Nopeasti hystereesistä

Onko kysyntälähtöinen ajattelutapa lyömässä läpi suomalaisessa talouspolitiikassa?

En ole toistaiseksi juurikaan käsitellyt uutiskirjeessäni kotimaista talouspolitiikkaa, ehkä osittain siksi, että siinä ei ole viime vuosina tapahtunut juuri mitään kiinnostavaa keskuspankkikapitalismin näkökulmasta. Tarjontareformien jatkuva vaatimus ja sitoutuminen kriisejä edeltäneisiin EU:n talousrakenteisiin (muutamalla kansallisella tvistillä) ovat pitkälti määrittäneet suomalaisen talouspolitiikan linjan viime vuosina.

Nyt koronakriisin käännyttyä loppusuoralle (toivottavasti) on alkanut kuulua ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin sellaisia äänenpainoja, jotka ovat herättäneet omankin kiinnostukseni. En todellakaan olisi uskonut, että jo hallituksen puoliväliriihessä keskustelu alkaa rakentua talouden kysyntätekijöiden ympärille ja siihen, millaisia pitkän aikavälin vaikutuksia elvyttävällä finanssipoliittisella linjalla voi pidemmän päälle olla. Mutta siltä se vain näyttää!

Taloustieteellinen käsite, johon tämä keskustelu tiivistyy, on hystereesi. Se on elänyt makrotaloustieteessä melko vaikuttavana käsitteenä jostain 1980-luvun puolivälistä asti, mutta talouspolitiikkaan ajatusta on toistaiseksi sovellettu vähemmän. Hystereesin perusajatus on se, että syvät taantumat voivat jättää pysyviä jälkiä tuotantoon, tuottavuuteen ja työllisyyteen eli alentaa näiden rakenteellista tasoa. Siksi taantumissa pitäisi elvyttää aina mieluummin enemmän kuin vähemmän, kuuluukin hystereesiteorian talouspoliittinen suositus.

Hystereesi murtautuu keskusteluun

Olen lukenut viikonlopun aikana usean tekstin hystereesistä suomalaisista lehdistä ja blogeista. Tämä on ennenkuulumatonta. Ensin Iltalehden politiikantoimittaja Tommi Parkkonen kertoi hystereesin olevan hallituksen sisäisissä kehysriihineuvotteluissa keskeinen kysymys ja tänään sunnuntain Hesarissa hänen kollegansa Marko Junkkari pöyhi asiaa vieläkin perusteellisemmin. Välissä kokoomuksen kansanedustaja ja Helsingin pormestariehdokas Juhana Vartiainen tarttui aiheeseen omassa lauantaiblogissaan. Hystereesi on siis kaikkien huulilla juuri nyt.

Syy kiinnostukseen näyttää olevan se, että hallituksen vasemmistopuolueet ovat aloittaneet keskustelun kysyntätoimien työllisyysvaikutuksista. Tämä liittyy tietysti onnistuneeseen koronaelvytykseen, joka varmaankin nosti Suomen talouden yhdeksi parhaiten kriisin aikana pärjänneistä – toki hyvin onnistuneella epidemian hallinnalla oli vähintään yhtä suuri merkitys. Joka tapauksessa nyt on todella helppo väittää, että suorastaan aggressiivinen finanssipolitiikan linja kriisin aikana suojasi taloutta, esti BKT:n pudotuksen ja siten esti myös työttömyyden repeämisen suureksi (kuten kävi 1990-luvun lamassa Suomessa).

Silloin kysymys kuuluu, minkälainen vaikutus elvytyksellä on pitkän aikavälin rakenteelliseen työllisyyteen, työttömyyteen ja arvonlisäykseen. Tätä pohdiskeli STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainá blogissaan muutama viikko sitten. Hän tuli johtopäätökseen, että konservatiivisilla parametreilläkin arvioiden vaikutus on kohtalaisen suuri, kymmeniä tuhansia ”rakenteellisia” työllisiä. Keskustelu alkoi ja sitä jatkoi pian valtiovarainministeriö, joka omissa laskelmissaan käsitteli hystereesiä analyyttisesti, muttei sisällyttänyt niitä laskelmiinsa tulevasta talouskehityksestä. Kuitenkin käsittelemällä hystereesiä ylipäätään, antoi VM käsitteelle mahdollisuuden nousta talouspolitiikan ydinkeskusteluihin.

