Perjantaikirje: Fed liittyi sakkiin
Ja niin Yhdysvaltojen keskuspankki liittyi taantumaan rahapolitiikkaa kiristävien keskuspankkien joukkoon. Vain yksi suurista keskuspankeista haraa vastaan.
Suomen aikaa keskiviikkoiltana Yhdysvaltojen keskuspankki Fed kertoi pääjohtajansa Jerome Powellin johdolla tuoreen rahapolitiikkapäätöksensä tuloksista ja taustoista. Ehdin itse keskiviikkona ennen kokousta hieman hahmotella mahdollisia päätöksen sisältöjä ja rakennella suoraviivaisia skenaarioita niiden seurauksista. Karkeat arvaukseni rahapolitiikkapäätöksen sisällöistä olivat muotoa “haukka” sekä “kyyhky” ja skenaariot muotoa “karhu” sekä “härkä”. Eläimellistä menoa siis!
No mitä sitten saatiin? Kyllä sisällöt enemmän sinne “haukan” puolelle kääntyivät. Ensinnäkin Fed nosti korkoa odotetusti 0,75 prosenttiyksikköä (välille 3 - 3,25 %), mutta sen lisäksi se viesti niin sanotun terminaalikoron eli korkosyklin huipun olevan tällä hetkellä 4,6 prosentissa jossain kohtaa ensi vuotta. Vielä siis on keskuspankin mielestä paljon kiristämisen varaa tulevissa rahapolitiikkakokouksissa.
Vaikka taseensa supistamisen kanssa Fed osoitti eilen malttia, yleisviesti pysyi jokseenkin samana kuin Powellilla elokuussa Jackson Holessa. Inflaation nitistäminen on nyt Fed:n tärkein tehtävä, ja kaikki muu tulee paljon sen jälkeen. Tämä viestintä sopi oikein hyvin yhteen hahmottelemani “haukka”-tuloksen kanssa.
Fed:n kovaa linjaa korosti keskiviikkona vielä se, että se liittyi nyt (voimallisemmin) Bank of Englandin sekä EKP:n joukkoon keskuspankkina, joka on valmis kiristämään rahapolitiikkaa myös taantumassa. Nimittäin eilen korkopäätöksen julkistamisen yhteydessä julkaistut keskuspankin talousennusteet näyttävät nyt, että vuonna 2023 Yhdysvaltojen talous liukuu kevyeen taantumaan ja työttömyysaste on vuoden päästä noin 0,5 prosenttia korkeammalla tasolla kuin tällä hetkellä (vuoden neljäs kvartaali).
Tällä tavalla Fed irtautuu vähitellen myös ajatuksesta, että se voisi saada tarvittavan kiristyksen tehtyä aiheuttamatta taantumaa. Eli keskuspankki ei enää itsekään usko niin sanottuun pehmeään laskeutumiseen, käsitteeseen, jonka se muutama kuukausi takaperin lanseerasi. Pehmeä laskeutuminen olisi nimittäin edellyttänyt inflaation taittumista ilman työttömyyden nousua ja kasvun pysähtymistä.
Entä sitten ne oletetut seuraukset? Tarkemmin esitettynä, oliko Fed:n päätös kuitenkaan riittävän haukkamainen, jotta “haukka”-tulokseen liittämäni “karhumarkkinakehitys” toteutuisi sellaisenaan. Toistaiseksi näyttää siltä, että mahdollista se on. Keskiviikon ja torstain reaktiot markkinoilla ainakin olivat vahvasti sen suuntaiset: lyhyet korot ampaisivat ylös ja perässä pitkätkin, ja osakekurssit ottivat niin ikään Yhdysvaltojen markkinoilla hyvän luisun selvästi negatiiviselle alueelle. Aasian sekä Euroopan osakemarkkinat ovat säestäneet laskua ja dollari on kivunnut tämän syklin huippuunsa.
Ensimmäiset politiikkareaktiotkin on jo ehditty näkemään. Nimittäin keskiviikon ja torstain välisenä yönä Fed:iä politiikkapäätösjonossa seurannut Japanin keskuspankki yhdessä maan rahaministeriön kanssa jokseenkin yllättivät rahoitusmarkkinat sekaantumalla voimakkaalla interventiolla valuuttamarkkinoiden toimintaan. Käytännössä Japanin valtio möi markkinoille dollareita omasta (pohjattomasta?) arkustaan ja sai tällä tavalla jenin vahvistumaan dollaria vastaan.
Edellisen kerran keskuspankki on tehnyt vastaavaa vuonna 1998 niin kutsutun Aasian talouskriisin aikana. Silloinkin japanilaiset olivat tulleet siihen tulokseen, että heidän valuuttansa heikentyminen oli mennyt kohtuuttomiin mittasuhteisiin ja sitä pitäisi ainakin lyhyellä aikavälillä tukea.
