Mitä odottaa Fed:ltä tänään?
Käsillämme saattaa olla yksi viime vuosikymmenten tärkeimmistä rahapolitiikkakokouksista. Mitä Fed päättää ja mitä siitä seuraa?
Yhdysvalloissa on tänään suuri rahapolitiikkapäivä, kun Euroopan aikaa illalla keskuspankki Fed paljastaa jälleen rahoitusolosuhteiden hallinnan toimenpiteensä. Päivä alkoi Euroopassa hämmentyneissä tunnelmissa, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti osittaisesta liikekannallepanosta. Turvallisuuspoliittinen tilanne näyttää jälleen kiristyvän merkittävästi, millä tietenkin voi olla vaikutuksia myös rahapolitiikkaan ja laajemmin talouspolitiikkaan tulevina viikkoina ja kuukausina.
Esimerkiksi Euroopassa pitkät korot ovat olleetkin päivän aikana laskussa, ja viime päivien nopea nousu on taittunut. Nousun perustana olivat odotukset haukkamaisesta Fed:stä, joka ei antaisi mitään viitteitä nopeasta rahapolitiikan kiristyksen lopettamisesta. Sodan laajenemisen pelko saattaa kuitenkin vaikuttaa siihen, että myös keskuspankkien odotetaan tulevan varovaisemmiksi rahapolitiikkansa kanssa. Mutta lyhytaikaisista markkinaliikkeistä ei pidä päätellä liikaa tälläkään kertaa.
Kuitenkin pieni arvausleikki ja skenaarioiden pyörittely voisi olla paikallaan, kun ehkä käänteentekevä ja jollain tavalla siten historiallinenkin rahapolitiikkakokous on mahdollisesti edessä. Tilanteen hallittavuuden vuoksi esitän kaksi karkeaa lopputulemaa illan päätöksestä ja sen julkisesta viestimisestä (ml. pääjohtaja Jerome Powellin lehdistötilaisuus). Kummankin perään muotoilen sitten skenaarion päätöksen vaikutuksista hyvin yleisellä tasolla.
Karkeat lopputulemat ovat seuraavat:
Fed:n rahapolitiikkapäätös tulkitaan haukkamaiseksi: korkoa nostetaan vähintään 0,75 prosenttiyksikköä (jo kolmas tällainen korotus putkeen), päätösjulkilausumassa painotetaan enemmän tulevia inflaatiopaineita kuin taantuman sekä työttömyyden kasvun uhkaa, lisää koronnostoja vihjaillaan jatkoon, korkohuipun ei kerrota olevan vielä lähellä, inflaatiohuolet ja tiukan rahapolitiikan vaatimus korostuu lehdistötilaisuudessa.
Fed:n rahapolitiikkapäätös tulkitaan kyyhkysmäiseksi: korkoa nostetaan 0,75 prosenttia tai vähemmän, päätöksessä kasvuhuolet ja inflaatiohuolet esiintyvät tasapainoisesti, koronnostojen vihjaillaan tulevan päätökseen pian ja korkohuipun lähestyminen mainitaan eksplisiittisesti, lehdistötilaisuudessa Powell esittää aidoiksi tulkittavissa olevia huolia taloustilanteen nopeasta heikkenemisestä Yhdysvalloissa (mutta myös maailmalla).
Skenaariot edellisten rahapolitiikkapäätöstulemien seurauksista olisivat sitten seuraavanlaiset:
Haukkamaisuus päästää karhumarkkinan ja reaalitalouden deflaatiopaineet valloilleen: rahoitusmarkkinat uskovat, että Fed on edelleen kiristämässä rahapolitiikkaa (ainakin niin pitkään, kun reaalitaloudessa jotain kunnolla särkyy), velkakirjamarkkinoilla ja osakemarkkinoilla hinnat jatkavat luisuaan, lyhyet ja pitkät korot nousevat edelleen ja rahoitusolosuhteet Yhdysvalloissa kiristyvät, yritykset ja kotitaloudet kohtaavat nousevat rahoituskustannukset ja vähentävät investointejaan sekä kulutustaan, asuntomarkkinat viilenevät entisestään, myös työmarkkinaolosuhteet alkavat heikentyä ja työttömyys vähitellen kasvaa, syys- ja lokakuussa epävarmuus rahoitusmarkkinoilla ja reaalitaloudessa kasvaa merkittävästi ja talousluottamus heikkenee edelleen, tulevien kuukausien tilauskannat ja muut eteenpäin katsovat indikaattorit heilahtavat alaspäin, reaalitaloudellisia ennusteita vuodesta 2023 hilataan pessimistisemmiksi, dollari jatkaa vahvistumistaan, muissa talouksissa rahoitusolosuhteet jatkavat kiristymistä ja keskuspankit joutuvat seuraamaan Fed:n politiikkalinjaa jatkaen koronnostoja, inflaatiopaineet lisääntyvät muissa talouksissa dollarin vahvistumisen myötä, mutta samalla kotimainen tuotanto ajautuu taantumaan kokonaiskysynnän heikentyessä vauhdikkaasti, työttömyys näissä talouksissa kasvaa, heikot talousnäkymät kirittävät rahoitusmarkkinoiden luisua ja rahoitusolosuhteet kiristyvät sen seurauksena entisestään, osakekurssien lisäksi myös raaka-ainemarkkinoilla nähdään syklin uusia pohjia, syntyy voimakas globaali deflaatiokierre, hallitukset hermostuvat kasvavista korkomenoista ja finanssipolitiikka kiristyy, Fed joutuu reagoimaan tähän jo vuoden 2022 viimeisissä kokouksissa rahapolitiikkaa keventämällä.
