Perjantaikirje: Lisää kryptovaluutoista ja huomioita inflaatiopeloista
Kryptovaluutoissa riittää pohtimista. Inflaatiopelko saa ehkä tarpeettomankin suuren näkyvyyden julkisessa keskustelussa.
Helatorstain jälkeinen perjantai on monelle vapaapäivä, mutta Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeessä aivan normaali kontentin tuottamisen päivä. Tällä viikolla oli helppoa valita aiheet perjantaikirjeeseen.
Ensimmäinen aihe on kryptovaluutat, joiden kanssa tulin ulos jo alkuviikosta. Sen jälkeen kryptomarkkinoilla onkin sattunut ja tapahtunut. Toiseksi teemaksi valitsen tänään talouspolitiikkaan oleellisesti liittyvän asian, nimittäin inflaatiopelon, joka on viime kuukausina ilmaantunut tai jopa liimautunut talouspoliittisten keskustelujen kestokannaksi.
Lisähuomioita kryptovaluutoista
Julkaisin viime tiistaina ensimmäisen perusteellisen kirjoitukseni kryptovaluutoista. Odotin hyvin kiivasta vastaanottoa, kun arvioin siinä kriittisesti kryptovaluuttojen olemusta ja mahdollisuuksia. Olen nimittäin sivusilmällä huomannut, että kryptovaluuttakeskustelut sosiaalisessa mediassa voivat olla kovinkin kärkkäitä. Kirjoitus ja ronkkimiseni muutoinkin sai kuitenkin erittäin kohteliaan ja asiallisen vastaanoton, ja sitä kiiteltiin siitä, että olin aidosti yrittänyt ymmärtää ja analysoida kryptovaluuttojen ydintä. Voisiko todella olla niin, että keskustelukulttuuria parantaa se, että yrittää aidosti ymmärtää eri asioita?
Sen lisäksi, että vastaanotto oli kohtelias ja kunnioittava, sain tekstilleni myös monia oivallisia kommentteja. Suosittelen, että asiasta kiinnostuneet tutustuvat myös niihin. Ne koskivat:
Kryptovaluuttojen ja selvittämistoiminnan välistä suhdetta. Voisivatko kryptojärjestelmät aidosti haastaa tulevaisuudessa perinteisemmät selvittämisen muodot? (Ks. Julius Uotila)
Kryptovaluuttojen ja ekologisen jalanjäljen välinen suhde. Voidaanko kuvitella ekologisesti kestävä kryptovaluuttamalli? (Ks. Joel Lehtonen)
Kryptovaluuttoihin ja erityisesti niiden louhintaan sisäänleivottu eriarvoisuus. (Ks. Mikko Poutanen)
Kryptovaluuttojen liikkellelaskijan lupausten laajentaminen. Voisivatko lupaukset laajentua ja siten lisätä kryptovaluuttojen rahamaisuutta? (Ks. Topi)
Näissä esiin nostetut huomiot ovat kaikki sellaisia, jotka hyvä pitää mielessä, kun jatkamme kryptovaluuttatalouden tarkastelua. Ehkäpä palaan itsekin niihin jossain tulevassa laajemmassa kirjoituksessani.
Hassua oli, että juuri tällä viikolla, kun oman tekstini julkaisin, alkoi kryptomarkkinoilla tapahtua. Teslan perustaja-omistaja Elon Musk, joka on myös tunnettu viime aikoina kryptovaluuttojen driverina, kertoi pari päivää sitten, ettei hänen yhtiönsä enää myy sähköautoja Bitcoinia vastaan. Sen jälkeen kryptovaluuttojen hinnat ovat olleet melko vahvassa pudotuksessa. Syyksi Musk ilmoitti nimenomaan valuuttojen louhinnan ekologisen jalanjäljen, jonka sattumoisin nostin omassa ”markkina-analyysissani” tärkeimpien tarkkailtavien tekijöiden joukkoon.
Vakuutan kaikille kirjeen lukijoille, että kyseessä on puhdas sattuma: ei nyt eikä jatkossakaan Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeestä pidä johtaa sijoitusvinkkejä mihinkään suuntaan. Perusviestini on yhä sama kuin kryptovaluuttatekstissänikin. Eli isojen heilahtelujen markkinoilla voi voittaa ja hävitä paljon, eikä koskaan voi tietää, kummalle laidalle päätyy.
Inflaation pelko on viisauden alku?
