Perjantaikirje: Olenko Team Transitoryssa?
Inflaatiokeskustelu pysyy kiihtyneessä tilassa.
Vuoden loppua kohti vauhti näyttää kiihtyvän, minkä seurauksena asiat tuntuvat myöhästyvän. Siksi myös Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen perjantaikirje julkaistaan tällä viikolla vasta lauantaina.
Kiihtyneessä tilassa on myös inflaatiokeskustelu - meillä ja maailmalla. Tällä viikolla olen itsekin päässyt osalliseksi useampaan ajatustenvaihtoon, jossa aiheena on ollut kuluttajahintojen nousu. Keskustelut ovat käsitelleet juuri nyt havaittavan inflaation syitä, sen seurauksia sekä arvauksia siitä, kuinka kauan tämäntyylinen inflaatio jatkuu.
Vaikka Suuri inflaatiotekstini antaa yhä odottaa itseään, en malta olla tässä perjantaikirjeessä vastaamatta yhteen minulle suoraan esitettyyn kysymykseen. Minulta nimittäin kysyttiin kuluneella viikolla, kuulunko itse Team Transitoryyn. Luit oikein. Niitä talouden asiantuntijoita ja kommentaattoreita, jotka uskovat inflaation hidastuvan lähitulevaisuudessa nykylukemista, on alettu kutsua “Ohimenevä-joukkueeksi”. Tämän joukkueen vastustaja on sitten Team Permanent, jonka ennusteena on pitkäksi aikaa korkea ja jopa kiihtyvälle uralle asettuva inflaatio.
Kenen joukoissa seisot?
Kysymys on mielestäni kiinnostava. Lähestyn vastaustani edellä esitellyn dikotomian kautta. Ohimenevä vai pysyvä? Lähtökohtaisesti tällainen tulkintakehys inflaatiolle on harhaanjohtava. Se ohjaa ajattelemaan jotenkin niin, että hintojen nousua määrittäisivät jonkinlaiset rautaiset talouden lait. Eli tällä hetkellä todistaisimme kahden suuren voiman kamppailua, josta toinen pyrkii vetämään inflaation takaisin koronakriisiä edeltäneelle erittäin matalalle tasolle ja toinen päästää voittaessaan sen valloilleen.
Olisi jotenkin fasinoivaa ajatella inflaatiosta näin “jumalallisesti”, mutta siihen en valitettavasti kykene. Niinpä kiellän olevani kummassakaan näistä inflaatiojoukkueista.
Lähden puolestani liikkeelle siitä, että inflaatio on monimutkainen reaalitodellisuuden ilmiö, johon tiettyinä aikoina vaikuttavat erilaiset taloudellis-yhteiskunnalliset dynamiikat. Nämä dynamiikat ovat muuttuvia ja jossain määrin ennakoimattomia ja yllättäviä. Emme siis voi tänään tarkasti tietää, mitkä mekanismit todellisuudessa aktualisoituvat ja millaisia taloudellisia prosesseja sen seurauksena syntyy huomenna. Ne kuitenkin määrittävät sen, millaisen kuluttajahintojen kehitysuran (historian) lopulta saamme.
Onneksi viimeaikainen inflaatiokeskustelu ei ole ollut pelkästään jumalien kamppailua ja kannattamista, vaan myös inflaation taustatekijöitä ja -dynamiikkoja on pyritty monissa analyyseissa valottamaan. Minusta parhaiten on pärjännyt seuraava selitysmalli: Havaittu inflaatio on seurausta yhtä aikaa sekä kysyntärakenteiden muutoksesta että tarjonnan rajoitteista että hetkellisestä kokonaiskysynnän nopeasta kasvusta, jonka koronaelvytys on tuottanut.
Tämä kolmen selityksen malli tuntuu itselleni loogiselta. Kun länsimaissa palveluiden kulutus on koronakriisin myötä vähentynyt, kysyntää on kohdentunut laajemmin tavaroihin eikä tavaratuotanto globaalisti ole pystynyt riittävän nopeasti tähän kysynnän muutokseen reagoimaan (osittain myös koronan aiheuttamista syistä). Kun finanssipolitiikka on pitkästä aikaa ollut hyvin elvyttävää, on epätasapainon tuottanut impulssi ollut vahva ja siten myös on ollut vahva sitä kuvastava inflaatiopiikki. Myös raaka-ainespekulaatio rahoitusmarkkinoilla on tehnyt oman osansa yhtälössä, jonka voi halutessaan lisätä neljänneksi selitykseksi kokonaisuuteen.
