Perjantaikirje: Powell Power
Yhdysvaltojen keskuspankki on voimiensa tunnossa. Osakemarkkinat saavat pääjohtaja Powellin puolesta luisua kunnolla tällä kierroksella.
Tällä viikolla keskuspankkikapitalismissa elettiin jälleen jännittäviä hetkiä, kun keskiviikkona vuorossa oli Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin rahapolitiikkapäätös ja sen julkistaminen. Kuten keskuspankkien seuraajat ja tämän uutiskirjeen lukijat tietävät, Fed alkoi jo viime vuoden lopulla vihjailla vakavasti rahapolitiikan kiristämisestä - ennen kaikkea korkeaksi nousseen inflaation painostamana. Toistaiseksi Fed oli kuitenkin vain päättänyt siitä, että se lopettaa pandemiaan liittyvän QE-ohjelmansa ostot vuoden 2022 maaliskuussa. Tällä viikolla Fediltä odotettiinkin markkinoilla kuumeisesti lisää informaatiota.
Ja voi veljet sitä saatiinkin. Ennen kaikkea parrasvaloihin astui Fedin pääjohtaja Jerome Powell, joka pisti päätöksen julkistamista seuranneessa lehdistötilaisuudessa parastaan. Siitä kertoo muun muassa se, että tuon tilaisuuden aikana osakemarkkinat sukelsivat pyyhkien pois päivän aiemman nousun, jota oli vielä vahvistanut johtokunnan päätöksen julkistaminen puoli tuntia aikaisemmin. Sinällään Powell-vaikutuksessa ei ollut mitään yllättävää, sillä edeltäjiinsä verrattuna hänellä on ollut tapana puhua lehdistötilaisuuksissaan markkinoita alas.
Mutta tällä kertaa laskulle oli minunkin mielestäni aihetta. Jos nimittäin markkinoilla odotettiin hyvin varovaista ja vähäsanaista Powellia, eilen saatiin kaikkea muuta. Powell kuvasi avoimesti näkemyksiään ja vastasi kursailematta hänelle esitettyihin kysymyksiin. Myös selkeä peruslinja hänen suusanallisesta esityksestään oli helposti löydettävissä. Ja tuo linja oli erittäin haukkamainen, jopa haukkamaisempi kuin joulukuussa.
Powellin viestin voi tiivistää seuraavaan kolmeen kohtaan:
Tämä Fedin rahapolitiikkasykli (elvytyksestä kiristykseen) on erilainen kuin aikaisemmat (lähihistoriassa). Powell toisteli tätä useaan otteeseen. Syy on niissä olosuhteissa, joissa Fed joutui nyt toimimaan. Eli ennen kaikkea koronapandemiassa. Siitä selviämiseksi ja hyvien rahoitusolojen turvaamiseksi tarvittiin nopeaa ja kovaa likviditeettielvytystä. Ja kun tämä yhdessä valtion finanssipoliittisen elvytyksen kanssa asetti varsin nopeasti kovaa maata talouden jalkojen alle, on elvytyksestä syytä siirtyä lähes yhtä nopeasti kiristämiseen. Varsinkin kun inflaatio on korkealla ja työmarkkinoilla on nähty merkittävää edistymistä.
Powell ei usko, että kiristäminen johtaa merkittävään rahoitusolojen heikentymiseen. Vaikka osakekurssit ja arvopaperien hinnat laajasti putoaisivatkin. Tämä oli mielestäni yksi kovimmista keskiviikkona kuulluista viesteistä. Jos joku odotti, että osakemarkkinoiden sukellus pelästyttäisi Fedin ja Powellin, näin ei tule nyt käymään. Keskuspankki on valmis katsomaan osakemarkkinoiden korjausliikettä pitkäänkin, joskin se todennäköisesti pitää huolen siitä, että esimerkiksi yrityslainojen puolella ylimitoitettua kiristymistä rahoitusoloissa ei pääse tapahtumaan.
Powell ei sulkenut mitään toimia pois työlistalta. Hän jopa sanoi kysyttäessä, että myös suurempi kuin 0,25 prosenttiyksikön koronnosto kerralla on mahdollinen. Tämä saikin markkinat vielä entistäkin mietteliäämmäksi ja vuonna 2022 odotettujen koronnostojen määrä oli noussut torstaina jo viiteen (kolme-neljä aiemmin). Myös lyhyissä koroissa nähtiin harppaus, mikä kertoo myös siitä, että markkinat odottavat Fedin nostavan korkoa aiempaa ärhäkkäämmin.
Seuraavat päivät ja viikot näyttävät, miten markkinat lopulta sulattavat Powellin voimaviestin. Isolla kiristyspaukulla ennen rahapolitiikkapäätöstä vitsailleet markkinakommentaattoritkin tulivat yllätetyiksi. Powell ei silitellyt keskiviikkona kenenkään päätä, vaan artikuloi selväsanaisesti oman visionsa rahapolitiikan jatkosta. Hullua toimintaako? Itsevarmaa ainakin.
Lukijoita tietysti saattaa kiinnostaa, tulinko itse yllätetyksi. Mihin vastaan, että en oikeastaan. Fediä on laitettu nyt jo monta kuukautta selkä seinää vasten inflaation ja osakemarkkinakuplan kanssa. Nyt viimein keskuspankki työntää Powellin johdolla takaisin, eli usein mainitsemassani “wait and see” -strategiassa on päästy “have seen, acting now” vaiheeseen. Kun inflaation kanssa oltiin odottavaisia, samoin voidaan olla rahoitusmarkkinoiden kipuilun kanssa. Tämähän on pitkälti se viesti, jonka vuoden vaihteessa kerroin HS Vision haastattelussa. Vielä ei ole tarvetta peruutella kannoistaan.
Entä miten sitten uskon käyvän jatkossa markkinoilla ja taloudessa? Oikeastaan tässäkään ei ole vielä tarvetta muuttaa sitä ennustetta, jonka kirjoittelin uutiskirjeeseen uudenvuodenaattona. Yhteenvetona: Fed tietää, että sillä on homma hallussa ja ettei se ole enää täysin yksin talouspolitiikan kentällä (tosin valtioiden merkitys jo vähän horjuu). Markkinoilla voi tapahtua isokin korjausliike, mutta ehkä sielläkin vuoden aikana kovaa maata löydetään jalkojen alle. Kun inflaatiokin melko todennäköisesti vuoden 2022 aikana tulee alas, lisää tämä entisestään Fedin liikkumatilaa. Keskeistä on joka tapauksessa se, että Fed on voimiensa tunnossa - ehkä enemmän kuin esimerkiksi globaalin finanssikriisin aikana. Se etsii koko ajan uusia keinoja siihen ja parantaa ymmärrystään siitä, miten rahoitusolot voidaan pitää “suotuisina”. En siis usko, että Fed yliampuu jatkossa kiristämisen kanssa niin, että se päästäisi uuden finanssikriisin käyntiin tai ajaisi työttömyyden pilviin Yhdysvalloissa. Ihan lohdullinen näkymä se.
Jääkäämme seuraamaan, mitä tuleman pitää. Hyvää viikonloppua kaikille uutiskirjeen tilaajille ja lukijoille!