Juhannuskirje: vähän melua keskuspankin itsenäisyydestä

Keskuspankkien ja rahapolitiikan kritiikkiin reagoidaan eri tavoin kritiikin esittäjästä riippuen.

On jälleen keskikesän juhla! Tänä vuonna juhannukseen on kuljettu lämpöisissä merkeissä, kun El Niño -ilmiö on lämmittänyt pohjoisen Atlantin vedet ennätyslämpimiksi ja kesäkuusta on tulossa globaalisti mittaushistorian kuumin. Se ei tietenkään estä sitä, etteikö Suomessa sää juhannuksena olisi epävakainen, sateinen ja kylmä. Kun sään ääri-ilmiöt ja kuumat kesät jatkossa yleistyvät, ehkä tällaisista säistä tuleekin paljon toivotumpia kuin ne olivat aiempina vuosikymmeninä.

Se juhannussäästä. Onhan meillä nimittäin ollut juhannusviikolla muutakin ihmeteltävää kuin sää. Nimittäin saimme juuri Suomeen uuden hallituksen, kun Petteri Orposta tuli maan seitsemäskymmenesseitsemäs pääministeri tiistaina. Onnea! Pitkien ja paikoin ehkä haastavienkin hallitusneuvottelujen jälkeen hallitusohjelma saatiin kasaan ja edessä on sen toimeenpano seuraavan neljän vuoden aikana.

Keskuspankkikapitalismin ja keskuspankkien poliittisen talouden ystäviä uusi hallitusohjelma ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Ennen kuin hallitus oli edes kunnolla koossa, Suomen Pankki reagoi voimakkaasti hallitusohjelman kirjauksiin. Se lähetti hallitukselle kirjeen. Erityisenä huolen kohteena oli hallitusohjelman luvun 9.1 kolme virkettä, joissa hallituspuolueet puhuivat Euroopan keskuspankkijärjestelmän tuomista “rahoitusriskeistä”, Euroopan unionin no bailout -säännön ulottamisesta “keskuspankin tasolle” sekä “eurojärjestelmän systeemiriskin vähentämisestä”.

Suomen Pankin mukaan kirjaukset vähintäänkin flirttailivat laittomuudella, ja keskuspankki toivoi, että kirjaukset poistettaisiin tai niitä muutettaisiin. Pääministeri Orpo vastasikin nopeasti, että tarvittaessa näin voidaan toimia. Suomen Pankin yleinen huoli oli se, että hallitusohjelman kirjaukset ja niiden mukaan toimiminen uhkaisi keskuspankin itsenäisyyttä, jota erityisesti viime vuosikymmenet on pyritty vaalimaan kuin parhaan juhannussiman reseptiä.

On erittäin kiinnostavaa, että Suomessa jo toistamiseen vuoden sisään ajauduttiin keskusteluun - tällä kertaa Suomen Pankin myllykirjeen säestämänä - keskuspankin itsenäisyydestä ja siitä, kuinka poliitikot sitä omilla poliittisilla ulostuloillaan uhkaavat. Kaikki tämän uutiskirjeen lukijat muistavat varmasti viime syksyn episodin, kun pääministeri Sanna Marin twiittasi lainauksella poliittisen talouden tutkija Antti Ronkaisen kolumnin, joka käsitteli keskuspankkien valintoja korona- ja energiakriisissä.

Tviitistä nousi mieletön talousjulkisuuden myrsky, jonka aikana pääministeri Marin tuomittiin yltiövastuuttomaksi johtajaksi, keskuspankkien toimintavapauden rajoittajaksi ja talouspoliittisesti lukutaidottomaksi. Pääsin itsekin kommentoimaan tapausta muun muassa Ylen Politiikkaradiossa, mutta toki myös tässä uutiskirjeessä kirjoitin asiasta useampaan kertaan.

Kun mielessäni olivat nuo myrskyiset päivät viime syksyltä, odotin tietysti myös hallitusohjelman kirjauksista samanlaista kesämyrskyä. Sitä ei kuitenkaan (valitettavasti minun kannaltani - olisi ollut kiva jatkaa siitä mihin syksyllä jäätiin) noussut. Ei useita “analyyseja” talouslehtien sivuilla, ei pääkirjoituksia, ei jatkuvaa sosiaalisen median kuumotusta pääministerille. Toki lehdet uutisjuttuina raportoivat tapahtumien käänteitä kiitettävän aktiivisesti.

