Perjantaikirje: Suomen Pankki artikuloi
EKP:n uusi strategia ja mahdollinen talouspolitiikan paradigma puhututtaa.
Se on perjantai taas. Minne tuokin viikko katosi? Jotta tästä menosta saisi edes jotain otetta, yritänkin tänään perjantaikirjeessä sitoa sen sisältöä edellisen viikon perjantaikirjeen sisältöihin. Silloinhan tuli hippasen huumorinkin sävyttämänä käsiteltyä talouspolitiikan ja erityisesti keskuspankkipolitiikan muutosta, jonka nähdäkseni koronakriisi on viimeistään siunannut.
Perusteesi oli kaiketi seuraava: keskuspankit ovat vähitellen luopuneet edellisten vuosikymmenien politiikkadoktriinistaan, jossa korostui erittäin vahvasti keskuspankin itsenäisyys sekä raha- ja finanssipolitiikan erottaminen toisistaan. Tai oikeastaan tuosta doktriinista on selvästi muuttunut vain jälkimmäinen osa. Edelleenhän keskuspankit haluavat olla poliitikkojen ulottumattomissa ja tekevät itsenäisesti välillä hurjaltakin näyttäviä päätöksiä, kuten esimerkiksi koronakriisin aikaisten QE-ohjelmien toimeenpano.
Mutta nyt todella myönnetään, että raha- ja finanssipolitiikkaa tarvitaan kumpaistakin (erityisesti kriisiolosuhteissa) ja kun politiikkakoordinaatio onnistuu, voidaan sillä saavuttaa viime vuosikymmeninä kehittyneisiin pessimistisiin odotuksiin suhteutettuna erittäinkin hyviä tuloksia. Keskuspankit ovat myös valmiimpia esittämään toiveita elvyttävämmästä finanssipolitiikasta hallituksille, jos sellaiselle näkevät tarvetta.
Kiinnostavaa olikin, että eilen Suomen Pankin julkaistessa tuoretta talousennustettaan myös pääjohtaja Olli Rehnille oli annettu puheenvuoro, jossa hän avasi EKP:n uutta rahapolitiikan strategiaa ja kommentoi laajemminkin raha- ja talouspolitiikan “paradigman muutosta”. Käyn seuraavaksi läpi Rehnin puheenvuoron tärkeimpiä kohtia erityisesti edellä kuvaamani doktriinin muutoksen valossa.
Olli Rehn EKP:n tunteiden tulkkina
Puheenvuoronsa alussa Rehn kävi läpi viimeaikaisia Euroopan taloutta koskevia tunnuslukuja sekä keskuspankin ennusteita lähitulevaisuudesta. Perusviesti oli se, että Euroopan elpyminen on ollut ja on jatkossakin voimakasta, mutta ilman talouspolitiikan apua se tuskin olisi sitä ollut. Ja harmaita pilviä (sekulaarinen stagnaatio) on jälleen näkyvissä taivaalla, joten edelleen pitää olla varovainen sen suhteen, kuinka nopeasti talouspoliittista tukea vähennetään. Ennen kaikkea tämä näkyy keskuspankin inflaatioennusteessa, jonka mukaan EKP:n tavoite 2 prosentin inflaatiosta keskipitkällä aikavälillä näyttää taas lipsuvan käsistä.
Sitten rahapolitiikan strategiaan ja edellisen haasteen näkökulmasta positiiviseen ajatukseen: Rehnin mukaan uusi strategia tulee auttamaan keskuspankkia juuri “liian hitaan inflaation torjumisessa”. Uusi strategia tarkoittaa retorisesti sitä, että EKP tavoittelee nyt symmetrisesti 2 prosentin inflaatiota keskipitkällä aikavälillä. Ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että EKP lupaa katsoa yli 2 prosentin inflaatiota (toteutunutta ja/tai varmaksi ennustettua) läpi sormien jonkin aikaa, jos edeltävinä aikoina ollaan jääty tuon 2 prosentin taikarajan alle.
