Perjantaikirje: päivämme murmeleina
Keskuspankit flirttailevat jälleen kevyemmän rahapolitiikan kanssa, mutta inflaatio ei ota hellittääkseen. Muuttaako saapuva taantuma käsikirjoitusta?
Muistatteko sen 1990-luvun suosikkileffan, jossa Bill Murray näyttelee sovinistista tähtitoimittajaa, joka lähetetään New Yorkista Yhdysvaltojen itärannikon pikkukaupunkiin tekemään juttua tulevaisuutta ennustavasta murmelista? Jotain outoa tapahtuu ja toimittaja joutuu elämään saman päivän uudestaan ja uudestaan.
Hyvä. Tiesin, että muistatte. Ja että mitenkö tämä liittyy keskuspankkikapitalismiin? Se liittyy siihen siten, että minulla on viime aikoina ollut vahvasti sellainen tunne, että olen elänyt tämän hetken globaalia korkosykliä jo aiemminkin. Mitä käytännössä tarkoitan?
Tarkoitan sitä, että viimeisen kahden viikon aikana keskuspankit ovat globaalisti jälleen jossain määrin hellittäneet kiristysotettaan, ottaneet jalkaa pois jarrulta. Tämä on näkynyt sekä puheissa, rahapolitiikkapäätöksissä että niistä viestimisessä. Kaiken aloitti viikko sitten Yhdysvaltojen keskuspankki Fed, kun sen sisältä vuodettiin Wall Street Journalin keskuspankkitoimittajalle Nick Timiraokselle, että keskuspankki voisi joulukuussa harkita jo jotain muutakin kuin 0,75 prosenttiyksikön ohjauskoron nostoa. Jotain kevyempää kenties?
Tällä viikolla Fed:lle maantieteellisesti läheisin keskuspankki eli Bank of Canada (BoC) osoitti sitten, että markkinoiden yllättäminen odotettua pienemällä koronnostolla on käytännössäkin mahdollista. Keskiviikkona BoC suoritti vain 0,5 prosenttiyksikön korotuksen, kun siltä oli markkinaennusteissa odotettu 0,75 prosenttiyksikön korotusta. Ei keskuspankki kuitenkaan kokonaan luopunut haukkamaisesta puheesta, vaan korosti korotusten yhä jatkuvan.
Kun muistamme Australian keskuspankin tehneen samanlaisen tempun jo lokakuun alussa - eli se nosti korkoa vähemmän kuin oli ennustettu - huomaamme, että keskuspankit todella osaavat ottaa myös varovaisemmin niin halutessaan.
Mutta takaisin tähän viikkoon, jona nähtiin vielä yksi tärkeä rahapolitiikkapäätös. Ja sehän oli tietenkin eilinen EKP:n korkopäätös. Oman talousalueemme keskuspankki ei pettänyt markkinoiden odotuksia korotuksen suuruudella, vaan toteutti toisen peräkkäisen 0,75 prosenttiyksikön noston ohjauskorkoon.
EKP:n päätös tulkittiin siitä huolimatta markkinoilla kyyhkysmäiseksi eli odotettua kevyemmäksi, sillä keskuspankki oli muuttanut hieman viestintäänsä sanallisessa päätöksessään. Sieltä oli poistettu aiemmissa päätöslauselmissa ollut kohta, jonka mukaan edessä on vielä “useita koronnostoja”. Markkinat innostuivat tästä niin paljon, että EKP:n haukkamaisimpien päätöksentekijöiden piti tulla julkisuuteen vähättelemään kyseisen kohdan poistamisen merkitystä: linja ei ole muuttunut kevyemmäksi, olemme yhä haukkoja.
Kun illan aikana tuli tieto myös siitä, ettei EKP:n päätös ollut tällä kertaa yksimielinen, vaan kolme päätöksentekijää olisi halunnut tyytyä vain 0,5 prosenttiyksikön koronnostoon, markkinoiden tulkinta ei varmaankaan lopulta ollut täysin mieletön. Euron kurssi heikkeni dollaria vastaan ja euroalueen valtioiden pitkät korot laskivat selvästi.
