Kaikki katseet suunnattuna Yhdysvaltojen työmarkkinoille
Inflaatiosta on tullut toissijainen tekijä keskuspankkien päätöksissä. Nyt kaikki on kiinni työmarkkinoista ja niiden suunnasta - erityisesti Yhdysvaltojen työmarkkinoiden.
Edellisessä uutiskirjeessäni tarkastelin elokuun alun pörssihuojuntaa, joka oman tulkintani mukaan sai alkunsa Yhdysvaltojen työmarkkinoiden tilaa kuvanneesta tilastojulkaisusta. Kuten tuolloin odotin, heilunta rauhoittui seuraavina viikkoina ja elokuun lopussa pörssi-indeksit lähentelivätkin jälleen kaikkien aikojen huippua.
Tänään perjantaina Yhdysvalloissa julkaistaan elokuun työmarkkinatutkimuksen tilastot. Markkinoilla värinä onkin jälleen voimistunut merkittävästi tällä viikolla, kun sijoittajat ovat yrittäneet ajaa itseänsä asemiin ennen tietojen julkistusta. Pörssin hermoilu kertoo osaltaan siitä, kuinka viime kuukausina juuri työmarkkinoiden tila on ohittanut inflaation tärkeimpänä makrotaloudellisena suureena. Kun inflaatio on rauhoittunut ja työmarkkinat ovat näyttäneet viilentymisen merkkejä, sijoittajat ovat siirtyneet pohtimaan korkeasuhdanteen huipun sijaan seuraavaa taantumaa. Esimakua tästä nähtiin jo vuoden 2023 lopulla, mutta nuo odotukset osoittautuivat ennenaikaisiksi erityisesti työmarkkinoiden näkökulmasta. Kevään 2024 lopulta asti kuitenkin yhä useampi työmarkkinoita kuvaava tilasto on alkanut näyttää selviä heikentymisen merkkejä.
Se, miksi inflaatio ja työmarkkinoiden tilanne kilpailevat tärkeimmän makrosuureen paikasta, johtuu tietenkin siitä, että keskuspankkien kuuluisassa päätösfunktiossa on käytännössä vain nämä kaksi muuttujaa. Yhtä kuuluisa Phillipsin käyrä, joka kuvaa inflaation ja työmarkkinoiden tilan käänteistä yhteyttä, on tietenkin makrotalousteoreettinen syy sille, miksi näin on. Lopulta keskuspankkien rahapolitiikkapäätökset perustuvat siis aina näihin muuttujiin ja niiden kehitykseen liittyviin huoliin.
Kun Yhdysvaltojen keskuspankki tekee seuraavan korkopäätöksensä tässä kuussa (18.9.2024), panokset työmarkkinatutkimuksen tilastojulkistuksen kanssa kovenevat. Sijoittajat tietävät, että nämä luvut ensisijaisesti määrittävät sen, laskeeko Fed korkoa tai oikeammin, kuinka paljon Fed korkoa laskee. Markkinahinnoittelu on nimittäin rajannut viime viikkoina Fed:n mahdollisuudet kahteen: joko 0,25 tai 0,5 prosenttiyksikön koron alentamiseen.
Markkinaheilunnan kannalta tilanne on otollinen, sillä arvaukset ovat tällä hetkelläkin jakautuneet lähes 50-50 kahden vaihtoehdon välille. Kun työllisyyskatsaus julkaistaan ja tulkinnat tehdään, isoja portfoliomuutoksia tullaan joka tapauksessa todistamaan. Mikäli julkistus on yllättävä jompaan kumpaan suuntaan, saatetaan markkinoilla nähdä jopa elokuun alun kaltaista värähtelyä.
Koska tilanne on näin kutkuttavan jännittävä, voisin tarjoilla uutiskirjeeni lukijoille neljä skenaariota, joiden kautta tulevien viikkojen keskuspankkikapitalismin liikkeitä on mahdollista hahmottaa. Ulotan skenaariot vuoden lopulle saakka, joten ihan lyhyen ja lyhyen aikavälin tarkastelusta on kysymys. Skenaarioiden keskiössä ovat työmarkkinatiedot tänään ja seuraavina kuukausina
Skenaariot ovat seuraavat:
Työvoimatutkimuksen tiedot ovat tänään heikommat kuin on odotettu ja tulevina kuukausina tämä näkymä vahvistuu tulevien julkistusten myötä.
