Perjantaikirje: eurooppalainen kolikko
Parempien aiheiden puuttuessa pientä pohdintaa eurooppalaisesta valtion kolikkorahoituksesta ja sen mahdollisuudesta.
Tällä viikolla markkinoilla ja talouspoliittisessa keskustelussa on ollut varsin tyyntä, vaikka Yhdysvaltojen inflaatiotiedotkin julkaistiin viikon puolessa välissä. Kovin suurta yllätystä ei noista tilastoista saatu, ja vuosi-inflaatio näytti odotetusti lopettaneen kiihdytyksensä. Toki eri osatekijät lisäsivät ja vähensivät painoarvoaan tämän tuloksen taustalla, mikä saattaa olla jossain määrin kiinnostavaa.
Joka tapauksessa markkinareaktio oli varsin laimea ja pitkät korot ovat viikon aikana jopa laskeneet. Tarkoittaako se jonkinlaista muutosta siinä, miten markkinat näkevät Fedin toimivan jatkossa, on vaikea sanoa. Myös Fedin edellisen kokouksen muistiinpanot julkaistiin tällä viikolla, ja jo aiemmin nopean tiedotuksen kautta saatu viesti vahvistui: Fed on valmis vähentämään arvopaperiostojaan ehkä jo tämän vuoden puolella, jos kaikki vaan menee hyvin. Kaiken kaikkiaan melko tylsää menoa.
Niinpä otan kiinni asiasta, joka todella yllättäen palasi silmieni eteen muutaman vuoden tauon jälkeen. Vuonna 2018 Yleisradio teki edellisen kerran jutun siitä, mikä oikeastaan on kolikoiden rooli eurooppalaisessa rahajärjestelmässä. Silloinkin aihe liittyi Yhdysvaltojen velkakattokeskusteluun ja myös sillä kertaa keskusteluun nousseeseen tuhannen miljardin dollarin kolikkoon. Siitä kirjoitin muutama viikko sitten.
Tällä kertaa samantyylisen jutun julkaisi HS Visio. Artikkelin kirjoittaja ei yllätä uutiskirjeen lukijoita. Hän on Alex af Heurlin, joka todellakin on käryllä siitä, mikä keskuspankkikapitalismissa kulloinkin on kiinnostavaa. Artikkelissa käydään läpi samaa kysymystä kuin Ylen jutussa (jonka on kirjoittanut Mikko Sauli): jos kolikon painaminen ja sillä valtion menojen rahoittaminen onkin mahdollista Yhdysvalloissa, kuinka asia on Euroopassa.
Molemmissa jutuissa päädytään siihen, että EU-lainsäädännön puitteissa valtion menojen kolikkorahoittaminen ei ole mahdollista, vaikkakin myös Suomessa oikeus kolikoiden lyömiseen on valtiovarainministeriöllä (kuten Yhdysvalloissa). Kuitenkin on säädetty niin, että keskuspankki (Suomen Pankki) saa pitää hallussaan vain 10 prosenttia kaikista liikkeelle lasketuista kolikoista. Näin ollen keskuspankin hallitsemassa rahajärjestelmässä kolikoilla ei voida korvata valtion velkakirjoja laajasti keskuspankkirahan vastaeränä. Kun 10 prosentin raja tulee täyteen, palauttaa keskuspankki kolikot valtiolle, jonka pitää palauttaa keskuspankkirahaa saman verran keskuspankille.
Kävimme asiasta keskustelua Twitterissä ja selvisi, että kyseinen 10 prosentin raja ei ole EU:n perussopimuksessa, vaan siitä on säädetty erillisellä neuvoston asetuksella vuonna 1993. Asetuksen kuudennessa artiklassa todetaan, että
Sitä , että Euroopan keskuspankki tai kansalliset keskuspankit pitävät hallussaan julkisen sektorin liikkeelle laskemia ja sille hyvitettäviä kolikkoja, ei katsota perustamissopimuksen 104 artiklan mukaiseksi luotoksi, jos kolikkojen määrä on pienempi kuin 10 prosenttia liikkeessä olevista kolikoista.
