Perjantaikirje: Fed pinteessä?
Keskuspankki haluaisi edelleen pitää rahoitusolosuhteet kireinä, mutta markkinat haraavat vastaan. Vai meneekö kaikki sittenkin täysin Fed:n pelikirjan mukaan?
Tavallista pidempi julkaisuväli uutiskirjeellä, kun tutkimuskiireet ovat painaneet päälle viime viikot. Mutta nyt jälleen mennään!
Aloitetaan viime viikosta, jolloin Yhdysvaltojen keskuspankki Fed kertoi jälleen rahapoliittisista toimenpiteistään. Fed nosti jälleen ohjauskorkoa 0,75 prosenttiyksiköllä, mikä varmasti olikin tarpeen suhteutertuna sen tavoitteisiin. Lisäksi tarvittiin vielä kovaa haukkamaista puhetta päälle, jotta viesti olisi varmasti mennyt perille myös rahoitusmarkkinoilla.
Olen uutiskirjeessä käsitellyt Fed:n ongelmaa useampaan kertaan. Peruskysymys on se, että markkinat tahtovat ennakoida liian hanakasti keskuspankin tulevia toimia ja rahapoliittista asennetta. Tällaisia dynamiikkoja on päästy todistamaan taas viime viikkoina. Vaikka Fed selvästi haluaisi yhä pitää Yhdysvalloissa rahoitusolosuhteet tiukkana tai jopa kiristää niitä, ovat kansalliset rahoitusolosuhteet sen sijaan kolmen viime viikon aikana päässeet löystymään.
Kuten pari viikkoa sitten “Päiväni murmelina” -aiheisessa kirjeessä totesin, toistaiseksi Fed on kerta toisensa jälkeen onnistunut kääntämään rahoitusolosuhteiden suunnan kireämmiksi hetkellisten helpotusten jälkeen. Tässä on auttanut se, että data on ollut kiristystä hakevan keskuspankin puolella: työmarkkinat ovat yllättäneet kestävyydellään ja inflaatio on yllättänyt muutaman kerran sopivasti ylöspäin. Näin Fed on saanut lisää uskottavuutta kovalle linjalleen, vaikka monet eteenpäin katsovat talouden indikaattorit ovatkin jo jonkin aikaa povanneet selvästi viilenevää suhdannetta.
Viime viikon perjantaina ja eilen torstaina näihin datadynamiikkoihin saatiin ainakin hetkellinen muutos. Perjantaina lokakuun työmarkkinaraportti näytti työttömyysasteen nousua ja kokoaikaisen työllisyyden alenemista.
Tämän jo markkinoita miellyttäneen uutisen jälkeen rahoitusmarkkinat olivat odottavalla kannalla eiliseen asti, jolloin puolestaan julkaistiin lokakuun kuluttajahintatiedot. Myös ne yllättivät positiivisesti, eli sekä kokonaisinflaatio että pohjainflaatio (core) jäivät alle markkinoiden konsensusennusteen. Luvuista saattoi entistä selkeämmin päätellä, että inflaation huippu olisi Yhdysvalloissa jo jäänyt taakse. Tästä markkinat vasta innostuivatkin, kuten heti lukujen julkaisun jälkeen saattoi arvata.
Ja todellakin markkinarallihan siitä lähti käyntiin. Yhdysvaltojen kaikki merkittävät osakeindeksit nousivat useita prosentteja, lyhyet ja pitkät korot sukelsivat, dollari heikentyi selvästi ja jopa viikolla pahoihin vaikeuksiin ajautuneet kryptovaluutat saivat hetken hengähdystauon luisusta, jonka aiheuttivat kryptoekosysteemin sisäiset ongelmat.
Kun tällaiset markkinaliikkeet viedään rahoitusolosuhteita kuvaavaan indeksiin, saadaan tulokseksi huomattava rahoitusolosuhteiden keventyminen. Eli jos keskuspankki edelleen aidosti haluaa pitää rahoitusolosuhteet tiukkana, sen on keksittävä uusia keinoja hillitä markkinatoimijoiden hyvää oloa.
