Perjantaikirje: paluu normaaliin ja kamppailu velkakirjamarkkinoilla
Mikä on normaali? Kuka hallitsee velkakirjamarkkinoilla?
Ajatuksenani on julkaista aina perjantaisin keskuspankkikapitalismin keskeisiä käänteitä kuluneelta viikolta summaava uutiskirje. Kutsuttakoon sitä tästä eteenpäin vaikka ”perjantaikirjeeksi”. Tällä viikolla nostan käsittelyyn kaksi asiaa: viime aikoina aktivoituneen keskustelun paluusta taloudelliseen normaaliin sekä keskuspankkien ja rahoitusmarkkinoiden väännön valtioiden velkakirjamarkkinoilla.
Normaali on normaali
Varsinkin suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa kysymys normaalista ja ennen kaikkea paluusta taloudelliseen normaaliin on saanut kohtalaisen paljon tilaa. Helsingin Sanomat kirjoitti 9.3.2021 pääkirjoituksessaan talouden paluusta normaaliin ja heti seuraavana päivänä Ylen ansiokkaassa Poliklinikka-ohjelmassa toimittaja Sakari Sirkkanen keskusteli normaalista valtiovarainministeriön ylijohtaja Mikko Spolanderin sekä Nordean pääekonomisti Tuuli Koivun kanssa.
Näissä pohdinnoissa normaaliin paluulla tarkoitettiin ennen kaikkea paluuta sellaisiin taloudellisiin olosuhteisiin, joissa ilmenee pysyvää ripeähköä inflaatiota ja joissa korkotaso on selvästi nollan yläpuolella. Tämän määritelmän mukaan koronaepidemian taloutta voidaankin pitää epänormaalina tai epätavallisena tilanteena, koska inflaatiota ei ole juuri nähty ja korkotasoa on entisestään painettu alas keskuspankkien toimesta – sekä ohjauskorkoa laskemalla että rahamarkkinoiden likviditeettiä lisäämällä.
Kansan Uutiset otti kiinni aiheesta ja kysyi minulta näkökulmia tähän keskusteluun. Juttu on kokonaisuudessaan luettavissa täältä, mutta summaan seuraavaksi perusajatukseni:
1) Jo ennen koronakriisiä korkotaso oli kehittyneissä talouksissa painunut lähelle nollaa, kestävä korkeahko inflaatio oli kehittyneissä maissa loistanut poissaolollaan, ja keskuspankit olivat joutuneet kannattelemaan talouksia epätavanomaisilla toimilla.
2) Ilman pandemiaakin olisi voitu olla tilanteessa, jossa suotuisien taloudellisten olosuhteiden takaaminen ja ainakin vahvan inflaation sekä selvästi positiivisen korkotason saavuttaminen edellyttää vahvaa finanssipoliittista otetta.
Täten ”normaalista” oli siis pudottu jo ennen koronaviruksen tuottamaa taloudellista iskua. Voidaan jopa ajatella, että historiallisesti (jatkumona) kapitalismin normaali onkin ihan jotain muuta, kuin edellä määritelty taloudellinen tilanne.
Kamppailu velkakirjamarkkinoilla
Keskiviikkona Yhdysvaltojen keskuspankki ilmoitti tulevista rahapolitiikan toimistaan. Ennakoin päätöksiä ja niiden seurauksia tässä uutiskirjeen artikkelissa. Fedin linja osoittautui erittäin kyyhkysmäiseksi eli elvytykseen sitoutuneeksi. Korkoja ei aiota nostaa eikä rahapolitiikan viritystä muutoin kiristää (esimerkiksi velkakirjaostoja vähentämällä), ennen kuin taloudessa nähdään kestävää ja pitkäaikaista vahvistumista. Yksittäisiin inflaatiopiikkeihin Fed ei aio reagoida. Ehkä tärkein viesti pääjohtaja Jay Powellilta oli se, ettei Fed aio lähteä kiristämään rahapolitiikkaa ennusteiden pohjalta – tällä kertaa on nähtävä aitoa kasvun, työllisyyden ja inflaation vahvistumista, ennen kuin reagoinnille on syytä.
Markkinoilla huomio Fedin kokouksen jälkeen keskittyi valtion velkakirjamarkkinoille. Vuoden 2021 alun aikana pitkän maturiteetin velkakirjojen hinnat ovat olleet pudotuksessa ja tuottovaatimukset (yield) nousussa. Olen kommentoinut syitä yleisemmin täällä. Melko yleinen ajatus ennen kokousta ja lehdistötilaisuutta oli, että Fedin on nyt kerrottava, mitä se aikoo tehdä pitkien korkojen nousulle. Erityisesti haluttiin vihjeitä siitä, alkaako Fed määrätietoisemmin asettamaan velan hintaa ja toisaalta siitä, mitä Fed aikoo tehdä tauolla olevalle pankkisäätelylle ja Yhdysvaltojen pankkien pääomarajoituksille.
Ensimmäiseen Powell totesi, että Fed ei ole huolissaan ja se katsoo tilannetta rauhassa. Jälkimmäiseen Powell lupasi palata pian. Kun velkakirjamarkkinoilla nähtiin torstaina edelleen hintojen laskua, monet olivat valmiita toteamaan, että vastaukset eivät miellyttäneet markkinoita ja ne tulevat siksi tulevina viikkoina pistämään keskuspankin ahtaalle. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin täysin Fedin hallussa. Ensinnäkin se voi milloin vaan tarttua niin sanottuun YCC:hen eli tuottokäyrän kontrollointiin ja painaa korot alas. Toiseksi se voi jatkaa pankkisäätelyn helpotuksia ja poistaa sillä tavalla likviditeettipelkoja, jotka tällä hetkellä selvästi nostavat velkakirjojen tuottovaatimuksia. Kolmanneksi se voi myös hakea muutosta säätelyperiaatteille sekä luoda uusia rahamarkkinarakenteita likviditeettiongelman ratkaisuksi.
Yhteenvetona: velkakirjamarkkinoiden kamppailu on erittäin epäreilu ”markkinoiden” kannalta.