkaa aletaan keventää ja finanssipoliittiset automaattiset vakauttajat alkavat jossain määrin vakauttaa tilannetta. Rahoitusmarkkinoilla uusi nousu alkanee syksyllä keventyvän rahapolitiikan saattelemana ja vuoden 2024 näkymät ovat tältäkin osin paremmat kuin miltä lähtö vuoteen 2023 juuri nyt näyttää. Yllätyksiä voidaan saada monella rintamalla ekologisesta kriisistä geopolitiikkaan ja edelleen yhteiskuntien sisäisiin murtumiin. Toki myös talouspolitiikan linja voi yllättää suuntaan tai toiseen ja tässä esittämäni kireä rahapolitiikka ja neutraali finanssipolitiikka voivat muuttua joksikin muuksi.

Tämän kaiken kuitenkin vain aika voi näyttää.

Vuoden lopuksi

Skenaariot on nyt esitetty ja vuoden 2022 tehtävät täytetty Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen osalta. Vuosi oli kaikella tapaa raskas ja epäilemättä sellainen on myös alkava vuosi. Keskuspankkikapitalismi eli talousjärjestelmä jossa pääoman kasaamisella on keskeinen rooli, jossa keskuspankeille on annettu vetovastuu talouden vakauttamisesta ja jossa rahoitusmarkkinat sekä keskuspankit pelaavat päivittäin symbioottista peliään, on selvästikin olemassa myös vuonna 2023. Siksipä myös uutiskirjeelläni on vielä annettavaa yhteisen maailmamme jäsentämisessä ja analysoinnissa.

Edellisten skenaarioiden ja ennustusten lisäksi ennustan myös, että ensi vuonna minulla on kahta ensimmäistä uutiskirjeen toimintavuotta vähemmän aikaa sisällöntuotannolle. Niinpä lukijoiden kannattaa jo nyt varautua määrältään niukempaan, mutta toivottavasti sisällöltään vieläkin terävämpään uutiskirjeilyyn. Yhteisö, joka uutiskirjeen ympärille on muodostunut, on tärkein motivaation lähde minulle, joten aina kun herää jotain kysyttävää tai aiheita käsiteltäväksi, laittakaa viestiä tulemaan.

Nyt haluan toivottaa kaikille uutiskirjeen tilaajille ja lukijoille odotuksia parempaa uutta vuotta 2023. Kyllä me selvitään, kuten Tarja Ylitalo laulaa!