Onneksi Suomesta kuitenkin löytyy keskuspankkinörttejä myös minun lisäkseni ja sainkin pian kutsun #neuvottelija-podcastilla Suomen maineeseen nousseelta investointipankkiiri Sami Miettiseltä tulla kommentoimaan Suomen Pankin ja hallituksen välistä vääntöä. En tietenkään voinut kieltäytyä kutsusta ja meidän mainion keskustelumme voit katsoa tästä:

Kävimme läpi pieteetillä tilanteeseen johtaneet hallitusohjelman lauseet (sana kerrallaan) ja analysoimme myös yleisempää kontekstia, jossa vääntö tapahtui. Ihan lopussa pääsimme vähän miettimään sitä, miksei tästä tapauksesta noussut yhtä suurta mekastusta talous- ja politiikkamedioissa, kuin kävi viime syksynä Sanna Marinin keskustelunavauksen kanssa. Jatkan seuraavaksi hieman tätä analyysia.

Uskon, että kyse on aika lailla puhtaasti talousjulkisuuden poliittisesta epäsymmetrisyydestä. Tarkoitan tällä erityisesti sitä, että oikeistolaisille poliitikoille annetaan selvästi enemmän vapauksia talouskeskustelussa ja se näkyy erityisen hyvin juuri tässä keskuspankkien itsenäisyyden uhkaamisen tapauksessa.

Hallitusohjelman kirjaukset eivät nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun nykyisistä hallituspuolueista otetaan kantaa keskuspankin tekemisiin. Kirjoitin uutiskirjeessäni jo lokakuussa 2021 kuinka kokoomuksen varapuheenjohtaja Elina Valtonen paineli rohkeasti Helsingin Sanomien haastattelussa analysoimaan tai jopa kritisoimaan keskuspankkien lähimenneisyyden valintoja. Samassa yhteydessä ihmettelin sitä, kuinka paljon Olli Rehnillä keskuspankin pääjohtajana oli ollut sanottavaa työmarkkinapolitiikasta ja finanssipolitiikasta lähiaikoina. Ajattelin niin, että kun keskuspankki tulee aktiivisesti muille talouspolitiikan lohkoille opastamaan poliitikkoja, se avaa väylää poliitikkojen tulla rahapolitiikan alueelle kommentoimaan keskuspankkien valintoja.

En ole täysin varma, mutta oletan niin, että Elina Valtonen on ollut kirjoittamassa kyseisiä lauseita hallitusohjelmaan. Ainakin hän on ollut niitä talousmedialle viime päivinä puolustamassa varsin aktiivisesti. Kävikö tässä sitten niin, että Suomen Pankki Olli Rehnin johdolla osoitti poliitikoille, ja erityisesti Valtoselle, että talouspolitiikan laaja kommentointi on sallittua vain keskuspankin johdolle, eikä poliitikoilla ole edelleenkään mitään asiaa rahapolitiikan alueelle. Yksisuuntainen kesäkatu!

Vaikka käsillämme on näin kiinnostava poliittinen otatus, talousmedian ja pääkirjoitustoimitusten reaktio on ollut tällä kertaa äärimmäisen laimea. Väitän, että jos kirje olisi lähtenyt vasemmistojohtoiselle hallitukselle, olisimme koko juhannusviikon saaneet lukea tiukkoja ottoja siitä, kuinka talouspolitiikan perusperiaatteet lyödään hallituksen toimesta murskaksi. Vaan ei tällä kertaa.

Kun tällainen testailu rahapolitiikan alueelle tulemisesta on vielä jatkunut pidemmän aikaa, eikä se ole vain yksittäistapaus, kuten Marinin kohdalla, talouslehdistön ja pääkirjoitusväen luulisi ottavan keskuspankin itsenäisyyden haastamisen vieläkin vakavammin. Ja kun Suomen Pankkikin tällä kertaa reagoi voimakkaasti - Marinin kohun aikaan keskuspankista ei sanottu mitään - ajattelin ehdottomasti näkeväni kunnon myllytystä aiheen ympärillä juhannuskokkojen syttymiseen asti. Kun näin ei tapahtunut (Kauppalehden eilinen maltillinen ja pyörittelevä pääkirjoitus aiheesta vahvistaa säännön), minun on pakko tuomita suomalaisen median käymä keskustelu keskuspankin itsenäisyydestä poliittisesti epäsymmetriseksi.

Tähän on hyvä lopettaa juhannuksen mediakritiikki, jota muuten olen perin harvoin tässä uutiskirjeessä harjoittanut. Toivotan kaikille kirjeen lukijoille aurinkoista ja vähäsateista juhannusta. Pitäkää hauskaa, pysykää turvassa ja säilyttäkää itsenäisyytenne!