Ymmärtääkseni taantumaan siirrytään, jos luotot eli rahan määrä ei lisäänny taloudessa tarpeeksi. Raha/luoton kasvu voi tulla keskuspankilta tai yksityisten ja yritysten lainanotosta, mutta jostain rahan määrän kasvu täytyy talouteen tulla, muuten ei voi talous kasvaa. Mikä lienee loogista, koska BKT lasketaan taloudellisesta aktiviteetista eli siitä miten raha vaihtaa omistajaa. Jos pelataan koko ajan samalla summalla ei talous voi kasvaa. Ekonomisti Richard Duncan on laskenut, että aina kun luoton/velan (kun kaikki raha on nykyjärjestelmässä jonkun toisen velkaa) määrä on alle 2%/vuosi, siirrytään taantumaan. Voi rahaa toki tulla oman valtion ulkopuoleltakin viennin tuloina, mutta silloin taas vastaavasti tuojamaa velkaantuu. Itse en ymmärrä, miten olisi mahdollista samalla pienentää julkista velkaa ja kasvattaa taloutta ilman, että yksityinen sektori vastaavasti kasvattaa velkataakkaansa. Mikä ei sekään vaikuta monen mielestä olevan hyvä ratkaisu. Jokin tässä nykyisessä talousajattelussa ei täsmää, kun jokainen valtio kuvittelee voivansa kasvattaa talouttaan velkaantumatta eli että pystyy siirtämään velan ”ulkomaille”. Enkö itse ymmärrä mistä on kyse, vai eikö mainstream talouskeskustelussa ymmärretä, että ei ole kasvua ilman velkaa, koska kasvu lasketaan omassa valuutassa ja se on aina jonkun velkaa jollekin. Periaatteessa keskuspankit voisivat ”painaa” rahaa ilman, että sitä kirjataan minnekään velaksi, mutta sitäkään ei haluta tehdä. Ja sitten päivitellään keskuspankkien taseita, ihan niin kuin ne olisivat tavallisia pankkeja, joiden täytyy pysyä vakavaraisina. Eihän raha voi keskuspankilta loppua ellei kansallinen parlamentti niin päätä (ja miksi päättäisi??). Kun kerran operoidaan fiat-valuutoilla, niin sitten pitäisi ymmärtää, että minkäänlainen kultakanta-ajattelu, jossa rahan määrä on rajallinen ei enää päde. Onko se ajatuksena niin pelottava ja vaarallinen, että sitä ei vaan voi poliitikko sanoa ääneen leimautumatta jotenkin hulluksi? Eihän rahan määrää voi määrättömästi lisätä, koska todelliset talouden resurssit tulevat vastaan, mutta tämä jatkuva hokema siitä, ettei mitään voi tehdä koska velan määrää ei voi kasvattaa, on kyllä jokseenkin älyllisesti epärehellistä. Tuntuu kuin eläisi jossain rinnakkaistodellisuudessa kun poliittisia väittelyjä kuuntelee. Ydinkysymys lienee se, että ketä tämä hokeminen hyödyttää, koska aina löytyy rahaa kun on tarpeeksi tärkeä asia, niin kuin nyt puolustus.
Mielestäni Minnan esittämät päätelmät/havainnot ovat täysin korrekteja:
Kokonaisvelkaantumisen/velkasyklin taittuminen ajaa talouden lamaan/taantuman, jolloin yks.sektorin velat alkavat mennä rästiin ja joudutaan velkadeflaatioon.
Keskuspankit+valtiot ovat vain nyt yhteistoimin venyttäneet velkasyklin ennätyspitkäksi, mutta väistämätön on kuitenkin lopulta edessä. Huonojen velkojen purkautuminen on taloudelle välttämätöntä resurssien vapauttamiseksi tuottavampaan käyttöön ja uuden nousun syntymiseen.
Oikeasti olemme siis velkarahataloudessa, mutta keskuspankkiirit puuhailevat yhä edelleen uusklassisen hyödykevaihdantatalous+hyödykeraha-mallinsa kanssa tehden jatkuvasti virheellisiä päätöksiä.
Valistunut kisaveikkaukseni on, että Fed:in nostaessa ohjauskoron välille 1-2%, USA:n talous ajautuu velkadeflaatioon, jolloin Fed alkaa uudelleen keventämään rahapolitiikkaansa.