Hystereesin lyhyt intellektuaalinen historia

Hystereesin historia on melko lyhyt, mutta vaikuttava. Muistan itse törmänneeni siihen ensimmäisen kerran lukiessani kansantaloustieteen pääsykokeisiin Pekkarisen ja Sutelan johdantokirjaa 2000-luvun alussa. Kun käsite oli löydetty taloustieteeseen kunnolla vasta 1980-luvun loppupuolella, nousu pääsykoekirjassa mainittavaksi asiaksi oli ollut vauhdikas. Tietysti välissä oli 1990-luvun alun talouskurimus Suomessa ja muualla, mikä entisestään nosti työttömyyttä erityisesti Euroopan maissa pysyväisluontoisesti. Tämä ehkä selittää hystereesiteorian suosiota viime vuosikymmeninä.

Lukijaa varmaankin helpottaa se tieto, että hystereesi on mitä suurimmissa määrin uuskeynesiläinen käsite. Tätä näkökulmaa on tehty uutiskirjeessä tutuksi monessa tekstissä. Kyseisen makrotaloustieteen suuntauksen, joka hyväksyy kysyntävajeen lyhyellä aikavälillä, on todellisuutta seuraten pitänyt tuon tuosta yrittää selittää itselleen ja muille, miksi lamojen jälkeen työttömyys ja tuotantokin näyttävät jäävän pitkäksi aikaa aiempaa kehitystä matalammalle tasolle ja kasvu-uralle. Yllättääköhän ketään, jos mainitsen perään, että keskustelun hystereesistä 1980-luvun lopulla synnyttivät eräät Olivier Blanchard ja Lawrence Summers – tämän uutiskirjeen vakiohahmot.

Heidän ensimmäinen selitysmallinsa oli työmarkkinalähtöinen insider-outsider malli, mutta seuraavina vuosina hystereesiä on yritetty mallintaa muista tarjontatekijöistä mutta myös enenevissä määrin kysyntätekijöistä (investoinnit) ja tuottavuustekijöistä (T&K) käsin. Kaikkien mallinnusten perusasia ja politiikkaviesti on kuitenkin sama: kun taantuma tulee, kannattaa elvyttää railakkaasti finanssipoliittisesti, jotta negatiiviset vaikutukset talouden rakenteisiin vältetään ja rakenteellinen kasvu sekä työttömyys eivät pääse aiempaa huonommalle tolalle.

Talouspoliittisesti hystereesiteoretisoinnit ovat siis tarjonneet viime vuosina ja vuosikymmeninä jonkinlaisen vaihtoehdon sille yhä edelleen kuitenkin vallitsevalle ja hallitsevalle makronäkemykselle, jonka mukaan pitkällä aikavälillä kysynnällä ei ole vaikutusta ja vain tarjontareformeja kannattaa siksi pohtia ja toteuttaa talouspolitiikassa. Tässä viitekehyksessä talous tasapainottaa itsensä aina nopeasti optimaaliseen tasapainoon ja jos työttömyyttä havaitaan aiempaa historiallista ajanjaksoa enemmän, se johtuu vain siitä, että ilman suhdanneshokkiakin talouden rakenteet olisivat menneet tähän asentoon. Kaikki suomalaista talouspolitiikkaa viime vuosina seuranneet voivat varmasti tunnistaa tämän pohdiskelun lopputuloksen eli kaiken keskustelun kiertymisen tarjontareformien ympärille.

Hystereesistä eteenpäin – pysyväisluonteinen taantuma

Ei ole sattumaa, että Suomessa hystereesista puhutaan näin vakavasti juuri nyt. Kuten aina, tämäkin keskustelu on Suomessa tuontitavaraa. Vaikka jotkut vasemmistoekonomistit ovat Suomessakin muistutelleet hystereesi-ilmiöstä pitkin matkaa, poliittiseen valmisteluun sillä ei ole ollut mitään asiaa. Väitän, että nyt on asiaa vain ja ainoastaan siksi, että hystereesi on viime vuosina noussut kansainvälisen makrotalouskeskustelun ytimeen. Arvaatte varmaan jo nyt, keiden taloustietelijöiden toimesta?

