Mietinpä tuossa noin yleisellä tasolla, että miten paljon tämä jatkuva pohdinta siitä, miten koroille käy vaikuttaa yritysten taloudelliseen suunnitteluun ja investointihalukkuuteen. Ja miten paljon korkojen nousu kiihdyttää inflaatiota, vaikka sen pitäisi sitä jarruttaa. Korkojen nousu tuntuu myös yritysten taloudessa nousevina kuluina, jotka luonnollisesti yritetään siirtää hintoihin.
Korkojen nostoilla halutaan vähentää kysyntää eli hidastaa taloutta eli aikaansaada vähemmän investointeja ja enemmän työttömyyttä. Mutta jos inflaation syynä onkin tarjonnan heikkous, ei koron nostot sitä ainakaan korjaa. Ja jos meillä on jo nyt työvoimapulaa monella sektorilla, niin se tarkoittaa työvoiman tarjonnan heikkoutta, josta seuraa kohoavia palkkoja eli palkkainflaatiota.
Jotenkin näyttää sitä, ettei kukaan oikein ymmärrä miten tämä tilanne on kehittynyt tällaiseksi ja miten tästä päästäisiin ulos. Samalla kun aina opetetaan, että taloudellinen ennustettavuus on tärkeää yritysten investointipäätöksille, liikkuvat korot sinne sun tänne hyvinkin nopealla syklillä. Eli aiheuttavat epävarmuutta kaikille. Nollakorkojen aikana yrityksen ymmärtävät, että ei kannata investoida koska talous jumittaa. Ja korkeiden korkojen aikana se ei kannatta koska rahan hinta on liian korkea.
Tulee mieleen, että pitäisiköhän korot vaan asettaa johonkin prosenttiin ja sopia, että tätä ei muuteta seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mutta sitäkään ei voi tehdä, koska eri valtiot ja talousalueet kilpailevat keskenään investoinneista ja rahasta, joten yhteisestä korosta ei voida sopia. Rahoitusmarkkinat pompottavat valtioita miten huvittaa, ja ne yrittävät epätoivoisesti pysyä jotenkin mukana pelissä ja pitää kansalaisensa ruokittuina. Tilanne on jokseenkin absurdi ja hyödyttää lähinnä rahoitusmarkkinoilla toimivia eli investoijia ja heidän tekemisiään analysoivia ja kommentoivia ihmisiä, joita näkee puhuvina päinä eri talouskanavilla. (Ja tämä kritiikki ei siis kohdistu tämän blogin kirjoittajaan 😊)
Rahalle pitää ehdottomasti kehittää uudet säännöt, jotka on demokraattisesti päätetty ja jotka hyödyttävät kaikki kansalaisia oikeudenmukaisesti ja reilusti. Tämä nykymeno hyödyttää liian harvoja jättäen valtaosan sivustakatsojiksi kun muutamat rohmuavat (ostavat rahoillaan) suhteettoman suuren osan luonnonvaroista itselleen.
Mietinpä tuossa noin yleisellä tasolla, että miten paljon tämä jatkuva pohdinta siitä, miten koroille käy vaikuttaa yritysten taloudelliseen suunnitteluun ja investointihalukkuuteen. Ja miten paljon korkojen nousu kiihdyttää inflaatiota, vaikka sen pitäisi sitä jarruttaa. Korkojen nousu tuntuu myös yritysten taloudessa nousevina kuluina, jotka luonnollisesti yritetään siirtää hintoihin.
Korkojen nostoilla halutaan vähentää kysyntää eli hidastaa taloutta eli aikaansaada vähemmän investointeja ja enemmän työttömyyttä. Mutta jos inflaation syynä onkin tarjonnan heikkous, ei koron nostot sitä ainakaan korjaa. Ja jos meillä on jo nyt työvoimapulaa monella sektorilla, niin se tarkoittaa työvoiman tarjonnan heikkoutta, josta seuraa kohoavia palkkoja eli palkkainflaatiota.
Jotenkin näyttää sitä, ettei kukaan oikein ymmärrä miten tämä tilanne on kehittynyt tällaiseksi ja miten tästä päästäisiin ulos. Samalla kun aina opetetaan, että taloudellinen ennustettavuus on tärkeää yritysten investointipäätöksille, liikkuvat korot sinne sun tänne hyvinkin nopealla syklillä. Eli aiheuttavat epävarmuutta kaikille. Nollakorkojen aikana yrityksen ymmärtävät, että ei kannata investoida koska talous jumittaa. Ja korkeiden korkojen aikana se ei kannatta koska rahan hinta on liian korkea.
Tulee mieleen, että pitäisiköhän korot vaan asettaa johonkin prosenttiin ja sopia, että tätä ei muuteta seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mutta sitäkään ei voi tehdä, koska eri valtiot ja talousalueet kilpailevat keskenään investoinneista ja rahasta, joten yhteisestä korosta ei voida sopia. Rahoitusmarkkinat pompottavat valtioita miten huvittaa, ja ne yrittävät epätoivoisesti pysyä jotenkin mukana pelissä ja pitää kansalaisensa ruokittuina. Tilanne on jokseenkin absurdi ja hyödyttää lähinnä rahoitusmarkkinoilla toimivia eli investoijia ja heidän tekemisiään analysoivia ja kommentoivia ihmisiä, joita näkee puhuvina päinä eri talouskanavilla. (Ja tämä kritiikki ei siis kohdistu tämän blogin kirjoittajaan 😊)
Rahalle pitää ehdottomasti kehittää uudet säännöt, jotka on demokraattisesti päätetty ja jotka hyödyttävät kaikki kansalaisia oikeudenmukaisesti ja reilusti. Tämä nykymeno hyödyttää liian harvoja jättäen valtaosan sivustakatsojiksi kun muutamat rohmuavat (ostavat rahoillaan) suhteettoman suuren osan luonnonvaroista itselleen.