Työvoimatutkimuksen tiedot ovat tänään heikommat kuin on odotettu, mutta tulevina kuukausina tämä näkymä osoittautuu liian pessimistiseksi tulevien julkistusten myötä.
Työvoimatutkimuksen tiedot ovat tänään paremmat kuin on odotettu ja tulevina kuukausina tämä näkymä vahvistuu tulevien julkistusten myötä.
Työvoimatutkimuksen tiedot ovat tänään paremmat kuin on odotettu, mutta tulevina kuukausina tämä näkymä osoittautuu liian optimistiseksi tulevien julkistusten myötä.
Millaista markkinakehitystä sitten ajattelen seuraavan edellisistä skenaarioista vuoden 2024 lopulla? Ehkäpä tällaista:
Ensimmäinen reaktio odotuksia heikommasta työvoimaraportista on todennäköisesti se, että osakeindeksit laskevat ja riskittömien velkapapereiden hinnat nousevat - siis valtion velkakirjojen korot laskevat. Pikainen makrotaloudellinen tulkinta on se, että Yhdysvaltojen talous on ajautumassa nopeasti taantumaan, jolloin osakkeiden tuotto on yleensä heikompaa ja turvasatamaksi kelpaa erinomaisesti vielä nyt varsin maltillisesti hinnoitellut velkapaperit. Seuraava ajatus sijoittajilla on todennäköisesti se, että Fed tulee syyskuussa alentamaan ohjauskorkoa 0,5 prosenttiyksilöllä. Tämä ajatus iskee vastaan ensireaktiota, sillä ohjauskorkojen lasku tarkoittaa arvopapereiden hintojen yleistä nousua eli se tukee hintoja korkopapereista osakkeisiin. Seuraavina viikkoina rahoitusmarkkinoiden kehitystä määritteleekin se, kumpi näistä tendensseistä koetaan vahvempana lyhyellä tähtäimellä: taantuman tuoma alenema tuottoihin vai keskuspankin tuoma tuki arvopapereiden hinnoille. Jokainen työmarkkinoiden tilaa koskettava tilastouutinen punnitaan lähiviikkoina tästä näkökulmasta. Kuinka nopeasti Fed laskee korkoja? Kuinka syvä taantumasta (silti) tulee? Jos loka- ja marraskuun työvoimatutkimuksen tulokset vahvistavat työmarkkinoiden odotettua nopeamman heikentymisen, edellä kuvatut dynamiikat toistuvat ja kysymykset kysytään yhä uudelleen. Tällöin tietenkin Fed:n kommunikaatio on avainasemassa sen suhteen, missä määrin markkinat siirtyvät myyntilaidalle ja missä määrin ne hengähtävät syvään ja ottavat tilanteen rauhallisesti. Oma arvaukseni, jota ei saa käyttää sijoitusvinkkinä, on se, että odotettua nopeammassa luisumisessa taantumaan talouden romahduspelot dominoivat ja Fed:n tukitoimet alkavat auttaa vasta myöhemmin vuonna 2025. Markkinat nimittäin ovat oppineet viime vuosina sen, että rahapolitiikan vaikutusajat ovat välillä tuskastuttavankin pitkiä. Korkopaperit tuntuvat tässä valossa osakkeita houkuttelevammilta.
Toisessa skenaariossa välittömän reaktion osalta pätee sama arvio kuin ensimmäisessäkin skenaariossa. Mutta entäpä sitten, jos loka- ja marraskuussa tilastojulkistukset jälleen kertovatkin työmarkkinoiden vahvuudesta. Silloin markkinoilla todennäköisesti ajatellaan, että Fed toimi hätiköidysti syyskuussa alentaessaan ohjauskorkoa 0,5 prosenttiyksilöllä ja uhkaa tällä keventämisellä päästää inflaation hengen jälleen pullosta. Jos syyskuussa lyhyet ja pitkät korot ovat tulleet alas nopeasti, vuoden lopulla ne lähtevät jälleen kerran nopeaan nousuun. Näin ollen esimerkiksi Suomessa pitkään ja hartaasti odotettu korkotason lasku jää jälleen kerran piippuun. Osakemarkkinoille myöhemmät hyvät uutiset tarkoittaisivat todennäköisesti sitä, että vuosien 2023 ja 2024 todistettu hidas mutta varma kipuaminen saisi edelleen jatkoa. Pitkä stationaarinen tilanne, jota muun muassa tässä uutiskirjeessäni kuvasin, pysyisi ja keskuspankkikapitalismissa olisi rauha maassa.