Kyllä. Vuonna 2014 Larry Summers avasi keskustelun niin sanotusta sekulaarista stagnaatiosta eli pysyväisluonteisesta taantumasta puheenvuorolla, joka oli otsikoitu ”U.S. Economic Prospects: Secular Stagnation, Hysteresis, and the Zero Lower Bound”. Hystereesi on siis myös tällä hetkellä kovilla kierroksilla käyvän sekulaarisen stagnaation makrotalouskeskustelun ytimessä. Käytännössä dynamiikka menee niin, että globaali finanssikriisi ja sitä edeltänyt talouskehitys loi lopulta talousshokin, joka sai aikaan hystereesi-ilmiön, hidasti talouskasvua ja työmarkkinoiden toipumista eli lopulta painoi talouden (kehittyneet maat) pysyvältä näyttävään matalasuhdanteeseen. Tällä tavalla ymmärrettynä viime vuosien hystereesi on keskuspankkikapitalismin ytimessä ja ehkä juuri se tekijä, joka puskee kapitalismia vahvasti valtiokapitalismin suuntaan.

Summersin tuore hystereesiajattelu pitää sisällään sekä negatiivisen vaikutuksen investointeihin (sitä kautta tulevaisuuden tuottavuuteen ja tulevaisuuden investointeihin) sekä työmarkkinoihin. Tämä on esimerkki laaja-alaisemmasta hystereesikatsannosta, jota on kannattanut myös muun muassa Lawrence Ball, joka on puhunut superhystereesistä sekä monet muut tutkijat. Kapeampia ja valikoivampiakin kantoja on esitetty. Suomessa johtava uuskeynesiläinen tutkija Juha Tervala näyttää ajattelevan (ainakin Marko Junkkarin mukaan), että hystereesi koskee vain tuottavuutta, eikä lainkaan työttömyyttä. Siten elvytyksestä ei voida lainkaan laskea pysyviä työllisyysvaikutuksia. Siten Tervala on samalla kannalla esimerkiksi Juhana Vartiaisen kanssa, joka ei laskisi edes koronaelvytyksestä yhtään rakenteellista työllistä kukistamaan kestävyysvajetta.

Kieltämättä hystereesi-ilmiön hyväksyminen laaja-alaisena voi aiheuttaa harmaita hiuksia niille, jotka ovat halunneet pitää finanssipolitiikan vain erityisten talousaikojen välineenä. Tämän ovat huomanneet myös Summers ja Blanchard, jotka ovat nyt asettuneet vastustamaan presidentti Biden hallinnon elvytyspaketteja, joita taloustietelijät pitävät vähintäänkin väärin kohdennettuina ja ajoitettuina. Uuskeynesiläisyys näyttääkin olevan tasapainottelua sen suhteen, kuinka pitkälle hystereesin kanssa uskalletaan mennä teoretisoinnissa, ettei finanssipolitiikan henki pääse kokonaan karkaamaan pullosta.

Jos kansainvälisesti näin on päässyt käymään, Suomessa uuskeynesiläiset näyttävät ottaneen selvästi varovaisemman linjan, mikä voi olla varsin merkittävääkin tulevien vuosien kansallisen talouspolitiikan muotoutumisessa. Jos hystereesi-ilmiö erityisesti työmarkkinoilla saadaan nyt torjuttua, tarjontareformismista voidaan pitää kiinni. Ehkä vielä suurempi vaikutus olisi sillä, että hystereesiajattelu löisi laajemmin läpi ja kukaan ei enää uskoisi potentiaalisen tuotannon kasvun jatkuvaan heikentymiseen. Silloin voitaisiin ajatella, että finanssipolitiikalla voidaan hyvinkin voimakkaasti vaikuttaa tulevaisuuden rakenteelliseen työllisyyteen ja painaa työttömyysastekin pysyvästi selvästi nykytasoa alemmas.

Yhteenveto

Suomen talouspoliittisessa keskustelussa on tapahtunut jotain kummallista. Kysyntälähtöinen ajattelutapa talouspolitiikassa on aidosti käynyt vastustamaan viime vuosikymmenen aikana kaiken voittanutta tarjontareformismia. Kansainvälinen makrotalousajattelun muutos ja progressiivisemman keynesiläisyyden nousu talouspolitiikassa ennen kaikkea Yhdysvalloissa on luonut tälle edellytykset. Tapahtuuko suomalaisessakin talouspolitiikassa nyt suunnanmuutos, sitä on vielä vaikea arvioida. Tätä kuitenkin testaillaan todella ensi viikolla hallituksen puoliväliriihineuvotteluissa.