Perjantaikirje: kumpi voittaa karhu vai härkä?
Rahoitusmarkkinoilla on kova otatus käynnissä. Lopputuloksella voi olla paljonkin merkitystä lähiaikojen talouskehityksen kannalta.
Mielenkiintoinen viikko rahoitusmarkkinoilla alkaa lähestyä loppuaan. On syytä kommentoida sitä lyhyesti. Kirjoitin viime viikon uutiskirjeessä siitä, kuinka Yhdysvaltojen keskuspankki Fed:llä on ollut selvästi julkilausutusta tavoitteesta huolimatta vaikeuksia saada rahoitusolosuhteita kiristymään kesän aikana. Oikeastaan ne ovat keventyneet, mikä on näkynyt sekä pitkien korkojen laskuna että osakeindeksien nousuna. Tämä on tietysti tuonut helpotusta myös reaalitalouteen, kun yhtiöiden arvostukset ovat palautuneet ja asuntomarkkinakorot ovat hieman laskeneet.
Voi tietysti kuulostaa kummalliselta, että tilanteessa, jossa taloudellinen epävarmuus on äärimmäisen suurta ja tuoreimmat tilastotiedot osoittavat taantuman lähestyvän niin Yhdysvalloissa, Euroopassa kuin Kiinassakin, osakekurssit kääntyvät nopeaan nousuun. Ilmeiseltä nimittäin näyttää, että ensin inflaation runtelema ja nyt kokonaiskysynnän romahtamista vastaan kamppaileva reaalitalous ei ole vielä lähimainkaan heikoimmillaan, kun lähikuukausia katsotaan. Suunta on selvä ja se on alaspäin. Ja miksi taantuvassa taloudessa yritykset olisivat arvokkaampia kuin suotuisasti kasvavassa?
Tätä moni sijoittaja on kysynyt ja samalla vastannut, että eivät ne olekaan. Siksi laskumarkkinan, joka keväällä käynnistyi, tulisi jatkua myös tästä eteenpäin. Viime viikkoina nähty nousu on siis “huijausta”. Koska monet ovat laittaneet rahan sinne missä heidän suunsa on, eli alkaneet shortata veikaten osakemarkkinoiden uutta luisua, kestävältä näyttävä osakekurssien nousu on saanut monet jo suuttumaan.
Mutta kun nousu jatkuu, jossain täytyy olla sijoittajia, jotka todella uskovat siihen, että osakeindeksien pohja on tältä erää nähty. Tätä näkemystä on perusteltu sillä, että taantuma on varma ja silloin kun se tulee, keskuspankit kyllä keventävät rahapolitiikkaa. Kun riskitön korko taas alkaa laskea (pitkät valtionvelan korot), osakkeista tulee halutumpia ja ennen nykyistä pudotusta saavutetut indeksien huippulukemat tullaan taas pian lyömään.
Karhumarkkinan eli laskun jatkumisen puolelle on siirtynyt muun muassa Big Short-elokuvasta tuttu sijoittaja Michael Burry, joka on historiallisia aikasarjoja tutkimalla tullut vakuuttuneeksi, ettei pörssikurssien lasku ollut vielä tässä. Karhujen puolelta löytyy monia muitakin julkkissijoittajia, jotka muun muassa teknisen analyysin avulla pyrkivät vakuuttamaan itsensä ja seuraajansa siitä, että lyhyeksi myynti on nyt oikea strategia markkinoilla.
Mutta yhtä lailla toiseltakin puolelta löytyy sijoittajamassaa, ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa nokittelu karhujen ja härkien välillä on viime päivinä ollut varsin värikästä. Tältä kai näyttävät todelliset eläimelliset vaistot rahoitusmarkkinoilla.
Mutta mitä sitten käy? Tätä kirjoittaessani (torstai-iltana) tilanne näyttää edelleen ympäripyöreältä. Viikon aikana härkämarkkina kävi testaamassa S&P500-indeksin 200 päivän liukuvaa keskiarvoa, jonka ylittämistä olisi teknisesti pidetty karhumarkkinan päättymisenä. Sieltä kuitenkin tultiin nopeasti alaspäin, mikä antoi uutta uskoa karhuille siitä, että härät ovat vielä lyötävissä. Viikon aikana julkistettu Fed:n kokousmuistio ja makrotalouden tilaa kuvaavat tilastojulkistukset eivät myöskään antaneet ratkaisevaa iskua suuntaan tai toiseen. Voikin olla, että vääntö jatkuu ainakin ensi viikolla, mutta mahdollisesti pidempäänkin.
Mitä väliä tällä kaikella spekulatiivisella pelillä sitten on tavallisen ihmisen kannalta? Tällä hetkellä paljonkin, sillä karhujen ja härkien väännön lopputulos määrittää sitä, millaiseksi Fed:n rahapolitiikan tulokset lähitulevaisuudessa muotoutuvat. Koska keskuspankki on luopunut forward guidance -politiikasta eli se ei etukäteen kovin tarkasti kerro tulevista rahapolitiikkapäätöksistään, jää rahoitusmarkkinoille aiempaa enemmän tilaa ja valtaa päätellä itse. Siten se voi viedä rahoitusolosuhteita joskus kireämmäksi ja joskus löysemmäksi pelkästään päivän tunnetilojen mukaan. On mahdollista, että kuukaudenkin ajan rahoitusolosuhteet ovat rahoitusmarkkinoiden ennakoinnin vuoksi eri asennossa, kuin missä keskuspankki haluaisi niiden olevan.
Nykyisissä taloudellisissa olosuhteissa, joissa inflaatiopaineet ja deflaatiopaineet kamppailevat karhujen ja härkien lailla, tuollaisella kuukauden mittaisella kevennyksellä tai tiukennuksella voi olla isokin merkitys talouden kehitykseen.
Jos esimerkiksi karhut voittavat väännön tällä erää, tarkoittaa se sitä, että rahoitusolosuhteet kiristyvät nopeasti tulevat viikot. Se voi työntää taantuman partaalla horjuvan talouden lopullisesti vapaaseen pudotukseen, ennen kuin talouspolitiikalla taas ehditään hätiin. Toisaalta jos härät voittavat väännön, saatetaan saada jopa pehmeä laskeutuminen, jossa inflaatio hetkellisesti helpottaa ilman että työmarkkinoilla ehtii tapahtua juurikaan negatiivisia asioita. Jos härkämarkkina taas kiihtyy liiallisiin mittasuhteisiin, saattaa se vapauttaa uudelleen myös niitä inflaatiotekijöitä, jotka nyt näyttävät antaneen periksi - raakaöljyn ja menovesien hinta ennen kaikkea.
Tilanne keskuspankkikapitalismissa onkin nyt äärimmäisen mielenkiintoinen, ja rahoitusmarkkinoiden mielialat vaikuttavat globaalin talouden lähiajan kehitykseen enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä ensi viikolla jo tiedämme, miten härkien ja karhujen otatuksessa kävi. Silloin olemme viisaampia myös sen suhteen, millaisiksi reaalitalouden näkymät loppuvuoden osalta muodostuvat.
Nyt toivotan hyvää viikonloppua kaikille uutiskirjeen lukijoille, niin karhuille kuin härillekin!