Mikäli työvoimatutkimuksen tiedot sitten yllättäisivät tänään positiivisesti, tarkoittaisi se nähdäkseni sijoittajien mielissä välitöntä vahvistusta viime kuukausien tasapainoiselle kehitykselle. Heinäkuun heikot luvut tulkittaisiin sääperäisiksi (hurrikaani) ja usko talouden perustan kovuuteen vahvistuisi jälleen. Samalla sijoittajat vakuuttuisivat siitä, että Fed laskee ohjauskorkoa vain 0,25 prosenttiyksikköä ja jotkut saattavat alkaa pohtia sitäkin, jääkö koronlasku vieläkin väliin. Viime viikkoina vähitellen käynyt markkinakorkojen aleneminen loppuisi kuin seinään ja taas uskottaisiin “higher for longer” -maailmaan. Myös yritysten voitontekokykyyn uskottaisiin jälleen vahvemmin ja siten osakeindeksit saattaisivat karata pian taas lähelle kaikkien aikojen ennätyksiä ja niiden yli. Mikäli vielä tulevien kuukausien työmarkkinatiedot vahvistaisivat tätä tarinaa, mikään ei voi estää osakeindeksien marssia vieläkin ylemmäksi vuoden 2024 lopulla. Keskuspankkikapitalismi elää kultakauttaan ja kaikilla sijoitustoimintaan pystyvillä on mukavaa. Ehkä jopa Suomessa osakeindeksit voisivat tällaisessa ilmapiirissä spurtata vuoden viimeisinä kuukausina.
Ehkä kaikkein mielenkiintoisin neljästä skenaarioistani on tämä viimeinen, jossa ensin markkinat saavat huokaista helpotuksesta, mutta sitten tulevina kuukausina työmarkkinatiedot vetävätkin maton alta syyskuun reaktiolta ja niin ikään Fed:n varovaiselta koronlaskulta syyskuussa. Tässä tapauksessa vuoden lopulla voitaisiin nähdä vähintäänkin sellaista menoa kuin nähtiin elokuun alussa ja ehkä jotain vieläkin kovempaa. Sijoittajien ajatuksissa nimittäin olisi, että sekä markkinat että keskuspankki ovat olleet pahasti hakoteillä ja vain nopeat korjausliikkeet voivat estää Yhdysvaltojen talouden ajautumisen syvään taantumaan sekä väärin arvanneiden sijoittajien tappiot. Suuria portfoliomuutoksia nähtäisiin, Fed todennäköisesti joutuisi tässä vaiheessa turvautumaan vähintään 0,5 prosenttiyksikön koronalennuksiin ja siitäkin huolimatta markkinamyllerrys saattaisi tehdä paljon tuhoa taloudessa. Pitää nimittäin aina muistaa, että keskuspankkikapitalismi on rahatalous, jossa rahoitusmaailman liikkeillä on aina myös merkittäviä reaalitaloudellisia vaikutuksia. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, vuoden loppu olisi keskuspankkikapitalismissa todellista selviytymistaistelua, ennen kuin jossain kohtaa tulevaa vuotta 2025 jonkinlainen kuva paremmasta alkaisi selkeytyä. Tunnetta, tilanteita ja tuskaa voisi olla tämän skenaarion leikillinen nimi, vaikka finanssikriiseistä tietysti on aina leikki kaukana. Varsinkin, kun yhteiskunnalliset olosuhteet ovat jo nyt mitä ovat.
Vaan saapa nähdä kuinka käy. Tietysti ensimmäinen antiklimaattinen tulema voi olla se, että työmarkkinatutkimuksen tulokset osuvat tänään ja jatkossakin jokseenkin tämän päivän odotusten mukaiselle alueelle, jolloin jokin edellisistä skenaarioista voisi toteutua laimeana versiona tai sitten tulemana olisi jonkinlainen sekoitus niistä. Tällä hetkellä markkinaodotuksissa on hitaasti viilenevä työmarkkina (se paljon puhuttu soft landing) eli omat skenaarioni olisivat niihin suhteutettuna “nopea sukellus” ja “kerran vielä pojat”. Tämä lienee vielä lopuksi hyvä todeta selvyyden vuoksi.
Eipä sitten muuta kuin jännittämään, kuinka (Suomen) iltapäivällä käy. Kaikista markkinareaktiosta riippumatta hyvää viikonloppua kaikille uutiskirjeen lukijoille ja tilaajille!