Mitä Japanin toimet tarkoittavat käytännössä ja miten ne liittyvät keskuspankkien harjoittamaan rahapolitiikkaan? Yksinkertaisesti tulkittuna kaiketi sitä, että Japanin keskuspankki pyristelee määrätietoisesti Fed:n kiristyspolitiikkaa vastaan ja se on ottanut nyt yhdessä finanssiministeriön kanssa kaikki keinot käyttöön siinä onnistuakseen. Pankki nimittäin päätti keskiviikon ja torstain välisenä yönä pitää ohjauskoron edelleen lievästi negatiivisena sekä jatkaa Japanin valtion 10-vuotisen velkakirjan koron pitämistä 0,25 prosentin tasolla. Japanin keskuspankki siis harjoittaa selvästi kevyempää rahapolitiikkaa kuin kumppaninsa.
Kevyempi rahapolitiikan linja on kuitenkin tarkoittanut jenille voimakasta heikentymispainetta, jota pyritään nyt valuuttakurssi-interventiolla pehmentämään. Japani käytännössä tekee tilaa muista keskuspankeista eroavalle rahapolitiikan linjalleen tällä tavalla.
Japanin valtio ja keskuspankki voivat hyvinkin onnistua tavoitteessaan, jos yleisempi markkinareaktio kääntyy niiden puolelle. Ennen kaikkea tärkeää olisi se, että markkinat alkaisivat yhä voimallisemmin odottaa Fed:n rahapolitiikan käännöstä, joka yleisemmin veisi painetta dollarin vahvistumiselta muita valuuttoja vastaan. Jos tämä käänne tapahtuu pian, ei Japanilla ole ongelmia jatkaa dollarin tukimyyntejä siihen asti.
Jos muuta ei Japanin keskuspankin ja valtion liikkeestä voida vielä sanoa, niin todennäköisesti se ainakin vähän sotki monen markkinatoimijan pasmoja. Jos yksi suurista keskuspankeista uskaltaa toimia noin rohkeasti (valtion tukemana), ehkä Fed joutuu sittenkin antautumaan kiristyksen kanssa ennemmin kuin myöhemmin. Tai sitten Japanin interventio ajaa ennen sitä karille.
Ehkä huomionarvoista tähän pohdiskeluun liittyen on se, että Yhdysvaltojen korkokäyrä kääntyi kääntymistään keskiviikon ja torstaiaamun aikana, eli lyhyet korot nousivat korkopäätöksen jälkeen selvästi nopeammin kuin pitkät korot. Esimerkiksi 10-vuotisen ja 2-vuotisen velkakirjan korkoero nousi suurimmilleen sitten vuoden 1981.
Myöhemmin torstaina kuitenkin erityisesti 10-vuotisen velkakirjan korko lähti nopeaan nousuun ja korkoero kaventui. Markkinoilta on siis vaikea lukea tässä vaiheessa sitä, ajatellaanko Fed:n joutuvan piankin laskemaan ohjauskorkoa sen vuoksi, ettei talous pystyisi kannattelemaan itseään tällaisessa korkoympäristöstä kovin pitkään, vaiko ei. Japanin arkkua pitääkin ehkä kaivella pohjia myöten, jotta nyt valitulla strategialla päästään maaliin.
Yhtä kaikki, Yhdysvaltojen keskuspankki Fed on nyt pelannut omat korttinsa ja markkinoiden tehtäväksi jää tulevina viikkoina tehdä tilanteesta paremmin selkoa. Seuraava Fed:n rahapolitiikkakokous pidetään vasta marraskuussa, joten markkinoilla on aikaa suggeroida itsensä monenlaiseen menoon tässä välillä. Myös muilla keskuspankeilla ja valtioilla on mahdollisuus reagoida Fed:n valitsemaan linjaan vaikka Japanin mallin mukaisesti.
Ennen suggeroitumista ja reagointia lähdemme kuitenkin rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksiamme viikonlopuksi. Hyvää sellaista kaikille uutiskirjeen lukijoille!
Jussi Ahokkaan keskuspankkikapitalismia ja - politiikkaa käsittelevä kirje on mielenkiintoinen lisä makrotalouspoliittiseen keskusteluun. Olen jakanut sitä säännöllisesti omalla Faebook-sivullani. Inspiraationi lähteenä on ollut Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan maanmainio kirja "Rahatalous haltuun - irti kurjistavasta talouspolitiikasta" (Like 2014). Ennakoikohan Japanin Keskuspankin poikkeava käyttäytyminen jatkoa sen muutenkin poikkeukselliselle rohkealle velkapolitiikalle finanssipoliittisena välineenä? Tämä syksynä yhtenä Japanin Keskuspankin kutsumana neuvonantajana ja ehdotusten tekijänä toimii kuuluisa MMT-professori William (Bill) Mitchell, jonka lähestymistapa makrotalouspolitiikkaan ja "keskuspankkikapitalismiin" näyttäisi olevan hyvin samansuuntainen tri Lauri Holapan ja taloustutkija Jussi Ahokkaan mielestäni aika varovaisesti ilmaisemien linjausten kanssa. Erityisen mielenkiintoista tietenkin on se, miten energiaköyhä ja markkinnavetoinen Euroopan Unioni ja sen keskuspankki EKP selviävät edessäolevista valtavista taloushaasteista.