Ymmärtääkseni taantumaan siirrytään, jos luotot eli rahan määrä ei lisäänny taloudessa tarpeeksi. Raha/luoton kasvu voi tulla keskuspankilta tai yksityisten ja yritysten lainanotosta, mutta jostain rahan määrän kasvu täytyy talouteen tulla, muuten ei voi talous kasvaa. Mikä lienee loogista, koska BKT lasketaan taloudellisesta aktiviteetista eli siitä miten raha vaihtaa omistajaa. Jos pelataan koko ajan samalla summalla ei talous voi kasvaa. Ekonomisti Richard Duncan on laskenut, että aina kun luoton/velan (kun kaikki raha on nykyjärjestelmässä jonkun toisen velkaa) määrä on alle 2%/vuosi, siirrytään taantumaan. Voi rahaa toki tulla oman valtion ulkopuoleltakin viennin tuloina, mutta silloin taas vastaavasti tuojamaa velkaantuu. Itse en ymmärrä, miten olisi mahdollista samalla pienentää julkista velkaa ja kasvattaa taloutta ilman, että yksityinen sektori vastaavasti kasvattaa velkataakkaansa. Mikä ei sekään vaikuta monen mielestä olevan hyvä ratkaisu. Jokin tässä nykyisessä talousajattelussa ei täsmää, kun jokainen valtio kuvittelee voivansa kasvattaa talouttaan velkaantumatta eli että pystyy siirtämään velan ”ulkomaille”. Enkö itse ymmärrä mistä on kyse, vai eikö mainstream talouskeskustelussa ymmärretä, että ei ole kasvua ilman velkaa, koska kasvu lasketaan omassa valuutassa ja se on aina jonkun velkaa jollekin. Periaatteessa keskuspankit voisivat ”painaa” rahaa ilman, että sitä kirjataan minnekään velaksi, mutta sitäkään ei haluta tehdä. Ja sitten päivitellään keskuspankkien taseita, ihan niin kuin ne olisivat tavallisia pankkeja, joiden täytyy pysyä vakavaraisina. Eihän raha voi keskuspankilta loppua ellei kansallinen parlamentti niin päätä (ja miksi päättäisi??). Kun kerran operoidaan fiat-valuutoilla, niin sitten pitäisi ymmärtää, että minkäänlainen kultakanta-ajattelu, jossa rahan määrä on rajallinen ei enää päde. Onko se ajatuksena niin pelottava ja vaarallinen, että sitä ei vaan voi poliitikko sanoa ääneen leimautumatta jotenkin hulluksi? Eihän rahan määrää voi määrättömästi lisätä, koska todelliset talouden resurssit tulevat vastaan, mutta tämä jatkuva hokema siitä, ettei mitään voi tehdä koska velan määrää ei voi kasvattaa, on kyllä jokseenkin älyllisesti epärehellistä. Tuntuu kuin eläisi jossain rinnakkaistodellisuudessa kun poliittisia väittelyjä kuuntelee. Ydinkysymys lienee se, että ketä tämä hokeminen hyödyttää, koska aina löytyy rahaa kun on tarpeeksi tärkeä asia, niin kuin nyt puolustus.
Mielestäni Minnan esittämät päätelmät/havainnot ovat täysin korrekteja:
Kokonaisvelkaantumisen/velkasyklin taittuminen ajaa talouden lamaan/taantuman, jolloin yks.sektorin velat alkavat mennä rästiin ja joudutaan velkadeflaatioon.
Keskuspankit+valtiot ovat vain nyt yhteistoimin venyttäneet velkasyklin ennätyspitkäksi, mutta väistämätön on kuitenkin lopulta edessä. Huonojen velkojen purkautuminen on taloudelle välttämätöntä resurssien vapauttamiseksi tuottavampaan käyttöön ja uuden nousun syntymiseen.
Oikeasti olemme siis velkarahataloudessa, mutta keskuspankkiirit puuhailevat yhä edelleen uusklassisen hyödykevaihdantatalous+hyödykeraha-mallinsa kanssa tehden jatkuvasti virheellisiä päätöksiä.
Valistunut kisaveikkaukseni on, että Fed:in nostaessa ohjauskoron välille 1-2%, USA:n talous ajautuu velkadeflaatioon, jolloin Fed alkaa uudelleen keventämään rahapolitiikkaansa.