Miltä näyttää vuosi 2025 keskuspankkikapitalismissa?

Ennusteeni keskuspankkikapitalismin vuodesta 2024 osui mainiosti kohdalleen. Nyt on aika katsoa alkaneeseen vuoteen, ehkä viimeistä kertaa tässä vakiintuneessa muodossa.

Keväällä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun päätin aloittaa Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen kirjoittamisen. Vaikka viime aikoina kirjoittamistahti on hiipunut, pyrin edelleen ainakin kerran kuussa lähestymään tilaajiani ja muita keskuspankkikapitalismin käänteistä kiinnostuneita lukijoita. Uutiskirjeen tilaajamäärä jatkoi viime vuonnakin kasvuaan, vaikka kirjeitä sateli enää harvakseltaan alkuvuosien tahtiin verrattuna. Suuri kiitos tämänkin vuoden alussa kaikille uutiskirjeen lukijoille!

Vuonna 2024 uutiskirjeessä käsiteltiin muun muassa rahapolitiikan näkymiä, finanssipolitiikan linjoja ja linjaeroja sekä erilaisten markkinaheilahtelujen syitä. Tässä mielessä liikuttiin jälleen varsin tiiviisti keskuspankkikapitalismin ydinteemoissa. Kuten olin vuoden alussa ennustanut, yleisesti meno keskuspankkikapitalismissa oli varsin suotuisaa ja taantumapelot sekä odotukset nopeista koronlaskuista heitettiin jätepuristimeen jo vuoden ensimmäisinä kuukausina. Loppuvuotta määrittivät paljon Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja Donald Trumpin paluu vaalivoittajaksi neljän vuoden tauon jälkeen. Tästä voimaa saanut vuoden lopun rahoitusmarkkinaralli pääsi yllättämään minut ennustajana pahemman kerran ja siitä kuitattiinkin miinus muutoin varsin hyvin osuneeseen vuosiennusteeseeni.

Mutta käännetäänpä katseet eteenpäin alkaneeseen vuoteen 2025. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan yritän tässä Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen uudenvuodenkirjeessä hahmotella alkavan vuoden makronäkymiä talousjärjestelmässämme. Kun ennusteeni osui viime vuonna niin hyvin kohdalleen, nyt tietysti suurimpana vaarana on itsetyytyväisyyteen sortuminen. Toinen uhkakuva kaikille ennusteille tällä hetkellä on globaalia yhteiskuntaa riipivä epävarmuus, joka juontuu niin geopoliittisista jännitteistä, luonnonkatastrofeista kuin myös sisäpoliittisista kehityskuluista eri maissa. Pyrin rakentamaan ennusteeni niin, että sivuutan mahdollisimman kattavasti kaikki mahdolliset poliittiset ja luontolähtöiset shokit, kuin niiden vaikutus keskuspankkikapitalismin peruskulkuun olisi vähäinen tai nopeasti ohimenevä alkaneena vuonna. Voi kuitenkin olla, että juuri tänä vuonna tällainen lähestymistapa johtaa ennusteen murenemiseen pahemman kerran.

Vuoden 2025 näkymät

Minulla on ollut tapana aloittaa keskuspankkikapitalismin tulevan vuoden pohdinta rahapolitiikan suuntien analyysilla, siirtyä sitten finanssipolitiikkaan ja päättää ennuste yleisiin yhteiskunnallis-taloudellisiin pohdintoihin, toki kaikkia edellisiä siellä täällä yhteen sitoen. Tätä rakennetta ja esityksen logiikkaa on hyvä noudattaa myös tänä vuonna.

Rahapolitiikka vuonna 2025

Käytännössä rahapolitiikka on keskuspankkikapitalismin ydinalueilla eli Yhdysvalloissa ja Euroopassa jämähtänyt aloilleen vuoden 2022 jälkeen. Tuolloin johtavat keskuspankit reagoivat voimakkaasti koronakriisin myötä nopeasti kiihtyneeseen inflaatioon. Vaikka inflaatio on sittemmin rauhoittunut, korkotaso on edelleen käytännössä sillä tasolla, jonne se vuoden 2022 lopulla nousi. Toki markkinoilla on välillä arvottu vieläkin korkeampien korkojen ja nopean korkojen laskun välillä, mutta aina on palattu takaisin sille tasolle, jonne vuoden 2022 aikana päädyttiin.