Kyyhkysmäisyys päästää härkämarkkinan ja reaalitalouden inflaatiopaineet valloilleen: rahoitusmarkkinat vakuuttuvat siitä, että Fed:n koronnostosykli on tullut tällä erää tiensä päähän, Fed:n huoli reaalitalouden sakkaamisesta ymmärretään aidoksi, riskittömät korot lähtevät vakaaseen laskuun, kun käteisvaroja aletaan jälleen sijoittaa velkakirjoihin, osakekurssit kääntyvät myös nousuun kasvuosakkeiden vetämänä, rahoitusolosuhteet Yhdysvalloissa alkavat keventyä, yritysten ja kotitalouksien investointi- ja kulutushalukkuus ei heikkene pidemmälle, vaan kääntyy nopeasti nousuun, asuntomarkkinoiden hintojen putoaminen jää lyhytaikaiseksi ja työmarkkinat pysyttelevät lähellä täystyöllisyystilannetta loppuvuoden, talousennusteet muuttuvat valoisammiksi, talousluottamus paranee, korkealle nousseet korotkaan eivät enää hillitse niin paljon kulutusta, sillä korkonäkymä on vakautunut, yritykset tekevät edelleen hyviä voittoja ja palkat jatkavat tasaista (melko nopeaa) kasvua, kokonaiskysynnän kasvu lisää inflaatiopainetta taloudessa, rahoitusmarkkinoiden hyvä vire näkyy myös raaka-ainemarkkinoilla hinnannousuna, mikä niin ikään lisää inflaatiopainetta, kotitaloudet ja yritykset alkavat hinnoitella myös kasvavia rahoituskustannuksia hintoihin ja palkkoihin, dollari heikentyy ja siirtää inflaatiopainetta maailmalta Yhdysvaltojen talouteen, muissa talouksissa inflaatiopaineiden väheneminen lisää talousluottamusta ja globaali suhdanne vahvistuu, muut keskuspankit voivat keventää rahapolitiikkaa ja rahoitusolosuhteita Fed:n perässä, ennen pitkää inflaatiopaineet palaavat kokonaiskysynnän kasvun kiihtymisen myötä reaalitalouteen, finanssipolitiikka pysyy neutraalina tai vähän kiristävänä suhteutettuna vahvaan yksityisen kysynnän kasvuun, vuoden 2023 aikana keskuspankit joutuvat jälleen siirtymään rahapolitiikan kiristämiseen.
Kuten edelliset arviot rahapolitiikkapäätöksen tulemista ja niiden seurauksista osoittavat, helppo ei ole Fed:n tehtävä tälläkään kertaa. Aiemmin olen muistaakseni kutsunut tilannetta keskuspankin nuorallatanssiksi (jos en ole, niin kutsun nyt). Käytännössä tilanne on se, että yliampuminen (overshoot) uhkaa Yhdysvaltojen keskuspankkia koko ajan. Ja se uhkaa sitä molempiin suuntiin. Kiristys vie syteen ja kevennys saveen. Ehkä on mahdollista löytää jonkinlainen keskitie näiden skenaarioiden väliltä, mutta sen kuvitteleminenkin on äärimmäisen vaikeaa.
Olen viime aikoina paikallistanut keskuspankin ja rahapolitiikan ongelman siihen, että talouspolitiikan kokonaiskoordinaatio on nykyisiin olosuhteisiin nähden liian kapeaa. Ennen kaikkea rahapolitiikalle on annettu talouspolitiikan kokonaisuudessa liian suuri rooli. Keskuspankit voivat toki edelleen nitistää inflaation, mutta yksinään ne eivät pysty tekemään sitä ilman merkittäviä negatiivisia ulkoisvaikutuksia - ennen kaikkea työttömyyden kasvua.
Jotta näissä olosuhteissa pystyisimme yhtä aikaa huolehtimaan sekä hintavakaudesta, yleisemmästä talouden vakaudesta, tulevaisuuden välttämättömästä rakennemuutoksesta (esimerkiksi vihrein investoinnein) sekä täystyöllisyydestä, talouspolitiikan välineistön pitäisi olla paljon nykyistä laajempi ja sen pitäisi pelata paljon paremmin yhteen. Tarvitaan esimerkiksi tulopolitiikkaa, kilpailupolitiikkaa, ekologista siirtymää vauhdittavaa investointipolitiikkaa, markkinoiden parempaa sääntelyä, kysynnän ohjaamista ja sovittamista talouden heilahtelujen synnyttämiin olosuhteisiin, rahapolitiikan ja finanssipolitiikan tiivistä koordinaatiota sekä tietysti myös globaalia rahoitus- ja kauppapolitiikkaa rauhaa edistävän geopolitiikan yhtenä elementtinä.
Ilman isompaa talouspolitiikan paradigman muutosta keskuspankkien nuorallatanssi jatkuu ja jokainen meistä saa kokea instituution horjahtelut nahoissaan. Toki monet nykyisinkin olemassa olevat talouspolitiikan instituutiot voivat pehmentää näitä iskuja, mutta siitä voi taas seurata entistä voimakkaampi horjahtaminen rahapolitiikan suunnassa. Ehkäpä Fed:n tämän illan politiikkapäätös ja sen seuraukset lisäävät ymmärrystämme siitä, että talouspolitiikan kokonaiskoordinaatiolle täytyisi tehdä jotain jo lähitulevaisuudessa.