Perjantaikirje: Greenpeace vastaan EKP, Yhdysvaltojen pörssikurssit rikkovat ennätyksiä
Keskuspankkeja patistellaan ilmastotoimiin. Osakemarkkinoilla aurinkoista.
Olen tuottanut Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjettä nyt kuukauden ajan ja kokemus on ollut kaikin puolin mukava. Twitter-keskusteluista säästynyt aika on helposti riittänyt tasaiseen sisällöntuotantoon. Eikä hyvistä aiheista ole ollut viime viikkoina pulaa. Joku voisi jopa sanoa, että elämme juuri nyt ainakin ideoiden tasolla keskuspankkikapitalismin kulta-aikaa. Ilmeisesti myös julkaisujen taso on ollut kohtuullinen, sillä tilaajamäärä on jo kolminumeroinen ja kasvaa tasaisesti. Kiitos kaikille mukaan lähteneille!
Tämän viikon perjantaikirjeessä tarkastelen tuttuun tapaan kahta eri kysymystä. Ensiksi palaan viime viikolla aloittamaani pohdiskeluun siitä, mikä on keskuspankkien rooli ilmastotyössä jatkossa. Vaatimukset niitä kohtaan koko ajan kasvavat, mistä konkreettinen esimerkki on ollut Greenpeacen viimeaikainen suuntaaminen EKP:n patisteluun vahvempien ilmastotoimien toteuttamiseksi. Toisena teemana käsittelen osakemarkkinoiden kehitystä. Yhdysvalloissa on jälleen nähty kurssihuippuja. Mitä tämä tarkoittaa?
Greenpeace vs. EKP
Maaliskuun alussa päivää ennen EKP:n rahapolitiikkakokousta Greenpeacen mielenosoittajat laskeutuivat liitovarjoilla keskuspankin Frankfurtin päärakennuksen katolle ja laskivat näyttävät banderollit roikkumaan rakennuksen seinälle. Viesti oli selkeä: ”Lopettakaa ilmastotappajien rahoittaminen!”. Nämä tappajat ovat tietysti yhtiöitä, joiden liiketoimintamalli edelleen perustuu pääsääntöisesti fossiilisten polttoaineiden tuottamiseen tai kuluttamiseen.
Greenpeacen EKP-kampanja liittyi järjestön tilamaan ja julkaisemaan asiantuntijaraporttiin, joka käsittelee hyvin teknisestikin eurojärjestelmän ”vakuussysteemiä” eli sitä, millaisia arvopapereita ja millä hinnalla EKP:n rahapolitiikan vastaerinä hyväksytään. Raportin pääviesti oli se, ettei EKP tee tarvittavia arvonalennuksia ruskeiden yhtiöiden arvopapereihin, vaikka pidemmän päälle niiden arvonalenema on väistämätöntä. Mikäli EKP toimisi etupainotteisesti, tulisi näiden yhtiöiden velkakirjoista rahamarkkinoiden näkökulmasta vähemmän houkuttelevia välittömästi. Tämä tietysti nostaisi rahoituksen hintaa fossiilisektorilla ja vähentäisi toiminnan kannattavuutta.
Viime viikolla ympäristöjärjestöt jatkoivat EKP:n kritisointia. Tällä kertaa kritiikki liittyi EKP:n koronakriisin aikana vakuussääntöihin tekemiin muutoksiin. Greenpeacen mukaan tästäkin seurasi raskaansarjan saastuttajien hyysäämistä, kun ennen kaikkea lentoyhtiöt ja autonvalmistajat hyötyivät muutoksista. Tällaista ei pitäisi enää ilmastokatastrofin kynnyksellä tapahtua – edes vähäisissä määrin, muistutti ympäristöjärjestö.
Greenpeacen ja muiden ympäristöjärjestöjen lisääntyvät vaatimukset ovat vaikea pala keskuspankeille. Kuten talouslehti Financial Times pääsiäisen pääkirjoituksessaan totesi, kohta kaikki ovat sitä mieltä, että keskuspankkien pitää huomioida ilmastonmuutos rahapolitiikassaan. Kysymys onkin, miten tämä pitäisi tehdä. Kuten olen aiemminkin todennut, keskeinen ongelma on keskuspankkien rajatussa mandaatissa. Vaikka ilmastonmuutos varmasti on rahoitusvakaus- ja hintavakauskysymys, esimerkiksi Greenpeacen ehdottamiin vakuussääntöjen sorvaamiseen keskuspankit eivät tällä hetkellä voi poliittisista syistä lähetä. Siksi tässäkin kohtaa keskuspankkikapitalismia huudetaan nyt valtioita hätiin: kertokaa meille, mitä voimme tehdä ja kuinka pitkälle ilmastotoimissa rahapolitiikan (ja pääomamarkkinoiden) puolella voimme mennä, pyytävät keskuspankkiirit.