Kun jo näin pitkään on tarvottu samaa polkua, luonnollisesti perusennusteeksi rahapolitiikkaan alkaa muodostua näkemys, että polulta ei poiketa jatkossakaan. Eli tällainen 2,5-5 prosentin korkotaso (lyhyet korot) olisi tullut keskuspankkikapitalismiin jäädäkseen. Toisin sanoen nollakorkojen aika, jota globaalin finanssikriisin ja eurokriisin jälkeen todistettiin, olisi jäämässä oman aikansa ilmiöksi. Mutta onko tällainen lähihistoriasta nouseva ennuste rahapolitiikkaan perusteltu? Uskonko, että myös vuonna 2025 globaali korkotaso pysyttelee suurin piirtein edellä mainitussa haarukassa?

Kyllä taidan uskoa. Minulla on esittää uskoni tueksi useampiakin argumentteja, joista osa liittyy jäljempänä finanssipolitiikasta ja yleisemmästä yhteiskunnallisesta kehityksestä sanottavaan. Tärkein syy korkojen pysymiseen nykyisellä tasolla on Yhdysvaltojen talouden vahvana jatkuva veto. Sekä talouden kasvuvauhti että työmarkkinoiden tilanne ovat edelleen vuoden 2024 lopulla ja 2025 alussa niin hyvällä mallilla, että taloussuhdanteen vuoksi Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin ei tarvitse jatkaa ohjauskorkojen alentamista. Kun vielä viimeaikaiset hintatiedot ovat antaneet viitteitä inflaatiopaineiden voimistumisesta, keskuspankilla on entistä vähemmän syitä mennä rahapolitiikan nopeaan keventämiseen.

Odotusta hyvästä talouskehityksestä läpi vuoden 2025 puoltaa se, että merkittävää finanssipolitiikan kiristymistä tuskin nähdään Trumpin ensimmäisen hallintovuoden aikana (tästä enemmän tuonnempana). Myöskään muut hänen politiikkatoimensa tuskin ehtivät vielä vuonna 2025 merkittävästi vaikuttaa Yhdysvaltojen suhdanteeseen, vaikka esimerkiksi tullipolitiikkaa pyrittäisiin heti vuoden alusta asti aktivoimaan. Viipeet hallinnossa ja tariffeihin reagoinnissa johtavat siihen, että todelliset vaikutukset globaaliin talouteen nähdään vasta tulevina vuosina. Voi jopa käydä niin, että tariffien pelko on kiihdyttänyt näinä päivinä hankintoja ja kasvattanut varastoja niin, että monet yritykset pystyvät tariffien ensimmäisen vaikutusaallon kokonaan välttämään.

Koska myös muiden Trumpin politiikkalupausten aikahorisontti menee pidemmälle tulevaisuuteen kuin alkaneeseen vuoteen 2025, niistä ei todennäköisesti ole merkittävää negatiivista uhkaa Yhdysvaltojen hyvän suhdanteen jatkumiselle. Tällöin myöskään keskuspankin ei tarvitse kiirehtiä rahapolitiikan kanssa ja näin Yhdysvaltojen talouden korkotaso ja sitä seuraten muun maailman korkotaso pysyttelee suurin piirtein nykyisellä tasollaan läpi vuoden 2025.

Niinpä myös eurooppalaisten keskuspankkien, tärkeimpinä EKP ja Bank of England, mahdollisuudet ja tahto mennä rahapolitiikan keventämisessä Fedin edelle näyttävät edelleen vähäisiltä. Sen lisäksi, että korkoeron kasvu uhkaisi edelleen heikentää euroa ja Ison-Britannian puntaa suhteessa dollariin luoden siten valuuttakurssiperäistä inflaatiopainetta, myös energiahintojen uusi nousu viime viikkoina on alkanut aiheuttaa päänvaivaa euroalueella ja Brittien saarilla. Kun tiedetään molempien keskuspankkien suhtautuminen inflaatioon, mikä on jopa haukkamaisempi kuin Fedillä, ei rahapolitiikan “itsenäiselle” keventämiselle taida olla myöskään vuonna 2025 sijaa.

Finanssipolitiikka vuonna 2025

Finanssipolitiikka on myös vuonna 2025 keskeisessä roolissa keskuspankkikapitalismissa. Ja siten finanssipolitiikan suunnan ennustaminen keskuspankkikapitalismin lähiajan tulemien ennustamisessa. Koronakriisin jälkeen Yhdysvalloissa on jääty pysyvästi kiinni suurempiin julkisen talouden alijäämiin kuin mihin aiempina vuosikymmeninä oli totuttu. Osaltaan tähän on ollut syynä rahapolitiikassa tapahtunut muutos ja siitä seurannut julkisten nettokorkomenojen kasvu. Vaikka valtion, osavaltioiden ja paikallishallintojen maksamat korkomenot eivät välttämättä kiihdytä reaalista kulutusta ja investointeja yksi yhteen, varallisuusvaikutuksen kautta niillä on varmasti jossain määrin positiivinen vaikutus talouden kokonaiskysyntään.

