Hei ja kiitokset jälleen mielenkiintoisesta blogista! Pohdiskelin tässä ystävien kesken asuntolainojen korkosuojauksien tarpeesta, jolle vaikuttaa olevan kysyntää kuluttajien hermoillessa korkojen nousua. Itse ajattelen, että keskuspankkien tulisi nostaa korkoja jotta yksityissektorin velkaantuminen ei lähtisi käsistä, mutta ongelmaksi muodostuu sen aiheuttama taantuman uhka sekä etenkin EU:n alueella valtioiden velkakustannusten nousu. Valtionvarainministeriökin muuten on huolissaan yksityissektorin velkaantumisesta, suunnitelmat ja lausunnot saattavat kiinnostaa sinuakin (https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=9495c2f2-a649-4fb2-b179-d38ffb795017). Jätimme myös oman lausuntomme Talousdemokratia ry:n nimissä.
Kuulisinkin mieluusti ajatuksiasi siitä, miksi keskuspankit haluavat ajaa ensin alas osto-ohjelmansa ja vasta sitten nostaa korkoja? Kun korkojen noston tarpeesta taitavat kaikki olla samaa mieltä, niin eikö niitä voisi hiljalleen nostaa kun samalla tuettaisiin edelleen valtioiden velkaantumista ja alijäämäistä kulutusta finanssipolitiikalla? Lyökö tässä vastaan uusklassisen taloustieteen ajatus markkinakurista ja valtioiden velkaantumisen haitallisuudesta? Epäsuoralla keskuspankkirahoituksella ongelma voitaisiin ratkaista korkoja nostamalla niin ettei taantumaa todennäköisesti aiheutuisi.
Kiitos hyvästä kommentista ja kysymyksistä, Konsta. Oman tulkintani mukaan keskuspankit ovat aika vaihtelevasti viime aikoina suhtautuneet taseen pienentämisen ja korkojen noston ajoitukseen. Oikeastaan varmaan ajatellaan, että ne aloitetaan melko lähellä toisiaan ja tehdään samansuuntaisesti niin kauan, kuin se on kestävää. Sitten toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa markkinat ovat ennakoineet koronnostoja jo niin pitkälle, että markkinakorot ovat nousseet vaikka tase yhä kasvaa - siitä huolimatta, että Fed:n julkilausuttu järjestys oli eri.
Mitä tulee talouden korkokestävyyteen, niin siitä olen kanssasi samaa mieltä. Finanssipoliittinen tuki (jatkuva) on edellytys pysyvämmälle korkojen nostolle. Jotenkin politiikka pitäisi sitten kalibroida niin, että velkavetoisuutta vähitellen purettaisiin - tasaisempi tulojen ja varallisuuden jako tässä tietysti viimekätinen kysymys. Tai sitten niin, että julkinen valta kantaa koko ajan isompaa velkakuormaa yksityisen sektorin rahoitusvarallisuuden vastineena. Siis nykymallin tietoinen hyväksyminen (ei siirtymää siitä pois, vaan sen hallintaa). Aika vaikeassa rakenteellisessa jumissa läntisissä "kapitalismeissa" ollaan.
Hei ja kiitokset jälleen mielenkiintoisesta blogista! Pohdiskelin tässä ystävien kesken asuntolainojen korkosuojauksien tarpeesta, jolle vaikuttaa olevan kysyntää kuluttajien hermoillessa korkojen nousua. Itse ajattelen, että keskuspankkien tulisi nostaa korkoja jotta yksityissektorin velkaantuminen ei lähtisi käsistä, mutta ongelmaksi muodostuu sen aiheuttama taantuman uhka sekä etenkin EU:n alueella valtioiden velkakustannusten nousu. Valtionvarainministeriökin muuten on huolissaan yksityissektorin velkaantumisesta, suunnitelmat ja lausunnot saattavat kiinnostaa sinuakin (https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=9495c2f2-a649-4fb2-b179-d38ffb795017). Jätimme myös oman lausuntomme Talousdemokratia ry:n nimissä.
Kuulisinkin mieluusti ajatuksiasi siitä, miksi keskuspankit haluavat ajaa ensin alas osto-ohjelmansa ja vasta sitten nostaa korkoja? Kun korkojen noston tarpeesta taitavat kaikki olla samaa mieltä, niin eikö niitä voisi hiljalleen nostaa kun samalla tuettaisiin edelleen valtioiden velkaantumista ja alijäämäistä kulutusta finanssipolitiikalla? Lyökö tässä vastaan uusklassisen taloustieteen ajatus markkinakurista ja valtioiden velkaantumisen haitallisuudesta? Epäsuoralla keskuspankkirahoituksella ongelma voitaisiin ratkaista korkoja nostamalla niin ettei taantumaa todennäköisesti aiheutuisi.
Kiitos hyvästä kommentista ja kysymyksistä, Konsta. Oman tulkintani mukaan keskuspankit ovat aika vaihtelevasti viime aikoina suhtautuneet taseen pienentämisen ja korkojen noston ajoitukseen. Oikeastaan varmaan ajatellaan, että ne aloitetaan melko lähellä toisiaan ja tehdään samansuuntaisesti niin kauan, kuin se on kestävää. Sitten toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa markkinat ovat ennakoineet koronnostoja jo niin pitkälle, että markkinakorot ovat nousseet vaikka tase yhä kasvaa - siitä huolimatta, että Fed:n julkilausuttu järjestys oli eri.
Mitä tulee talouden korkokestävyyteen, niin siitä olen kanssasi samaa mieltä. Finanssipoliittinen tuki (jatkuva) on edellytys pysyvämmälle korkojen nostolle. Jotenkin politiikka pitäisi sitten kalibroida niin, että velkavetoisuutta vähitellen purettaisiin - tasaisempi tulojen ja varallisuuden jako tässä tietysti viimekätinen kysymys. Tai sitten niin, että julkinen valta kantaa koko ajan isompaa velkakuormaa yksityisen sektorin rahoitusvarallisuuden vastineena. Siis nykymallin tietoinen hyväksyminen (ei siirtymää siitä pois, vaan sen hallintaa). Aika vaikeassa rakenteellisessa jumissa läntisissä "kapitalismeissa" ollaan.