Siispä takaisin murmelipäivätunteeseen. Aivan samoin kuin viime kesäkuussa, keskuspankit näyttävät tällä hetkellä tulleen kylläisiksi. Ne ovat epävarmoja siitä, kannattaako rahoitusolosuhteita enää pyrkiä kiristämään optimaalisten reaalitaloudellisten tulosten saavuttamiseksi. Kun keskuspankit kesällä tulivat tällä tavalla mietteliääksi, rahoitusmarkkinat haistoivat sen heti ja rahoitusolosuhteet alkoivat keventyä sekä osakekurssien nousun että pitkien korkojen laskun kautta.
Yhdysvalloissa rahoitusolosuhteet ovat oikeastaan alkaneetkin jo keventyä, ja tämä kehitys tuskin pysähtyy, ellei Fed jälleen kerran lyö liinoja kiinni niin kuin se teki elokuussa Jackson Holen kokouksessa ja sitä seuraavina viikkoina. Noina hetkinä keskuspankilta ei lipsahtanut ulos yhtään empivää lausuntoa, vaan joka ikinen julkisuudessa vieraillut keskuspankkiiri saarnasi tiukasti paljon pidemmälle menevien koronnostojen tarinaa.
Tästä pääsemmekin sujuvasti pohtimaan sitä, jatkuvatko päivämme murmeleina tästä eteenpäinkin. Eli vieläkö keskuspankit Fed:n johdolla kokoavat rivinsä ja lopettavat flirttailun rahapolitiikan keventämisen kanssa?
Luulen, että murmelipäiviemme määrää määrittää edelleen suuresti se, mihin suuntaan inflaatio läntisissä talouksissa menee. Jos inflaatio edelleen tulevina kuukausina yllättää ylöspäin, on täysin mahdollista, että uusi tai uusia kiristyskierroksia vielä nähdään. Jo tänään iltapäivällä on mahdollisuus saada tähän lisää näkökulmaa, kun Yhdysvalloissa julkaistaan Fed:n tärkeimmän yksittäisen inflaatiomittarin (Core PCE) syyskuun lukema. Kannattaakin seurata silmä kovana sekä markkinareaktioita että Fed:n puheenvuoroja sen julkistuksen jälkeen.
Jos kuitenkin taloustilanne heikentyy ennusteiden ja ennakoivien indikaattoreiden mukaan Yhdysvalloissa, Euroopassa ja muissa läntisissä talouksissa, ja inflaatiokin antaa periksi tulevina kuukausina ennustetulla tavalla, voi olla, että siirrymme kohti elokuvamme loppuratkaisua. Eli keskuspankit antavat rahapolitiikan keventyä kunnolla ja pitkään.
Toisaalta ajattelen niin, että nykyisillä talouden rakenteilla läntiset kapitalistiset taloudet eivät kokonaan pääse irti inflaatio-ongelmastaan. Kun talouspolitiikkaa kevennetään, palaavat samanlaiset inflaatiopaineet, joita olemme viime kuukaudet joutuneet sietämään. Varallisuusarvot nousevat, työmarkkinat tiukkenevat, syntyy erilaisia tarjontapuolen pullonkauloja ja yrityksetkin pääsevät taas käyttämään hinnoitteluvaltaansa.
Tässä laajemmassa kuvassa päivämme murmeilena voivatkin jatkua pitkään. Keskuspankit kiristävät, löysäävät, kiristävät lisää, aiheuttavat syvän taantuman, löysäävät enemmän, aiheuttavat kiihtyvän inflaation, kiristävät, löysäävät, kiristävät lisää ja niin edelleen.
Päiväni murmelina (Groundhog Day) -elokuvassa luuppi lopulta päättyy, kun Murrayn esittämä päähenkilö alkaa käyttäytyä epäitsekkäästi ja alkaa aidosti välittää kanssaihmisistään. Ehkä voisimmekin ajatella, että myös talouspolitiikan luuppi saadaan päättymään, kun eri talouspolitiikan toimijat muuttavat käyttäytymistään. Mutta se onkin jo toisen tarinan aihe.
Hyvää viikonloppua kaikille uutiskirjeen lukijoille! Katsokaa viikonlopun aikana vaikka joku klassikkoelokuva.