Osaltaan taas julkisia alijäämiä Yhdysvalloissa ovat kasvattaneet väestörakenteen kautta aktualisoitunut sosiaali- ja terveysmenojen kasvu. Kun väestö ikääntyy ja palvelutarpeet kasvavat, myös Yhdysvalloissa julkiset menot kasvavat, vaikka se ei Pohjoismaiden kaltainen sosiaali- ja hyvinvointivaltio olekaan. Sielläkin kuitenkin valtio kantaa jossain mitassa vastuuta kansalaisten palveluista ja tarpeiden kasvaessa myös julkisyhteisöjen kustannukset kasvavat. Tämä tendenssi on tällä hetkellä pysyvä tai oikeammin voimistuva, minkä seurauksena menojen kasvu luo painetta alijäämien kasvulle myös jatkossa.

Osaltaan sitten julkisia alijäämiä pitävät yllä ne päätösperäiset fiskaaliset ohjelmat, joista viime vuosina Bidenin hallinnon kaudella on päätetty ja jotka yltävät 2020-luvun lopulle asti. Vaikka osa ohjelmista erääntyykin ja osan nettovaikutus alijäämiin kääntyy tulevina vuosina sovitun mukaisesti niitä supistavaksi, edelleen myös alijäämiä ylläpitäviä sitoumuksia Yhdysvaltojen liittovaltiolta löytyy. Tässäkin mielessä vallanvaihdon vaikutukset finanssipolitiikan linjaan ovat vielä vuoden 2025 aikana melko pieniä, sillä budjetin iso kuva on jo lyöty lukkoon.

Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltojen finanssipoliittinen linja näyttää nyt siltä, että ilman Trumpin uusia päätöksiä finanssipolitiikka kiristyy marginaalisesti vuoden 2025 aikana, mutta mitään merkittävää jarrutusta siitä ei pitäisi talouteen tulla. Kun vielä tiedetään Trumpin veronkevennyslupaukset, jotka on helppo lunastaa nopeassakin tahdissa esimerkiksi investointiohjelmiin verrattuna, ehkäpä uusien päätösten myötä alijäämät ja kansalaisten kulutusvoima edelleen kasvat talouskasvua vahvistaen ja korkeaa työllisyyttä tukien. Jos näin käy, myös edellä esittämäni arvio rahapolitiikan vakaudesta toteutuu mitä todennäköisimmin.

Entä sitten finanssipolitiikka Euroopassa? Tilannetta on jokseenkin haastavaa hahmottaa, koska sekä Saksan että Ranskan poliittinen tilanne on ollut niin sekaisin viime viikkojen ajan. Siksi myös vuoden 2025 talousarviot ovat vieläkin enemmän tai vähemmän levällään. Selvää joka tapauksessa on, että viime vuosina Euroopan taloutta merkittävästi piristäneet koronaelvytysrahat on nyt pääsääntöisesti käytetty ja sen seurauksena euroalueen tasolla finanssipolitiikka kiristyy jossain mitassa - eniten eteläisissä euromaissa kuten Espanjassa ja Italiassa. Kun tämän päälle lähes kaikissa Euroopan suurista talouksista julkisen talouden alijäämiä pyritään budjettitoimin ainakin jossain määrin supistamaan, kun EU:n taloussäännöt on jälleen aktivoitu, finanssipolitiikan kiristymisestä on tulossa näillä näkymin voimakkaampaa kuin Yhdysvalloissa. Saksan vaalit ja maan seuraavan hallituksen päätökset sekä Ranskan uuden hallituksen vielä vaiheessa olevat budjettitoimet kuitenkin lopulta ratkaisevat sen, kuinka paljon taloudellista toimeliaisuutta jarruttavaksi koko EU:n finanssipoliittinen linja vuonna 2025 muodostuu.

Mikäli talouskuri alkaa Euroopassa purra, poistuu EKP:lta ainakin osittain syyt olla keventämättä rahapolitiikkaa. Erityisesti Suomen taloudelle tämä olisi hyvä uutinen, sillä meillä EKP:n koronnostot ovat osuneet talouden luihin ja ytimiin lopettaen rakentamisen usean vuoden ajaksi ja ajaen asuntomarkkinat pysyvältä näyttävään solmuun.

