Perjantaikirje: deflaatio tulee, oletko valmis?
Eletäänkö rahoitusmarkkinoilla (taas) käännöksen hetkiä?
Kiinnostava viikko keskuspankkikapitalismissa, vaikka markkinoilla on ollutkin odottavan rauhallista. Sille on syynsä. Fed:n seuraavaan rahapolitiikkapäätökseen on alle viikko aikaa. Tai ehkä pitäisikin sanoa, että pinnalla on rauhallista, vaikka veden alla jo kovasti kuplii.
Miten niin ja millä tavalla kuplii? Yksi selkeä merkki kuplinnasta on se, että tällä viikolla useampi keskeinen markkinatoimija, joita monet pienemmät toimijat seuraavat sijoituspäätöksiään tehdessään, on alkanut kovaan ääneen varoitella nopeasti lähestyvästä deflaatiosta. Siis reaalitalouden hintojen voimakkaasta putoamisesta.
Yksi näkyvimmistä ja ehkä vaikutusvaltaisimmista varottelijoista oli “rahastovelho” Cathie Wood, viime vuosina kulttimaineeseen nousseen Ark Invest rahastoyhtiön johtaja ja strategi. Ison deflaation pointtaamisesta Wood sai tunnustusta muun muassa Teslan (muttei Twitterin) pääomistajalta Elon Muskilta.
Woodin ajatus sijoitusstrategian näkökulmasta on se, että koko ajan vahvistuvat talouden deflaatiopaineet pakottavat hyvin piankin Fed:n kääntämään kurssinsa ja siirtymään rahapolitiikan kiristämisestä jonkinlaiseen elvytykseen. Ehkä Wood ajattelee, että tästä saadaan viitteitä jo ensi viikon rahapolitiikkakokouksessa. Siksi juuri nyt on viimeinen aika ostaa osakkeita halvalla, koska Fed:n kääntäessä kelkkansa nähdään nopea rahoitusolosuhteiden keventyminen, riskittömän koron lasku ja osakekurssien ampaisu ylöspäin.
Sen lisäksi, että Wood tuli julkisuuteen deflaationäkemyksensä kanssa, hän ilmeisesti alkoi myös laittaa rahaa sinne, missä hänen suunsa on. Eli hän todellakin alkoi ostaa portfolioonsa (ja Arkiin sijoittaneiden portfolioon) lisää osakkeita. Moni pienempi sijoittaja varmaan peesasi Woodia, sillä viikolla hänen rahastonsa tärkeimmät osakkeet näyttivät ylisuoriutuvan.
Yksittäisen sijoittajan mielenliikkeistä ei toki voi päätellä paljon yleisemmästä markkinatunnelmasta, ja monet kommentaattorit päätyivätkin tuomitsemaan Woodin näkemyksen. Esimerkiksi monelle piensijoittajalle järjen äänenä toimiva sijoittaja Ray Dalio ei edelleenkään usko nopeaan käännökseen, vaan povaa vielä pitkälle menevää osakekurssien laskua tuleville viikoille ja kuukausille. Keskeisten markkinatoimijoiden ja kommentaattoreiden näkemykset eroavat tällä hetkellä siis kuin yö ja päivä.
Jos sen vuoksi rahoitusmarkkinoiden suunnasta on juuri nyt vaikea sanoa mitään varmaa, tämän viikon aikana velkakirjamarkkinoilta on ehkä saatu selkeämpi viesti siitä, millaisiksi odotukset tulevasta ovat muodostumassa. Viesti on tullut tälläkin kertaa maturiteetiltaan lyhyempien ja pidempien valtion velkakirjojen korkojen kehityksen kautta.
Kuten monet uutiskirjeen lukijat tietävät, yleensä tulevaa taantumaa on ajateltu ennustavan se, että lyhyen pään korot ylittävät pitkän pään korot. Yksinkertaistettuna asia voidaan selittää niin, että markkinat ajattelevat keskuspankin työntäneen ohjauskorkonsa ja sitä suoremmin seuraavat lyhyen pään korot liian korkealle ja sen on ennen pitkää alennettava korkoa, ettei taloudessa tapahdu ikäviä asioita. Siksi pitkien korkojen ei ole syytä enää nousta.
Elokuun alkuun asti esimerkiksi paljon seurattu 2-vuotisen ja 10-vuotisen valtionlainan korkoero painui koko ajan syvemmälle negatiiviseksi, kunnes Fed:n kovat puheet, jotka huipentuivat pääjohtaja Jerome Powellin tiukkaan todistukseen Jackson Holen vuotuisessa keskuspankkiirikokouksessa, saivat pitkät korot jopa lyhyitä korkoja nopeampaan nousuun. Viimeisen viikon aikana kuitenkin tilanne on taas muuttunut: lyhyet korot nousevat taas selvästi pitkiä voimakkaammin ja oikeastaan viime päivinä pitkien korkojen nousu on lähes pysähtynyt. Sen seurauksena paljon seurattu korkoero on taas painunut lähelle tämän korkosyklin pohjaa, eikä ole mahdotonta että se menee siitä myös läpi vielä ennen Fed:n korkopäätöstä ensi keskiviikkona.
Tältä pohjalta voidaan asiaa katsoa siten, että Cathie Woodin deflaatiohuolet saattavatkin olla paljon laajemmin hyväksyttyjä kuin miltä äkkiseltään niiden kommentoinnista saattaa päätellä. Velkakirjamarkkinoilla nähdään, että juuri tämän korkeammalle pitkät korot eivät voi nousta ilman merkittävää talouden takapakkia. Mutta koska Fed voi olla välittämättä siitä, on täysin mahdollista, että pitkät korot nousevat vielä tästäkin, joskin hitaammin kuin lyhyet korot. Lopulta kuitenkin pää jää vetävän - eli keskuspankin - käteen.
Yhteenvedon aika. Lähes kaikki markkinatoimijat alkavat olla vakuuttuneita siitä, että Yhdysvalloissakin taantuma tulee ja deflationaariset voimat pääsevät valloilleen. Vain ajoituksesta on enää erimielisyyttä. Ja kaiken tämän pohdinnan keskellä keskuspankki Fed tekee mitä tekee. Elämme kiinnostavia hetkiä keskuspankkikapitalismissa (edelleen).
Hyvää viikonloppua kaikille uutiskirjeen lukijoille ja maltillista jännitystä tulevaan Fed:n rahapolitiikkapäätösviikkoon!
Hyvää kelaa.