Käytännössä edellinen retorinen muutos on viesti markkinoille siitä, että rahapoliittista kiristystä ei ole heti tulossa, jos vahingossa vaikka investointivetoinen kasvu lipsahtaa vähän inflatioriseksi. “Wait and see” on EKP:n uusi rahapolitiikan malli, kuten linjatuomareilla jalkapallossa. Näin ollen EKP liikkuu rahapolitiikkansa kanssa hyvän ystävänsä Fedin jo aiemmin viitoittamaan suuntaan.
Edellinen on varsin mielenkiintoista ja omalla tavallaan kuvaa hyvin ajattelun muutosta keskuspankeissa. Mutta kuten Pekka Himanen (ja joku muukin) sanoisi, “you ain’t seen nothing yet”. Rehn nimittäin jatkaa esityksessään vielä pidemmälle poliittisen talouden alueelle, mikä poliittisen talouden tohtorille sopiikin erinomaisesti! Hän ottaa eksplisiittisesti kantaa siihen kysymykseen, jonka pohdiskelun jo viime perjantaina aloitin eli keskuspankkipolitiikan perusdoktriinin muutokseen.
Rehnin vastaus kysymykseen on kahtalainen. Kyllä. Doktriini on muuttunut. Ja ei. Ei se doktriini ole muuttunut. Yhteenvedossaan pääjohtaja toteaa saman, kuin minkä Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen tilaajat ovat saaneet jo useasti (tai ainakin viikko sitten) lukea: raha- ja finanssipolitiikan yhteispeli on ihan hyväksyttävää ja jopa tarpeellista, koska niillä saadaan aikaan hyviä tuloksia.
Mutta eivät keskuspankit ole täysin antautumassa “finanssipoliittiselle dominanssille”, sen Rehn haluaa tehdä selväksi. Siksi hän mainitsee tässä yhteydessä useaan kertaan velkakestävyyden, puskurit, velkakestävyyden ja sanoinko jo velkakestävyyden. Korot voivat nousta, suuret alijäämät voivat olla ongelma ja kilpailukyvystä pitää huolehtia - tunnemme tämän tarinan varsin hyvin. Siksi velkakestävyys on aina pidettävä mielessä!
Näyttääkin siltä, että keskuspankit ovat halukkaita linjaamaan finanssipolitiikan perusteista (eli koordinoimaan omasta näkökulmastaan talouspolitiikan kokonaisuutta) myös toiseen suuntaan. Eli elvytyksen maanittelun lisäksi myös kiristämisen vaatimiseen on valmiuksia olemassa. Ehkä tämä on jotain sellaista, mitä Rehn itse kutsuu “kokonaiskeynesiläisyydeksi”. Kutsumme talouspolitiikan linjaa miksi hyvänsä, käytäntöjen muuttuminen eli keskuspankin ja valtioiden talouspoliittisten roolien uudelleenmäärittely on tässä kuitenkin se suurempi kysymys. Ja siinä hommassa ei EKP, ei Suomen Pankki eikä Olli Rehn todellakaan pidä kynttilää vakan alla.
Yhteenvetoa
Talouspolitiikan paradigmat murtuvat - jos eivät ryskyen niin sieltä täältä rapistuen. Yksi iso halkeama on ehdottomasti raha- ja finanssipolitiikan yhteispelin tärkeyden tunnustaminen keskuspankeissa. Vaikka retoriikan tasolla tällainen käännös on jo todellista, vielä jää nähtäväksi, miten käytännössä muutos tulee realisoitumaan pidemmän päälle. Ennen kaikkea kiinnostavaa on tarkastella sitä, millaisin ehdoin esimerkiksi juuri EKP jatkossa suotuisia rahoitusoloja euroalueella pitää yllä. Millaisia ehtoja rahapoliittiselle tuelle jatkossa asetetaan? Kuinka ronskisti EKP käyttää omia QE-ruiskujaan eurovaltioiden finanssipolitiikan linjaa ja siihen vaikuttamista miettimättä? Millaiseksi dialogi keskuspankin ja eurovaltioiden välillä jatkossa muodostuu?
Ainakin näihin kysymyksiin lupaan etsiä jatkossakin vastauksia uutiskirjeessä. Palataan asiaan, mutta ensin vietetään mukava viikonloppu!