Perjantaikirje: paljon kiinnostavia inflaationäkemyksiä
Inflaation pohdinta ei ole ajautumassa taantumaan.
Perjantai puskee päälle taas vimmalla. Hädin tuskin ehdin perjantaikirjettä tällä viikolla kirjoittamaan. Mutta tässäpä tulee.
Olen luvannut muutamassakin aiemmassa uutiskirjeessä kirjoittaa inflaatiosta ja omasta suhtautumisestani tähän varsin paljon puhuttuun taloudelliseen ilmiöön. En kuitenkaan ole ehtinyt vielä Magnum Kirjettä kirjoittamaan, enkä ehdi tälläkään kertaa. Toki joissain teksteissäni olen “siinä sivussa” jo antanut vihjeitä siitä, millaista inflaatiokantaa mahdollisesti edustan.
Mutta nyt paine kasvaa sen suhteen, että tuo Iso Kirjoitus inflaatiosta pitäisi pian tuottaa. Julkisen talouskeskustelun ovat nimittäin täyttäneet viime viikkoina erittäin hyvät otot inflaatiosta ja siitä, missä inflaatioteoretisoinnin kanssa tällä hetkellä maailmassa mennään. Ennen kaikkea koronakriisi (ja talouksien avautuminen) mutta nyt myös ajankohtainen Euroopan energiakriisi ovat kirvoittaneet varsin kiinnostavia ajatuksia ilmoille.
Kokoan tähän alle muutamia tutustumisen arvoisia tekstejä ja puheenvuoroja lyhyen kommentin kera, mikä olkoon tämän viikon kontribuutioni Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen sisällöntuotantoon.
Taloustoimittaja Neil Irwin haastoi viikko sitten New York Timessa rajulla näkemyksellä siitä, että oikeastaan kukaan ei osaa selittää (tällä hetkellä) inflaatiota. En ole tästä täysin eri mieltä.
Mainiot ekonomistit ja talouskommentaattorit Gabriel Mathy, Skanda Amarnath ja Alex Williams julkaisivat jo jokin aikaa sitten artikkelin, jossa väittivät 1970-luvun stagflaation myötä muovautuneen inflaationäkemyksen olevan hutera siksi, että sillä ei olisi voinut selittää EDELLISTÄ nopean inflaation aikaa 1950-luvulla. Ja siksi selitysmalli ei välttämättä päde tänäkään päivänä. Todella hyvin rakennettu argumentti tässä!
Syyskuun lopulla EKP järjesti kiinnostavan seminaarin, jossa LSE:n professori ja rahapolitiikan vanha kettu Charles Goodhart kävi naulaamassa tiukat teesinsä. Goodhartin mukaan niin monetaristinen kuin uuskeynesiläinenkin inflaatioteoria joutavat romukoppaan. Itse Goodhart suosii väestörakenne-globalisaatio-teoriaa, jota on esitellyt muun muassa tässä best selleriksi nousseessa kirjassaan yhdessä Manoj Pradhanin kanssa.
Talouskirjoittaja Duncan Weldon kirjoitti tällä viikolla edellisten hengessä, siitä, kuinka meillä ei yksinkertaisesti ole käyttökelpoista makrotaloustieteellistä inflaatioteoriaa. Pakko kai se on jo tässä vaiheessa uskoa.
Yksi kiinnostavimmista viime aikaisista inflaatioteksteistä, joita olen lukenut, on ehdottomasti tämä makroanalyytikko Dario Perkinsin analyysi, jossa hän inflaation lisäksi käsittelee myös keskuspankkipolitiikkaa nykyolosuhteissa (toki myös Goodhart teki sitä omassa esityksessään). Tässä aidosti pyritään ymmärtämään nyt havaitun inflaation dynamiikkoja (oikeastaan paljon Mathyn, Amarnathin ja Williamsin hengessä) ja katsomaan myös tulevaisuuteen tältä osin. Sanoisin, että kannattaa yrittää ymmärtää, mitä Perkins tarkoittaa VILE-skenaariollaan.
Tätä kirjoittaessani muistin, että Adam Tooze oli julkaissut hyvin samantyyppisen räntin tällä viikolla. Sieltä kannattaa vielä käydä kahlaamassa lisää keskusteluja, jos edeltävässä viidessä ei ollut tarpeeksi.
Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua inflaatiokeskustelun parissa! Ehkäpä vielä tämän kuun aikana ehdin omankin inflaationäkemykseni saattaa julkisuuteen.
Toden totta kiinnostavia tekstejä inflaatiosta näyttää syntyvän tällä hetkellä melkoista tahtia. Kiitos tästä etsimisen vaivalta säästävästä listauksesta! Kunpa vain ehtisi vielä kunnolla perehtyä noihin kaikkiin.
Näitä selaillessa mieleeni tuli vielä tämä John T. Harveyn viime keväinen kolumni aiheesta:
https://www.forbes.com/sites/johntharvey/2021/05/12/four-reasons-to-stop-panicking-over-inflation/?sh=305a55ae3a97
Pointtina on lähinnä toppuutella inflaatiopaniikin lietsojia.