Olen innokas työtakuun puolesta puhuja. Mutta kuten kirjoituksessa todetaan, asia ei ole yksinkertainen.
Millaisia olisivat työtakuun työpaikat? Helposti niistä tulee tavallista työmarkkinatyötä korvaavia. Yritys palkkaa siivoukseen työtakuutyöntekijän, jos saa siten halvemmalla. Samoin kunta kouluavustajan. Ja pelkona on, että esimerkiksi hoivatyön ammatilliset kvaliteetit heikkenevät työtakuutyön myötä.
Jos työtakuusta saa kohtuullisen toimeentulon turvaavan palkan, sen pitäisi olla, sellainen, että sen saaja ei helposti joudu toimeentulotuen piiriin. Nykyisin mittava määrä palkansaajia saa toimeentulotukea. Kun työtakuun palkasta tulisi kai välttämättä minimipalkan määrittäjä, merkitsisi se melkoista mullistusta palkkarintamalla.
Työtakuuta on kaavailtu USA:ssa, Australiassa ja maissa, joissa hyvinvointivaltio ei ole kovin kehittynyt. Sen istuttaminen pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon saattaa tuoda monia lisäongelmia.
Ahokkaan kirjoituksessa on perustellusti oletettu työtakuun vähentävän inflaation vaaraa. Työtakuu pitää työvoimaa työkykyisenä ja siihen on hyvä liittää esimerkiksi oppisopimuskoulutusta. Näin työvoimantarjonta paranee ja inflaation vaara heikkenee. Mutta on toinenkin vaikutus. Esimerkiksi Paltamon täystyöllisyyskokeilussa ilmeni loukkuvaikutusta. Työtakuutyö oli niin mukavaa, ettei sieltä haluttu hakeutua avoimille työmarkkinoille, vaikka sieltä olisi saanut tuntuvasti suuremman palkan. Sellainen kiihdyttää inflaation riskiä.
Voisin jatkaa ongelmien listaa. Olisi parasta edetä askeltaen ja kehittää monia nykyisiä välityömarkkinoiden instituutioita nykyistä laajemmiksi ja tehokkaimmiksi. Hyvä ajatus on rakenteilla oleva Suomen Samhall eli valtion työllistämisinstituutio, joka tuntuvasti lisäisi osatyökykyisten työllistämistä. Palkkatukea tarvitaan lisää ja innovaatioita.
On myös muistettava, että Suomessa on paikallisesti toteutettu työtakuuta Paltamon täystyöllisyyskokeiluna. Jonkinlainen kansallinen kokeilu oli vuosina 1988-1992 voimassa ollut lex Leppänen, joka poisti pitkäaikaistyöttömyyden velvoittamalla kunnat työllistämään. Kokemustakin siis on kehittämisen pohjaksi.
Minulla on aloite. Olisi paikallaan tehdä selvitys työtakuun toteuttamisesta. Se olisi kokonaisvaltainen selvitys välityömarkkinoiden kehittämisestä. Iso homma, mutta tarpeellinen sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Korkeatasoinen työryhmä töihin.
Olen innokas työtakuun puolesta puhuja. Mutta kuten kirjoituksessa todetaan, asia ei ole yksinkertainen.
Millaisia olisivat työtakuun työpaikat? Helposti niistä tulee tavallista työmarkkinatyötä korvaavia. Yritys palkkaa siivoukseen työtakuutyöntekijän, jos saa siten halvemmalla. Samoin kunta kouluavustajan. Ja pelkona on, että esimerkiksi hoivatyön ammatilliset kvaliteetit heikkenevät työtakuutyön myötä.
Jos työtakuusta saa kohtuullisen toimeentulon turvaavan palkan, sen pitäisi olla, sellainen, että sen saaja ei helposti joudu toimeentulotuen piiriin. Nykyisin mittava määrä palkansaajia saa toimeentulotukea. Kun työtakuun palkasta tulisi kai välttämättä minimipalkan määrittäjä, merkitsisi se melkoista mullistusta palkkarintamalla.
Työtakuuta on kaavailtu USA:ssa, Australiassa ja maissa, joissa hyvinvointivaltio ei ole kovin kehittynyt. Sen istuttaminen pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon saattaa tuoda monia lisäongelmia.
Ahokkaan kirjoituksessa on perustellusti oletettu työtakuun vähentävän inflaation vaaraa. Työtakuu pitää työvoimaa työkykyisenä ja siihen on hyvä liittää esimerkiksi oppisopimuskoulutusta. Näin työvoimantarjonta paranee ja inflaation vaara heikkenee. Mutta on toinenkin vaikutus. Esimerkiksi Paltamon täystyöllisyyskokeilussa ilmeni loukkuvaikutusta. Työtakuutyö oli niin mukavaa, ettei sieltä haluttu hakeutua avoimille työmarkkinoille, vaikka sieltä olisi saanut tuntuvasti suuremman palkan. Sellainen kiihdyttää inflaation riskiä.
Voisin jatkaa ongelmien listaa. Olisi parasta edetä askeltaen ja kehittää monia nykyisiä välityömarkkinoiden instituutioita nykyistä laajemmiksi ja tehokkaimmiksi. Hyvä ajatus on rakenteilla oleva Suomen Samhall eli valtion työllistämisinstituutio, joka tuntuvasti lisäisi osatyökykyisten työllistämistä. Palkkatukea tarvitaan lisää ja innovaatioita.
On myös muistettava, että Suomessa on paikallisesti toteutettu työtakuuta Paltamon täystyöllisyyskokeiluna. Jonkinlainen kansallinen kokeilu oli vuosina 1988-1992 voimassa ollut lex Leppänen, joka poisti pitkäaikaistyöttömyyden velvoittamalla kunnat työllistämään. Kokemustakin siis on kehittämisen pohjaksi.
Minulla on aloite. Olisi paikallaan tehdä selvitys työtakuun toteuttamisesta. Se olisi kokonaisvaltainen selvitys välityömarkkinoiden kehittämisestä. Iso homma, mutta tarpeellinen sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Korkeatasoinen työryhmä töihin.
Jouko Kajanoja