Miten Jussi arvioisit myös sen vaikuttavan, että jos suuri osa vaikutusvaltaisia talouden kommentaattoreita vakaasti uskoo siihen, että "inflaation TÄYTYY kasvaa", tämä vaikutaa ihmisten odotuksiin ja sitä kautta käyttäytymiseen, että talous alkaa lopulta tuottaa kasvavaa inflaatiota?
Tarkoitan siis sitä että jos talouden ajatellaan koostuvan ihmisten toimista ja odotuksista (esim. markkinaluottamus), niin nämä odotukset, jos ne pohjaavat kovin ortodoksiseen tulkintaan siitä miten talous toimii, vaikuttaa osaltaan näiden odotusten toteutumiseen? Vertaisin tätä "markkinaluottamukseen" tai vastaavaan melko selvään sosiaaliseen konstruktioon.
Kommentoit hyvin, että taloudella ei ole mitään rautaisia luonnonlakeja, mutta pohdin tätä inhimillisten toimien kautta tapahtuvaa reagointia niin luonnonlain kaltaisena, että suuremmalle osalle talouden seuraajista siinä ei ole mitään eroa. Toisin sanoen, jos uskotaan voimakkaasti siihen, että taloudella on luonnonlakien kaltaista varmuutta, muuttunut toiminta alkaa synnyttää reaktioita taloudessa, jotka vaikuttavat vahvistavan näiden luonnonlakien olemassaolon.
Inflaatio on itseäni suuresti poliittisen talouden kannalta kiinnostava ilmiö, koska siihen liittyvät niin voimakkaat moraalidiskurssit historiallisine esimerkkeineen. Etenkin tämän vuoden aikana moni taloustieteilijä laittoi niin voimallisesti itsensä ja arvovaltansa peliin inflaation kasvun puolesta (tai vastaavasti siitä pelotellen, jos eivät olleet EKP:n/Fedin elvyttävän politiikan kannalla). Pohdin tuolloin, että tästä tulisi mielenkiintoinen teorian testi, sillä voimakkaan inflaation ennustamisen olisi voinut arvioida. Nyt he näyttävät olleen oikeassa, mutta kuten itse asian näen, nykyisen inflaation taustalla ovat nimenomaan tuotantoketjujen pullonkaulat, eikä elvytysfinanssipolitiikan "vastuuttomuus" sinänsä.
Materialistisia selitysmalleja suosivana tuotannolliset pullonkaulat vetoavat minuun enemmän selityksenä, mutta silti en voinut olla miettimättä myös tätä ennusteiden ja odotusten välittymisen merkitystä.
Tämä on toki kiinnostava näkemys ja liittyy oleellisesti taloudellisten päätöksien tekemiseen ja taloudelliseen sopimiseen. Jätin muuttuneet inflaatio-odotukset edellisestä tarkastelusta pois, koska ne (kuten palkka-hinta-spiraali) eivät ole ole vielä ajankohtainen ilmiö. Mutta tuolle listalle, että "mitä voi tulla" ne ehdottomasti kuuluvat. Hyvä pointtaus!
Ajatellaan vaikka kahta tilannetta, jossa toisessa rummutetaan inflaation pysyvyyttä ja odotusten lukkiutumista (koska taloustiede ja punditit sanovat niin) ja toista, jossa tällaista keskustelua ei ole. Kun ihmiset sitten käyvät omia taloudellisia neuvottelujaan ja tekevät kulutuspäätöksiään, toimivatko he näissä tilanteissa eri tavoilla. Mahdollisesti. Ja niin, että ensimmäisessä pieni hintamarginaali lisätään helpommin myytävään hyödykkeeseen, jos se vain on mahdollista. Mutta tässä tullaankin siihen, onko hinnoittelu ylöspäin mahdollista ja missä määrin kenellekin? Eli odotukset eivät sinällään johda hintojen spiraalimaiseen nousuun, jos ihmiset eivät ensin ajattele hyötyvänsä korkeammasta pyynnistä ja sitten todella hyötyvänsä siitä.
Yritän siis sanoa, että kun puhutaan odotuksista, pitäisi pystyä aina eri konteksteissa operationalisoimaan se, miten ne (ja niiden muutos) aktuaalisesti vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja jos muulla käyttäytymisessä tai talouden rakenteissa tapahtuu muutoksia, miten nämä sitten vaikuttavat odotuksiin. Syntyy todella monimutkaisia dynamiikkoja näistäkin. Sellainen helppo inflaatio --> odotukset --> inflaatio -->odotukset -->... on aika epätarkka logiikkamalli mielestäni.
Sekoitetaan muuten soppaa vielä sen verran että energian osalta hinnan nousu ei olisikaan ilmeisesti inflaatiota sinänsä, vaan aika tavallista pyrkimystä käyttää pääasiassa öljyn hintaa vaikuttamaan politiikkaan, niin Yhdysvalloissa kuin myös Glasgown COP-26 kontekstissa. Ei sekään varmasti yksin ole ainoa tekijä, mutta joissain hyödykkeissä on myös potentiaalia toimia tarkoituksellisen politiikan tekemisen välineenä. Tästä oli mielenkiintoinen kirjakeskustelu: https://youtu.be/tRRQv_jBeSs
Joo ei missään tapauksessa mikään tarkka logiikkamalli, vaan ääneen ajattelua lähinnä juuri siksi, että inhimilliset odotukset (talouden luonnonlaeista) ja toiminta mielestäni vaikuttavat talouteen enemmän suhteessa kuin mitkään luonnonlait an sich. Mutta korkeintaan osana laajempaa/kompleksisempaa reagointia.