Talouspoliittisessa keskustelussa kaikkien huulilla on viime aikoina ollut inflaatio. Kuinka korkeaksi se kiihtyy jatkossa? Miten keskuspankit reagoivat? Nousevatko korot väistämättä? Syntyykö itseään ruokkiva hintaspiraali? Olemmeko matkalla kohti hyperinflaatiota? Miten talouspolitiikassa pitäisi toimia, että inflaatiosta ei tulisi ongelma? Luonnollisesti juuri tällä hetkellä pöhinää inflaation ympärillä ruokkii se, että vuosi-inflaatiota laskettaessa vertailukohtanamme on kevät 2020, jolloin koronashokki iski globaaliin talouteen ja rahoitusmarkkinoilla elettiin kauhun hetkiä – myös raaka-ainemarkkinoilla.
Joka tapauksessa paljon kysymyksiä on esitetty ja myös jonkin verran vastauksia (tai arvauksia) on saatu. Tällä viikolla muun muassa Lawrence Summers uudisti ennustuksensa, että jollain todennäköisyydellä pysyvä inflaatiovaikutus voi olla mahdollinen. Hänen pointtinsa liittyy niin sanottuihin inflaatio-odotuksiin ja niiden ankkuroitumiseen. Jos taloudelliset toimijat kautta linjan alkavat nyt, periaatteessa teknisen ja kertaluonteisen inflaatiopiikin aikana, uskoa siihen, että inflaatio on pystyvästi palannut, he alkavat huomioida sen kaikissa taloudellisissa päätöksissään ja vaatimuksissaan. Näin korkeammasta inflaatiosta tulee pysyvä ilmiö, joka alkaa sitten mahdollisesti vaikuttaa negatiivisesti talouden dynamiikkoihin. Vaarallista!
Suomessa Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich arvioi, että vaikka inflaatiopiikki voi jäädä nopeastikin taakse, jotain pysyvää tässä ilmiössä nyt on. Siksi keskuspankkien on jo ehkä tänä vuonna ainakin ilmaistava huolensa inflaatiosta ja siten nopeutettava koronnosto-ohjelmaansa. Emeritusprofessori Matti Virén yhdisti asian ”helikopterirahaan” ja toivoi malttia Yhdysvaltojen talouspolitiikkaan jatkossa.
Yleinen ajatus markkinoilla ja talouden kommentaattoreiden keskuudessa näyttää kuitenkin olevan se, että nyt nähty inflaatio on jäämässä ohimeneväksi ja loppuvuodesta näemme paljon maltillisempaa hintojen kehitystä. Kun lopulta mielekäs kysymys on se, millaiseksi inflaation keskipitkän ja pitkän aikavälin trendi muodostuu, päivänpolttavat ja yksittäisiin havaintoihin liittyvät näkemykset eivät ehkä aina piirrä vallitsevasta taloudellisesta ajattelusta oikeanlaista kuvaa.
Itse tulkitsen keskustelua edelleen niin, että hyvin monet talouden tulkitsijat näkevät pidemmän tähtäimen inflaatiopaineet melko vähäisinä. Toki ajatellaan niin, että jos finanssipolitiikan linja globaalisti muuttuu pitkäksi aikaa ”elvyttävämmäksi”, vahvempaa hintojen nousuakin nähdään. Ja tietysti myös vahvempaa BKT:n reaalista kasvua.
Mutta mikään ei kaiketi ole taloudessa muuttunut siten, että yksityisen investointi- ja kulutuskysynnän varassa talouden kokonaiskysyntätilanne riistäytyisi käsistä. Toisaalta myöskään tarjontarakenteet eivät ole romahtaneet, vaikka hetkellisiä pullonkauloja onkin saattanut syntyä koronakriisin aikana. Siksi myös keskuspankkien tehtävä on ehkä helpompi kuin miltä se tuoreiden keskustelujen perusteella saattaa näyttää: kiirettä ja kovaa painetta rahapolitiikan kiristämiseen ei ole.
Jos on kiinnostunut pelottomammista inflaationäkökulmista, kannattaa lukea esimerkiksi Paul Krugmanin tuore kirjoitus New York Timesissa, makroekonomisti John T. Harveyn kirjoitus Forbesin alustalla sekä toimittaja Jon Sindreun hyvä analyysi Wall Street Journalista. Uskon, että nämä kirjoitukset johdattelevat melko rationaaliseen inflaatiosuhteeseen, joka jostain syystä ei saa julkisessa keskustelussa yhtä suurta näkyvyyttä kuin inflaatiopelko. Mutta kaikkihan me tiedämme, että pelko myy lähes aina paremmin kuin rauhallinen ja analyyttinen ote asioihin.