Kurssihuiput Yhdysvalloissa – taas
Muistan kuinka keväällä 2009 yksi maailman keskeisimmistä osakeindekseistä eli S&P (Standard & Poor’s) 500 jatkoi sukeltamistaan. Lopulta pohjat saavutettiin näihin aikoihin vuotta. Tuolloin indeksi oli painunut alle puoleen vuoden 2007 huipputasosta – siis alle 700 pisteeseen. Silloin kriisitunnelmissa ajateltiin (ja minäkin taisin ajatella) Japanin 1990-luvun alun tilannetta muistellen, että näinköhän vanhaa huippua enää koskaan saavutetaan. Ainakin siinä tulisi kestämään pitkään.
Viime viikolla S&P 500 nousi ensimmäistä kertaa historiassa yli 4000 pisteen. Luit aivan oikein. Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että indeksiin kuuluvien osakkeiden arvo on yli nelinkertaistunut vuoden 2009 pohjalukemista. Globaalia finanssikriisiä edeltäneen huipun indeksi saavutti keväällä 2013 ja sen jälkeen nousu on jatkunut tasaisen vahvana. Vain vuoden 2018 lopun Taper Tantrum ja koronakriisin puhkeaminen keväällä 2020 katkaisivat vähäksi aikaa nousun, mutta keskuspankkien ja valtioiden toimet näissä yhteyksissä palauttivat suunnan nopeasti.
Yhdysvaltojen osakekurssien nousu on ollut viime vuodet huimaa ja erityisesti koronakriisin aikana nähty nousu on kirvoittanut monet pohtimaan, voiko tällainen kehitys olla mitenkään kestävää. Ensin nousivat voimallisesti teknologiaosakkeet (ja Nasdaq-indeksi) ja nyt valon loistaessa koronatunnelin päästä perinteisempiä yhtiöitä sisältävät indeksit ovat kirimässä rinnalle. Keväällä 2021 Googlessa tehtiin ennätysmäärä hakuja muodossa ”stock market bubble”. Kun talouden kasvunäkymät ovat viime viikkoina Yhdysvalloissa vahvistuneet, myös kyseisiä hakuja on tehty suhteellisesti vähemmän. Ilmeisesti nyt on uskottu ja hyväksytty se, että tälläkin kertaa pörssi ja markkinat tiesivät jo etukäteen reaalitalouden suunnan.
Kaikki epäilykset tilanteen kestävyydestä eivät kuitenkaan ole kadonneet ja pörssiromahduksen uhka näyttää edelleen kummittelevan rahoitusmarkkinoilla ja sijoittajien mielissä. Tästä kertoo se, että monet alan toimijat ovat viime päivinä vakuutelleet, etteivät uudet huipputasot tarkoita kurssiluisua saati pörssiromahdusta. Tällä kertaa nimenomaan konkreettiset positiiviset reaalitaloudelliset ilmiöt, kuten rokotekattavuuden kasvu ja Biden hallinnon vahva finanssipoliittinen ote näyttävät olevan keskeisiä ajureita Yhdysvaltojen osakkeiden hintojen nousun takana.
Enää kaikki ei siis lepääkään puhtaasti keskuspankkien likviditeettiruiskun ja pitkän tähtäimen odotusten varassa, kuten vielä vuonna 2020, jolloin tulevasta talouspolitiikasta ja koronaviruksen voittamisesta ei ollut selkeää näkymää. Voidaan olettaa, että aktiivinen finanssipolitiikka ja sen rajat ovat tulevina kuukausina ja vuosina keskeinen osakemarkkinoita liikuttava kysymys. Tämä osaltaan enteilee siirtymää keskuspankkikapitalismista kohti laaja-alaisempaa valtiokapitalismia. Vielä ei kuitenkaan ehkä ole aika muuttaa uutiskirjeen nimeä.
Oletpa kirjasi lukenut ja kirjoitat hyvin ymmärrettävästi. Jopa minäkin pääsen inalle, pikkuhiljaa:)
Kuinka valtiokapitalismiin siirryttäisiin valtiota toimijana peruskirjatasolla hyljeksivässä Euroopan Unioniossa, on kyllä temppu numero kaksi mielipuolen näpertelyoppaassa...