Miten Jussi arvioisit myös sen vaikuttavan, että jos suuri osa vaikutusvaltaisia talouden kommentaattoreita vakaasti uskoo siihen, että "inflaation TÄYTYY kasvaa", tämä vaikutaa ihmisten odotuksiin ja sitä kautta käyttäytymiseen, että talous alkaa lopulta tuottaa kasvavaa inflaatiota?
Tarkoitan siis sitä että jos talouden ajatellaan koostuvan ihmisten toimista ja odotuksista (esim. markkinaluottamus), niin nämä odotukset, jos ne pohjaavat kovin ortodoksiseen tulkintaan siitä miten talous toimii, vaikuttaa osaltaan näiden odotusten toteutumiseen? Vertaisin tätä "markkinaluottamukseen" tai vastaavaan melko selvään sosiaaliseen konstruktioon.
Kommentoit hyvin, että taloudella ei ole mitään rautaisia luonnonlakeja, mutta pohdin tätä inhimillisten toimien kautta tapahtuvaa reagointia niin luonnonlain kaltaisena, että suuremmalle osalle talouden seuraajista siinä ei ole mitään eroa. Toisin sanoen, jos uskotaan voimakkaasti siihen, että taloudella on luonnonlakien kaltaista varmuutta, muuttunut toiminta alkaa synnyttää reaktioita taloudessa, jotka vaikuttavat vahvistavan näiden luonnonlakien olemassaolon.
Inflaatio on itseäni suuresti poliittisen talouden kannalta kiinnostava ilmiö, koska siihen liittyvät niin voimakkaat moraalidiskurssit historiallisine esimerkkeineen. Etenkin tämän vuoden aikana moni taloustieteilijä laittoi niin voimallisesti itsensä ja arvovaltansa peliin inflaation kasvun puolesta (tai vastaavasti siitä pelotellen, jos eivät olleet EKP:n/Fedin elvyttävän politiikan kannalla). Pohdin tuolloin, että tästä tulisi mielenkiintoinen teorian testi, sillä voimakkaan inflaation ennustamisen olisi voinut arvioida. Nyt he näyttävät olleen oikeassa, mutta kuten itse asian näen, nykyisen inflaation taustalla ovat nimenomaan tuotantoketjujen pullonkaulat, eikä elvytysfinanssipolitiikan "vastuuttomuus" sinänsä.
Materialistisia selitysmalleja suosivana tuotannolliset pullonkaulat vetoavat minuun enemmän selityksenä, mutta silti en voinut olla miettimättä myös tätä ennusteiden ja odotusten välittymisen merkitystä.
Tämä on toki kiinnostava näkemys ja liittyy oleellisesti taloudellisten päätöksien tekemiseen ja taloudelliseen sopimiseen. Jätin muuttuneet inflaatio-odotukset edellisestä tarkastelusta pois, koska ne (kuten palkka-hinta-spiraali) eivät ole ole vielä ajankohtainen ilmiö. Mutta tuolle listalle, että "mitä voi tulla" ne ehdottomasti kuuluvat. Hyvä pointtaus!
Ajatellaan vaikka kahta tilannetta, jossa toisessa rummutetaan inflaation pysyvyyttä ja odotusten lukkiutumista (koska taloustiede ja punditit sanovat niin) ja toista, jossa tällaista keskustelua ei ole. Kun ihmiset sitten käyvät omia taloudellisia neuvottelujaan ja tekevät kulutuspäätöksiään, toimivatko he näissä tilanteissa eri tavoilla. Mahdollisesti. Ja niin, että ensimmäisessä pieni hintamarginaali lisätään helpommin myytävään hyödykkeeseen, jos se vain on mahdollista. Mutta tässä tullaankin siihen, onko hinnoittelu ylöspäin mahdollista ja missä määrin kenellekin? Eli odotukset eivät sinällään johda hintojen spiraalimaiseen nousuun, jos ihmiset eivät ensin ajattele hyötyvänsä korkeammasta pyynnistä ja sitten todella hyötyvänsä siitä.
Yritän siis sanoa, että kun puhutaan odotuksista, pitäisi pystyä aina eri konteksteissa operationalisoimaan se, miten ne (ja niiden muutos) aktuaalisesti vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja jos muulla käyttäytymisessä tai talouden rakenteissa tapahtuu muutoksia, miten nämä sitten vaikuttavat odotuksiin. Syntyy todella monimutkaisia dynamiikkoja näistäkin. Sellainen helppo inflaatio --> odotukset --> inflaatio -->odotukset -->... on aika epätarkka logiikkamalli mielestäni.
Sekoitetaan muuten soppaa vielä sen verran että energian osalta hinnan nousu ei olisikaan ilmeisesti inflaatiota sinänsä, vaan aika tavallista pyrkimystä käyttää pääasiassa öljyn hintaa vaikuttamaan politiikkaan, niin Yhdysvalloissa kuin myös Glasgown COP-26 kontekstissa. Ei sekään varmasti yksin ole ainoa tekijä, mutta joissain hyödykkeissä on myös potentiaalia toimia tarkoituksellisen politiikan tekemisen välineenä. Tästä oli mielenkiintoinen kirjakeskustelu: https://youtu.be/tRRQv_jBeSs
Joo ei missään tapauksessa mikään tarkka logiikkamalli, vaan ääneen ajattelua lähinnä juuri siksi, että inhimilliset odotukset (talouden luonnonlaeista) ja toiminta mielestäni vaikuttavat talouteen enemmän suhteessa kuin mitkään luonnonlait an sich. Mutta korkeintaan osana laajempaa/kompleksisempaa reagointia.