Perjantaikirje: Mikä keskuspankkiviikko!
Tällä viikolla sattui ja tapahtui keskuspankkien maailmassa.
Olipas se viikko keskuspankkikapitalismissa! Parrasvaloissa olivat tällä kertaa ennen kaikkea Euroopan keskuspankki (EKP) sekä Japanin keskuspankki (BoJ). Kakkosviulua tällä viikolla soittelivat Yhdysvaltojen tilastojulkistukset, jotka osoittavat inflaation ja taloudellisen aktiviteetin tulevan uudella mantereella alas nopeammin kuin ehkä kukaan vielä vuoden 2022 lopulla osasi odottaa.
Kuten edellisessä uutiskirjeessäni viikko sitten huomautin, vuoden 2023 alku on ollut erityisesti velkakirjamarkkinoilla hyvin positiivinen. Kun osakemarkkinat ovat peesanneet, esimerkiksi Yhdysvalloissa rahoitusolosuhteet ovat keventyneet havaittavasti. Pitkien valtion velkakirjojen hintojen nousu ja korkojen lasku on alkanut näkyä myös muissa markkinakoroissa ja erityisesti asuntolainamarkkinoille tämä on tuonut helpotusta. Syy tähän kehitykseen on siinä, että rahoitusmarkkinat koko ajan enemmän haistelevat Fed:n rahapolitiikan käännöstä, eikä kukaan halua olla myöhässä ostojen aloittamisen kanssa silloin kun se tapahtuu.
Koska dollarinkeskeisessä maailmassamme Yhdysvaltojen rahoitusolosuhteiden kehityksellä on suorahko vaikutus kaikkien muiden talouksien rahoitusolosuhteisiin, myös muualla keventymistä on saatu. Esimerkiksi Euroopassa valtion pitkien velkakirjojen korot ovat vuoden 2022 lopulta asti jälleen tulleet alas, vaikka keskuspankki joulukuun alussa onnistuikin rysäyttämään vielä yhden kiristysyllätyksen rahoitusmarkkinoiden pureksittavaksi. Koska keskuspankin tahtotilana on edelleen rahapolitiikan kiristäminen, tällainen jatkuva rahoitusolosuhteiden keventyminen alkaa vähitellen sapettaa Euroopan keskuspankkipäättäjiä.
No, heillehän maksetaan siitä, että haluttu viesti menee perille, joten ehkä keskuspankkiirit osaavat suhtautua tähän ongelmaan ammatillisesti ja ilman hermostumista. Periaate lienee, että jos viesti ei mene perille nykyisellä sanotuksella, pitää ensi viikolla kokeilla jotain järeämpää viestinnällistä asetta.
Suomen keskuspankin pääjohtaja Olli Rehn kantoi maanantaina oman kortensa EKP:n kekoon kirjoittamalla terävästi EKP:n tulevasta rahapolitiikan linjasta. Rehn päätyi viittaamaan Yhdysvaltojen 1970- ja 1980-luvun haukkamaiseen pääjohtajaan Paul Volckeriin ja hänen mukaansa nimettyyn noiden vuosikymmenien rahapoliittiseen harjoitukseen, “Volker-šokkiin”. Sen seurauksena läntiset taloudet kärvistelivät monia vuosia matalasuhdanteessa ja monet kehittyvät taloudet ajautuivat vuosikymmeniksi velkakurimukseen (korkoa korkoa periaatteen toimiessa niiden velkakestävyyttä vastaan).
Ei Rehn toki luvannut vielä EKP:lta samanlaisia toimia, vaan perusteli nyt haettavia nopeita rahapolitiikan kiristystoimenpiteitä sillä, ettei jatkossa tarvitsisi mennä Volckerin linjalle. Ajatus on tuttu uutiskirjeen lukijoille, mutta kerrataan: EKP:ssa halutaan katkaista mahdolliselta palkka-hinta-spiraalilta siivet nopealla iskulla kokonaiskysyntään ja “liian hyvään” työmarkkinatilanteeseen. Jos ja kun tässä onnistutaan, taloudelliset toimijat osaavat jatkossakin odottaa vastaavaa iskua, joten heistä tulee pitkäksi aikaa varovaisempia palkka- ja hintavaatimusten sekä mahdollisesti myös kulutus- ja investointipäätösten kanssa. Näin korkeasuhdanne taittuu tässä ja nyt sekä jää tulematta jatkossa - ja siten inflaatiopaineet pysyvät maltillisina, mitä keskuspankki kovasti haluaa.
Hyvä veto Rehniltä! Mutta valitettavasti jo saman päivän iltana maailman johtava talousmedia Bloomberg nosti julkisuuteen huhun, jonka mukaan EKP:n sisällä jo harkittaisiin korkojen nousutahdin hillitsemistä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että enää helmikuussa ohjauskorkoja nostettaisiin 0,5 prosenttiyksiköllä ja sen jälkeen enää 0,25 prosenttiyksiköllä kerrallaan - jos senkään vertaa.