On tietysti mahdollista arvioida analyyttisesti sitä, miten jatkossa edelliset tekijät kehittyvät ja mitkä muut tekijät mahdollisesti tulevat jatkossa mukaan inflaatioyhtälöön. Tältä pohjalta voisin toki lähteä määrittelemään itseäni joko Team Transitoryyn tai Team Permanentiin.
Mutta siinäpä on juuri pointtini! En minä voi tietää, alkavatko kulutusrakenteet palata kohti koronakriisiä edeltänyttä aikaa ja milloin mahdollisesti. En tiedä myöskään sitä, mikä on eri tuottajien kyky lisätä tuotantoaan eri kohdissa globaaleja tuotantoketjuja. Enkä tiedä myöskään sitä, millaiseksi kysynnänsäätelypolitiikka jatkossa maailmalla muodostuu. En tiedä, millaisia positioita rahoitusmarkkinoilla jatkossa otetaan. Enkä tiedä sitä, millainen on palkansaajien ja yritysten hinnoitteluvalta nykyisessä globaalissa kompleksissa. Kuten tuleva kollegani filosofi Ville Lähde on sanonut, on paljon liikkuvia osia - myös inflaation taustalla.
Siksi en halua itseäni kumpaankaan joukkoon asettaa.
Yhteenveto
Jos minun kuitenkin olisi pakko mennä johonkin joukkueeseen inflaation suhteen, perustaisin varmaankin oman seuran. Se olisi Team Uncertainty. Eli Epävarmuuden joukkue. Mielestäni epävarmuus nyt määrittää kapitalistista rahataloutta ja sen kehitystä laajemminkin. Maailma muuttuu, ihmiset eivät tiedä varmasti, yhteiskunnalliset rakenteet ja prosessit ovat kompleksisia. Team Uncertainty on hyvä joukkue!
Mutta tässäpä riittävästi inflaatiokeskustelua minun osaltani tähän viikkoon. Pahoittelut tilaajille siitä, että perjantaikirje myöhästyi päivällä. Olkoon se esimerkki siitä, että maailmamme on yllätyksiä täynnä.
Miten Jussi arvioisit myös sen vaikuttavan, että jos suuri osa vaikutusvaltaisia talouden kommentaattoreita vakaasti uskoo siihen, että "inflaation TÄYTYY kasvaa", tämä vaikutaa ihmisten odotuksiin ja sitä kautta käyttäytymiseen, että talous alkaa lopulta tuottaa kasvavaa inflaatiota?
Tarkoitan siis sitä että jos talouden ajatellaan koostuvan ihmisten toimista ja odotuksista (esim. markkinaluottamus), niin nämä odotukset, jos ne pohjaavat kovin ortodoksiseen tulkintaan siitä miten talous toimii, vaikuttaa osaltaan näiden odotusten toteutumiseen? Vertaisin tätä "markkinaluottamukseen" tai vastaavaan melko selvään sosiaaliseen konstruktioon.
Kommentoit hyvin, että taloudella ei ole mitään rautaisia luonnonlakeja, mutta pohdin tätä inhimillisten toimien kautta tapahtuvaa reagointia niin luonnonlain kaltaisena, että suuremmalle osalle talouden seuraajista siinä ei ole mitään eroa. Toisin sanoen, jos uskotaan voimakkaasti siihen, että taloudella on luonnonlakien kaltaista varmuutta, muuttunut toiminta alkaa synnyttää reaktioita taloudessa, jotka vaikuttavat vahvistavan näiden luonnonlakien olemassaolon.
Inflaatio on itseäni suuresti poliittisen talouden kannalta kiinnostava ilmiö, koska siihen liittyvät niin voimakkaat moraalidiskurssit historiallisine esimerkkeineen. Etenkin tämän vuoden aikana moni taloustieteilijä laittoi niin voimallisesti itsensä ja arvovaltansa peliin inflaation kasvun puolesta (tai vastaavasti siitä pelotellen, jos eivät olleet EKP:n/Fedin elvyttävän politiikan kannalla). Pohdin tuolloin, että tästä tulisi mielenkiintoinen teorian testi, sillä voimakkaan inflaation ennustamisen olisi voinut arvioida. Nyt he näyttävät olleen oikeassa, mutta kuten itse asian näen, nykyisen inflaation taustalla ovat nimenomaan tuotantoketjujen pullonkaulat, eikä elvytysfinanssipolitiikan "vastuuttomuus" sinänsä.
Materialistisia selitysmalleja suosivana tuotannolliset pullonkaulat vetoavat minuun enemmän selityksenä, mutta silti en voinut olla miettimättä myös tätä ennusteiden ja odotusten välittymisen merkitystä.