Euroopan ja Yhdysvaltojen talouksien kehitysurat ovat lähteneet eri suuntiin, kuten viime vuoden lopulla arvelin. Se näkyy nyt sekä suhdanteessa että rahapolitiikassa.
Miten näet finanssipolitiikan roolin Euroopan talouspolitiikan kokonaisuudessa lähitulevaisuudessa? Onko mielestäsi realistista odottaa, että sillä voitaisiin loiventaa taantumaa ja lyhentää sen kestoa, vaikka kireästä rahapolitiikasta pidettäisiinkin kiinni, hiukan Yhdysvaltojen malliin? Millä edellytyksillä tämä voisi olla mahdollista?
Kyllähän tässä on paljon sellaista ilmassa, kun EU-tasolla varsinkin komissio ajaa koko ajan uusia teollisuus- ja siirtymäpoliittisia aloitteita eteenpäin. Kuitenkin institutionaalista kykyä ja poliittista työntövoimaa näille aloitteille näyttää olevan Euroopassa vähemmän kuin Yhdysvalloissa. Siksi uskon, että lähiaikoina nämä ponnistelut tuottavat vain marginaalista finanssipoliittista tukea. Kun juuri olen lukenut komission ehdotuksen uudeksi EU:n talouspolitiikan koordinaatiomalliksi, vanha pedanttisuus ja varovaisuus finanssipolitiikassa näyttää edelleen elävän Euroopassa. Eli ideologisesti tuskin lähdetään revittelemään. Sitten toinen kysymys on se, pakottavatko materiaaliset olosuhteet edelleen erilaisiin tukipaketteihin ja muihin ratkaisuihin, joita Saksassa ja Ranskassa on viime ajat viety läpi. Luulenkin, että jos jostain sitä tukevaa finanssipolitiikkaa lähivuosina tulee, ne ovat tällaiset "pakkopaketit", joista ei kauheasti hiiskuta vaan ne vain ajetaan pragmaattisesti läpi. Eli summattuna - bidenismiin ei päästä, mutta jotain pientä voidaan saada.
Miten näet finanssipolitiikan roolin Euroopan talouspolitiikan kokonaisuudessa lähitulevaisuudessa? Onko mielestäsi realistista odottaa, että sillä voitaisiin loiventaa taantumaa ja lyhentää sen kestoa, vaikka kireästä rahapolitiikasta pidettäisiinkin kiinni, hiukan Yhdysvaltojen malliin? Millä edellytyksillä tämä voisi olla mahdollista?
Kyllähän tässä on paljon sellaista ilmassa, kun EU-tasolla varsinkin komissio ajaa koko ajan uusia teollisuus- ja siirtymäpoliittisia aloitteita eteenpäin. Kuitenkin institutionaalista kykyä ja poliittista työntövoimaa näille aloitteille näyttää olevan Euroopassa vähemmän kuin Yhdysvalloissa. Siksi uskon, että lähiaikoina nämä ponnistelut tuottavat vain marginaalista finanssipoliittista tukea. Kun juuri olen lukenut komission ehdotuksen uudeksi EU:n talouspolitiikan koordinaatiomalliksi, vanha pedanttisuus ja varovaisuus finanssipolitiikassa näyttää edelleen elävän Euroopassa. Eli ideologisesti tuskin lähdetään revittelemään. Sitten toinen kysymys on se, pakottavatko materiaaliset olosuhteet edelleen erilaisiin tukipaketteihin ja muihin ratkaisuihin, joita Saksassa ja Ranskassa on viime ajat viety läpi. Luulenkin, että jos jostain sitä tukevaa finanssipolitiikkaa lähivuosina tulee, ne ovat tällaiset "pakkopaketit", joista ei kauheasti hiiskuta vaan ne vain ajetaan pragmaattisesti läpi. Eli summattuna - bidenismiin ei päästä, mutta jotain pientä voidaan saada.