Iso-Britannia näyttää uivan finanssipolitiikassa vastavirtaan Manner-Eurooppaan nähden, kun Työväenpuolueen hallintokauden ensimmäinen talousarvio näyttää kääntyvän elvyttävän puolelle. Mikäli näin todella on ja julkisia investointeja saadaan saarivaltiossa mukavasti liikkeelle jo vuonna 2025, talous- ja työllisyyskehitys saattaa yllättää positiivisesti. Toki tällöin Englannin Pankki voisi odotella rauhassa rahapolitiikan kanssa, eikä nopealle keventämiselle olisi tarvetta, kun inflaatiokin kiihtyvän kasvun ja nousevan työllisyyden perässä jälleen nopeutuisi. Näin Ison-Britannian talous alkaisi imitoida Yhdysvaltojen taloutta, jossa elvyttävämpi finanssipolitiikka kompensoi menneitä vuosia kireämpää rahapolitiikkaa ja korkeampaa korkotasoa onnistuneesti.

Yleinen taloudellis-yhteiskunnallinen kehitys vuonna 2025

Kieltämättä tänä vuonna edellisten kappaleiden kirjoittaminen naama peruslukemilla on ollut aiempiakin vuosia vaikeampaa. Miksi ylipäätään kirjoittaa seuraavaa vuotta koskevia makrotaloudellisia analyyseja neutraaliin sävyyn, kun ympärillä maailma on kirjaimellisesti tulessa (vrt. ekologinen kriisi), geopoliittiset jännitteet paisuvat paisumistaan ja autoritaariset hallinnot kiristävät otettaan kansalaisista ja kansalaisyhteiskunnista? Kieltämättä tuntuukin siltä, että pointti tällaisesta tutkailusta alkaa olla lopullisesti mennyt.

Vielä kuitenkin saattaa olla niin, että kaikista tulevaisuuden uhkakuvista huolimatta vuonna 2025 ekologisesta kriisistä, geopoliittisesta sekoilusta ja (liberaalien) kansallisvaltioiden horjumisesta huolimatta finanssikapitalismin rautaiset instituutiot määrittävät edelleen ensisijaisesti talouksien ja yhteiskuntien suunnan. Toisin sanoen luonnonkatastrofit jäävät vielä paikallisiksi ongelmiksi, sodat eivät laajene kapitalismin rakenteita tuhoaviksi ja muiltakin ison mittakaavan kriiseiltä (esim. pandemiat) vältytään tulevien kuukausien aikana. Myöskään varautuminen näihin uhkiin tai niiden estämiseen pyrkivät toimet eivät lähde siinä mitassa käyntiin, että niillä olisi vaikutusta globaalin makrotalouden kuvaan, siis keskuspankkikapitalismiin.

Minulla on joka tapauksessa sellainen tunne, että enää pitkään näin ei voi jatkua ja siksi tulevina vuosina tällainen “keskuspankkikapitalistinen” analyysi onkin korvattava jonkinlaisella horjuvien yhteiskuntien sekä talouksien pidemmälle katsovalla analyysillä ja ennusteella. Muuten ei voi välttyä tunteelta, että on tarjoamassa lukijoilleen analyysia jostain sellaisesta todellisuudesta, joka on olemassa vain väkivaltaisen abstrahoinnin lopputuotteena.

Periaatteessahan edellisten raha- ja finanssipolitiikan tulevaisuuskuvien kautta voi nimittäin päätyä ajattelemaan, että vuodesta 2025 tulee lopulta seesteinen vuosi, suuria harppauksia suuntaan tai toiseen ei oteta ja finanssikapitalismi vain porskuttaa vahvan kasvun, hyvien rahoitusmarkkinatuottojen ja korkean luottamuksen ilmapiirissä. Että maailmassa olisi kaikki mallillaan! Mutta kun katsotaan tästä vuodesta eteenpäin vuoteen 2026 ja edelleen tuleviin vuosiin, kaikki saattaa olla hajoamassa myös sen vuoksi, mitä vuonna 2025 politiikassa, yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kehityksessä sekä elinympäristössämme tapahtui.

Lopuksi

Saattaa siis olla, että luit juuri historian viimeisen keskuspankkikapitalismin vuosiennusteen. Vaikka näiden kirjoittaminen on osoittautunut omaakin makrotaloudellista ajattelua kehittäväksi, lienee perspektiiviä laajennettava tietoisesti niin, että finanssikapitalismia uhkaavat yhteiskunnalliset dynamiikat tulevat jatkossa eksplisiittisesti huomioitua ennusteissa. Sitä kautta uskon palvelevani uutiskirjeeni lukijoita vieläkin paremmin.

Näistä hieman synkistä ajatuksista huolimatta haluan toivottaa uutiskirjeen lukijoille mahdollisimman hyvää ja seesteistä alkanutta vuotta sekä paljon ilon ja onnen hetkiä! Sellaisista kannattaa näinä päivinä nauttia, kun epävarmuus tulevasta on niin suurta.