Tämän huhun myötä Olli Rehnin aikaansaama pieni suhteellinen nousu Euroopan korkotasossa katosi nopeasti ja valtion velkojen korot putosivat nopeammin kuin Yhdysvalloissa. Velkakirjamarkkinoilla haistettiin nopeasti veri ja toimittiin sen mukaisesti: tuskinpa yksikään keskuspankki voi enää irrotella muita kiristävämpään suuntaan rahapolitiikassa, kun suhdanne näyttää koko ajan heikommalta ja inflaation hidastuminen selvältä.
Kylmää vettä EKP:n niskaan heitti tulevana yönä Japanin keskuspankki, joka kertoi omista rahapoliittista toimistaan kokouksensa päätteeksi. Velkakirjamarkkinoilla oli tehty kovia veikkauksia ja vetoja sen puolesta, että pääjohtaja Haruhiko Kurodan johdolla keskuspankki luopuisi pian kokonaan korkokäyrän kontrolloinnista, jota se on jo useamman vuoden ajan tehnyt pitämällä valtion 10-vuotisen velkakirjan koron haluamallaan tasolla. Kun tätä tasoa vuoden 2022 lopulla nostettiin, kovimmat pelurit lähtivät veikkaamaan koko häkkyrän kaatumista. Mitä vielä! Kuroda ja BoJ pitivät kiinni kaikista olemassa olevista virityksistään, ennustivat inflaation putoavan vuoden 2023 aikana ja puhuivat enemmän rahapoliittisesta elvytyksestä kuin kiristyksestä. Kurodamainen veto kerrassaan.
Tämän yllätyksen seurauksena velkakirjamarkkinoilla kävi keskiviikkona entistä kovempi myllerrys ja EKP:n alkuviikon kovat puheet (esim. Rehnin teksti) näyttivät valuvan vessanpöntöstä. Ei ollutkaan ihme, että uusia puheakteja suoritettiin heti aamusta. Muun muassa Ranskan keskuspankin pääjohtaja François Villeroy kertoi olleensa hyvin yllättynyt Bloombergin uutisesta ja vihjaili sen olevan jonkinmoinen ankka.
Tämä auttoi taas hieman ja euroalueen valtionvelan korot nousivat suhteessa Yhdysvaltojen korkoihin, kunnes taas iltapäivällä tärähti vastapalloon. Yhdysvalloista nimittäin saatiin koko joukko odotukset alittavia talouden tilaa kuvaavia tilastojulkistuksia, joiden seurauksena globaaleilla rahoitusmarkkinoilla pääteltiin, että korkeasuhdanne on takanapäin ja pian ovat myös keskuspankkien (ainakin Fed:n) koronnostot. Niinpä korot luisuivat alaspäin myös Euroopassa muiden talousalueiden korojen mukana.
Torstaina EKP:n oli jälleen aloitettava alusta korkojen puhuminen ylöspäin. Alankomaiden keskuspankin pääjohtaja Klaas Knot, joka tunnetaan yhtenä EKP:n haukoista, aloitti suostuttelun puhumalla suoraan siitä, että 0,5 prosenttiyksikön koronnostoja kyllä seuraa vielä useampi. Sen selkeämmin asiaa ei enää voi ilmaista.
Myös Davosissa World Economic Forumissa puhunut EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde toisti puheessaan tutun viestin: koronnostoissa kurssi pitää ja rahoitusmarkkinoilla on turha odottaa muuta.
Torstain aikana korot Euroopassa nousivatkin jälleen nopeammin kuin Yhdysvalloissa ja globaalisti osakekurssit tulivat myös melko vauhdikkaasti alaspäin. Keskuspankkien vääntö rahoitusmarkkinoita vastaan näytti jälleen kääntyvän rahapoliittisen auktoriteetin eduksi. Kun vielä viikkotiedot Yhdysvaltojen työmarkkinoilta, eli työttömyyskorvaushakemusten määrän muutos, kertoi edelleen oikein mukavaa kuvaa työmarkkinoiden tilanteesta, saivat keskuspankkiirit hengähtää hetkeksi. Viikon aikana käyty taistelu ei mennyt kokonaan hukkaan, vaan jossain määrin korkojen putoamista onnistuttiin patoamaan.
Tulevina viikkoina tätä samaa näytelmää tullaan esittämään uudestaan ja uudestaan. Kaikki huonot uutiset taloudesta pakottavat keskuspankkiirit esittämään kovaa ja hyvät uutiset antavat heille luvan hellittää hieman. Jos huonoja uutisia alkaa tulla selvästi enemmän kuin hyviä, keskuspankkien saattaa olla tarpeen vetää lupauksensa niin sanotusti överiksi saadakseen rahoitusolosuhteiden nopean keventymisen estettyä. Jos mikään muu ei silloin enää auta, on Olli Rehnin otettava kynä kauniiseen käteen ja luvattava seuraavassa kirjoituksessaan EKP:lta ihan aito Volker-šokki. Mitäs siellä rahoitusmarkkinoilla sitten sanotte?