Väinö Tanner ja keskuspankkikapitalismi I
Presidentti Sauli Niinistö analysoi hienosti keskuspankkikapitalismin poliittista taloutta
Törmäsin Helsingin Sanomissa kiinnostavaan erikoispodcastsarjaan. Se on tuotettu SDP:n pitkäaikaisen puheenjohtajan ja Suomen pääministerin sekä monenkertaisen ministerin Väinö Tannerin 140-vuotispäivän kunniaksi. Vetäjäksi tuotannolle Väinö Tannerin säätiö on kutsunut Suomen johtavat tannerilaiset, professorit ja podcastpioneerit Matti Apusen ja Mika Malirannan.
Sarja koostuu kolmesta jaksosta, joista ensimmäisessä on korkea-arvoinen vieras, nimittäin tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Muitakin kiinnostavia vierailijoita jaksoihin on kutsuttu. Marko Junkkarin kirjoittamassa arviossa kiinnostuin erityisesti siitä, että Sauli Niinistön kerrotaan jaksossa palaavan pohtimaan nykytalouden isoa kuvaa. Podcast ei siis varsinaisesti katso historiaan ja Väinö Tanneriin, vaan nykytilanteesta eteenpäin “tannerilaisin linssein".
Olen jo aiemmin kommentoinut presidentin kiinnostavia näkemyksiä tästä teemasta ja niinpä koin jopa velvollisuudekseni käydä tarkastamassa myös Niinistön tuoreet pohdinnat podcastista.
Ja kyllähän se kannatti! Niinistö tykittää jaksossa aivan mainion poliittisen talouden skenaarion siitä, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua, jos nyt havaittavat tendenssit pitäisivät otteessaan. Analyysi ei paljon eroa presidentin aiemmista pohdinnoista, mutta professorien haastattelussa hän esittää sen kirkkaasti ja kiinnostavasti. Tiivistettynä skenaario on seuraava:
Globaalin finanssikriisin jälkeiset taloudelliset vaikeudet ovat johtaneet politiikkareaktioon, jossa rahapolitiikka on kevennetty äärimmilleen.
Korot ovat painuneet alas ja velkaantuneiden (maiden, yritysten ja kotitalouksien) tilanne on helpottunut.
Irtautumistoiveista huolimatta tilanne on vain jatkunut ja jatkunut - niin pitkään, että siihen on jo totuttu ja ihmisten, erityisesti nuorten ikäluokkien, suhde velkaan ja korkoon on muuttunut.
Rahapolitiikan kiristämisestä on tullut poliittisesti mahdotonta: jos inflaatio nousee ja EKP reagoi korkoa nostamalla, eurovaltioiden poliitikot sysäävät syyn heikentyneistä taloudellisista oloista keskuspankille.
Kansalaiset kääntyvät keskuspankkia vastaan ja pakottavat sen jopa suoralla toiminnalla (Niinistö muistelee tässä Prahan globalisaatiomielenosoituksia) muuttamaan politiikkaa takaisin “elvyttäväksi".
Keskuspankit ovat siis poliittisesti menettäneet kykynsä säädellä talouden kysyntää ja inflaatiota.
Niinistö ei pohdi tämän pidemmälle, mitä edellisestä sitten seuraa. Ja hän tekee selväksi, ettei pidä kyseistä skenaariota toivottavana. Silti se on kuitenkin hänen mielestään realistinen ja eräänlainen perusuran skenaario tulevaisuuteen.
Voin itse helposti hyväksyä Niinistön perusteesin. Poliittinen ilmapiiri on maailmalla muuttunut niin, ettei kireää talouspolitiikkaa nähdä enää ainoana vaihtoehtona. Kuten vasta kirjoitin, rahapolitiikkakin on todennäköisesti jatkossa aiempaa joustavampaa ja ekspansiivisempaa. Velan kanssa osataan siis elää entistä paremmin.
Olen ehkä eri mieltä Niinistön kanssa siitä, onko tämä välttämättä huono asia ja jotain, mikä pitäisi korjata ennen kuin on liian myöhäistä. Uskon nimittäin siihen, että on mahdollista hallita olosuhteet niin, että suostuisa ja kestävä talouskehitys on mahdollinen. Se tietysti edellyttää oikeita valintoja politiikassa ja instituutioiden muovaamisessa jatkossa. Ehkä Väinö Tannerin 150-vuotisjuhlapäivänä olemme viisaampia arvioimaan, kuinka on käymässä.