Ensimmäisenä inflaatioraportin julkistamisen jälkeen Fed:stä puhumaan ehti Philadelphian reservipankin Patrick Harker. Viesti ei ollut lainkaan yllättävä. Hänen mielestään inflaatio on edelleen liian korkealla. Eli markkinoiden tulisi ymmärtää, ettei keskuspankki todellakaan aio muuttaa mitään eikä siirtyä pois kiitolinjalta, jolla se on toimillaan ja puheillaan viime viikot ajanut.
Harkerin jälkeen San Fransiscon pankin johtaja Mary Daly jatkoi samaa vakuuttelua: tuore inflaatiojulkistus tai viime viikon työmarkkinadata eivät vaikuta mitenkään keskuspankin rahapolitiikan linjaan.
Näillä rauhoittelevilla puheenvuoroilla ei kuitenkaan näyttänyt olevan torstain aikana sanottavaa vaikutusta rahoitusmarkkinoiden intoon, vaan pörssin sulkeutumiseen asti jatkettiin kovaa kiipeämistä ylöspäin niin osakekurssien kuin velkakirjojenkin hintojen kanssa.
Mitä yleisempää keskuspankkikapitalismiin liittyen tästä menosta voimme oppia? Seuraavat tärpit tulevat nopeasti mieleen:
Jos Yhdysvaltojen keskuspankki Fed haluaa pitää rahoitusolosuhteet kireänä pitkälle vuoteen 2023, se joutuu tulevissa kokouksissaan olemaan entistä haukkamaisempi. Joulukuussa sen pitää nostaa ohjauskorkoa VÄHINTÄÄN 0,75 prosenttiyksiköllä. Ja puheet päälle.
Vaikka keskuspankki tekisi noin, se ei siltikään välttämättä saa pitkiä koroja nousemaan enää korkosyklin huipputasolle, jos työmarkkinat osoittavat edelleen merkkejä viilenemisestä ja inflaatio hidastumisesta. Seurauksena on siis entistä jyrkemmin laskeva korkokäyrä.
Keskuspankin ei tarvitse olla lainkaan huolissaan rahapolitiikan ja rahoitusolosuhteiden (yli)ylikiristämisestä, sillä rahoitusmarkkinat eivät päästä sitä menemään liian pitkälle. Samalla tavalla kuin rahoitusolosuhteet kiristyivät rajusti viime vuoden aikana, ne voivat myös keventyä nopeasti, jos keskuspankki sitä tarvitsee.
Vaikka keskuspankki on puheidensa tasolla pinteessä, tilanne saattaakin laajemmassa perspektiivissä olla sen kannalta varsin suotuisa. Koska rahapolitiikan kiristäminen taantumaan ja deflaatioon on rahoitusmarkkinoiden vastareaktion vuoksi erittäin vaikeaa, pahimman ylikiristämisen riski poistuu päiväjärjestyksestä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Fed voisi kirittää taloutta taantumaan ja syventää sitä, mutta sen pidemmälle meneminen on näillä markkinaodotuksilla vaikeaa.
Jos Fed:n suunnitelmaan on koko ajan kuulunut antaa periksi silloin kun inflaatio ja työmarkkinat antavat periksi, näyttäytyy tilanne sen kannalta vieläkin suosiollisempana. Koska emme edelleenkään tiedä, mikä on keskuspankin aito intentio todistamamme rahapolitiikan taustalla, voi jopa olla, että tilanne on kehittynyt viime kuukaudet täysin Fed:n pelikirjan mukaisesti. En ainakaan usko, että kovin pettyneitä keskuspankissa tällä hetkellä ollaan.
Jälleen kerran jäämme odottamaan tulevia käänteitä keskuspankkikapitalismissa. Olemmeko täysin Fed:n taskussa vai sittenkin markkinaodotusten armoilla, sen aika näyttää.
Hyvää viikonloppua hyvät uutiskirjeen lukijat!