Analyyttinen ja ajankohtainen puheenvuoro Jussi Ahokkaalta juuri nyt, kun ollaan lähestymässä kevään vaaleja ja velkapelkoa kylvetään erityisesti Kokoomuksen, perussuomalaisten, Keskustapuolueen, kristillisten ja Liike NYT:n toimesta. Talouden valtavirran ajattelussa tämä velkapelko on viime vuosikymmeninä saavuttanut mittasuhteet, jotka ovat johtaneet koko Euroopan Unionin perusrakenteen vääristymiin rajaaamalla pois myös tärkeitä finanssi- ja rahapoliittisia toimintamahdollisuuksia. Tämä puheenvuoro menee jakeluun omissa somekuplissani toiveella, että perin yksipuolinen jälkipörssihenkinen mielipiteenmuokkaus saisi tilalleen jonkinasteisen vaihtoehtoja tarjoavan järistyksen talouskeskustelussa.
Kiitokset oikein riemastuttavasta presidentti Niinistön talousajattelun analyysistä.
Mieltäni on askarruttanut kysymys rahanlainaajista: Euroopan keskuspankki on ilmeisesti suurin rahanlainaaja Suomen valtiolle? Mistä muualta Suomen valtio lainaa rahaa? Päivän politiikassahan tuntuu ainakin oikeiston mukaan aina olevan julkisen velan suhteen ongelmia. Mistä esim. Kiinan julkinen talous lainaa rahaa? Lukemani mukaan myös Kiinan talous kärsii ylivelkaantumisesta (pitkään luulin , että kyllä nyt ainakin Kiina olisi ylijäämäinen...). Onko siis maailmantaloudessa yhtään ylijäämäistä maata- paitsi öljytaloudet?
Mielelläni siis lukisin jutun rahanlainaamisen mekaniikoista globaalissa maailmassa (jos toiveita saa esitää😁)
Niinistö on edelleen kiinni ainakin osittain kultakanta-ajattelussa, että rahaa on rajallinen määrä ja velka on aina huono asia. Talouskasvu ei vain onnistu ilman, että velkaa lisätään, joko yksityiselle tai julkiselle sektorille (tai keskuspankkien taseeseen, koska näin on yhdessä päätetty), koska talouskasvu vaatii rahamäärän kasvua ja kaikki raha taas on jonkun velkaa jollekin.
Kultakanta-ajatteluun sopii myös se harha, että jossain olisi joku eldorado, josta voi rahaa haalia kotimaan velkojen maksuun ilman, että tämä valtio vastaavasti velkaantuu. Aikoinaan jos löysi kultaa, rahamäärä ihan konkreettisesti kasvoi (esim. Kalifornian kultalöydöt 1850-luvulla mahdollistivat rautateiden massiivisen rakentamisen, koska kaikki raha oli sidottu kultaan, tai hopeaan, ja kultavarantojen kasvu kasvatti automaattisesti rahamäärää, jota voitiin sitten lainata tai sijoittaa), mutta nykyisin kultakaan ei enää rahan määrää kasvata, vaan uusi raha luodaan aina velalla. Eli jos toivotaan, että velat saataisiin pienemmiksi, kurjistaisi se vastaavasti taloutta. Velan määrän täytyy kasvaa vuosittain noin 2% tai muuten talous joutuu taantumaan.
Velan määrä suhteessa luonnon resursseihin onkin paljon olennaisempi kysymys, koska jos me nyt kasvatamme velan eli rahan määrää niin paljon, että syömme tulevien sukupolvien luonnonvarat elintasoamme liikaa kasvattamalla, silloin ollaan oikeasti pulassa. Se on jotain konkreettista, kun taas rahan/velan määrä on aina vain ihmisten välisten sopimusten määrittelemää ja viime kädessä imaginääristä. Sekä myös ehdottoman poliittista.
Analyyttinen ja ajankohtainen puheenvuoro Jussi Ahokkaalta juuri nyt, kun ollaan lähestymässä kevään vaaleja ja velkapelkoa kylvetään erityisesti Kokoomuksen, perussuomalaisten, Keskustapuolueen, kristillisten ja Liike NYT:n toimesta. Talouden valtavirran ajattelussa tämä velkapelko on viime vuosikymmeninä saavuttanut mittasuhteet, jotka ovat johtaneet koko Euroopan Unionin perusrakenteen vääristymiin rajaaamalla pois myös tärkeitä finanssi- ja rahapoliittisia toimintamahdollisuuksia. Tämä puheenvuoro menee jakeluun omissa somekuplissani toiveella, että perin yksipuolinen jälkipörssihenkinen mielipiteenmuokkaus saisi tilalleen jonkinasteisen vaihtoehtoja tarjoavan järistyksen talouskeskustelussa.
Kiitokset oikein riemastuttavasta presidentti Niinistön talousajattelun analyysistä.
Mieltäni on askarruttanut kysymys rahanlainaajista: Euroopan keskuspankki on ilmeisesti suurin rahanlainaaja Suomen valtiolle? Mistä muualta Suomen valtio lainaa rahaa? Päivän politiikassahan tuntuu ainakin oikeiston mukaan aina olevan julkisen velan suhteen ongelmia. Mistä esim. Kiinan julkinen talous lainaa rahaa? Lukemani mukaan myös Kiinan talous kärsii ylivelkaantumisesta (pitkään luulin , että kyllä nyt ainakin Kiina olisi ylijäämäinen...). Onko siis maailmantaloudessa yhtään ylijäämäistä maata- paitsi öljytaloudet?
Mielelläni siis lukisin jutun rahanlainaamisen mekaniikoista globaalissa maailmassa (jos toiveita saa esitää😁)
Niinistö on edelleen kiinni ainakin osittain kultakanta-ajattelussa, että rahaa on rajallinen määrä ja velka on aina huono asia. Talouskasvu ei vain onnistu ilman, että velkaa lisätään, joko yksityiselle tai julkiselle sektorille (tai keskuspankkien taseeseen, koska näin on yhdessä päätetty), koska talouskasvu vaatii rahamäärän kasvua ja kaikki raha taas on jonkun velkaa jollekin.
Kultakanta-ajatteluun sopii myös se harha, että jossain olisi joku eldorado, josta voi rahaa haalia kotimaan velkojen maksuun ilman, että tämä valtio vastaavasti velkaantuu. Aikoinaan jos löysi kultaa, rahamäärä ihan konkreettisesti kasvoi (esim. Kalifornian kultalöydöt 1850-luvulla mahdollistivat rautateiden massiivisen rakentamisen, koska kaikki raha oli sidottu kultaan, tai hopeaan, ja kultavarantojen kasvu kasvatti automaattisesti rahamäärää, jota voitiin sitten lainata tai sijoittaa), mutta nykyisin kultakaan ei enää rahan määrää kasvata, vaan uusi raha luodaan aina velalla. Eli jos toivotaan, että velat saataisiin pienemmiksi, kurjistaisi se vastaavasti taloutta. Velan määrän täytyy kasvaa vuosittain noin 2% tai muuten talous joutuu taantumaan.
Velan määrä suhteessa luonnon resursseihin onkin paljon olennaisempi kysymys, koska jos me nyt kasvatamme velan eli rahan määrää niin paljon, että syömme tulevien sukupolvien luonnonvarat elintasoamme liikaa kasvattamalla, silloin ollaan oikeasti pulassa. Se on jotain konkreettista, kun taas rahan/velan määrä on aina vain ihmisten välisten sopimusten määrittelemää ja viime kädessä imaginääristä. Sekä myös ehdottoman poliittista.