Juuri keskuspankkirahoitukseen ja -luototukseenhan (ja niiden kiertämiseen) kysymys kolikkorahoituksesta juuri liittyy. En ole aivan varma, onko tämä ainoa paikka, missä 10 prosentin sääntö on kirjattuna EU-lainsäädännössä, mutta jos on, on jossain määrin kiinnostavaa, että laajempi kolikkorahoituksen kielto on toteutettu EU:ssa vain asetustasolla. Silloinhan sen muuttaminen voisi olla lainsäätämisjärjestyksessä paljon helpompaa kuin monen muun EU:n talouspolitiikkaan liittyvän säännön.
Oli miten oli, poliittisesti valtioiden laaja kolikkorahoitus euroalueella lienee täysin mahdotonta jatkossakin. Vaikea nähdä, että Saksassa koskaan myönnyttäisiin tällaisiin toimenpiteisiin. Toisaalta sellaiselle on tällä hetkellä varsin vähäinen tarvekin, kun kolikkojen sijaan EKP hamstraa taseeseensa ihan silkkoja valtioiden velkakirjoja osana erilaisia osto-ohjelmiaan. Eurovaltioille on yhdentekevää, millaisen mekanismin kautta suotuisat rahoitusolosuhteet turvataan.
Tätä kirjoittaessani nousi mieleen vielä kuitenkin vielä yksi näkökulma, mihin tällaiset kolikkopohdiskelut voisivat johtaa. Nimittäin jonkinlaisen rinnakkaisvaluutan käyttöönottamiseen. Varoituksen sanana, että seuraava pohdiskelu ei ole minkäänlainen politiikkasuositus, eikä poliittisesti relevantti kysymys muutoinkaan. Mutta teoreettisesti kiinnostava.
Eli vaikka Suomen Pankki ja EKPJ eivät suostuisikaan ottamaan valtion kolikoita (tai muita rahoja) vastaan, ehkäpä kansalaiset voisivat niin tehdä. Eli jos ja kun kolikoilla voisi maksaa valtion veroja siinä missä keskuspankkirahallakin, niille syntyisi kysyntää, mikä tekee niistä käypää valuuttaa yksityisissäkin transaktioissa. Tällä tavalla (ei-euro)kolikot voisivat muodostaa oman rinnakkaisen rahajärjestelmän eurojärjestelmän viereen. Suomalaisen yhteiskunnan sisällä olisi vaikea ilman kansainvälistä lakia estää sitä, etteikö tällainen järjestelmä voisi ihan oikeasti toimia käytännössä.
Ja tästä tulikin mieleen, että oikeastaanhan tämä asia oli pöydällä vuonna 2015, kun Kreikka rimpuili irti Troikan komennosta. Yannis Varoufakisin johdolla asiantuntijat suunnitelivat maahan rinnakkaisvaluuttaa, joka olisi perustunut edellä esitettyihin dynamiikkoihin) ja valtion omiin selvitysjärjestelmiin. Kun valtiolla on verotusoikeus ja -valta, se kyllä on kykenevä tuollaisen järjestelmän luomaan maan rajojen sisäpuolella. Mutta diplomaattisesti ja poliittisesti tällainen tie ei ole välttämättä kaikkein mielekkäin, minkä lopulta tuolloinen Syrizan puheenjohtaja Aléxis Tsípraskin totesi.
Ja vielä tuli mieleen tämä. Jos kuitenkin tällainen vaihtoehtoinen valtiollinen kolikkorahajärjestelmä syntyisi ja kolikot alkaisivat kiertää taloudessa laajasti ilman, että ne päätyisivät pankkeihin talletuksiksi, se laajentaisi myös hieman valtion mahdollisuutta korvata velkakirjoja kolikoilla keskuspankin taseessa, jos keskuspankki hyväksyisi kolikot edelleen rahoituksensa vastaavana eränä. Mutta saattaisi olla, että keskuspankkirahan hanat menisivätkin kiinni ennen kuin tätä 10 prosentin sääntöä edes lähdetään soveltamaan uudessa tilanteessa. Niin kävi tietysti myös Kreikalle.
Kolikon pohtiminen avaa selvästi kaikenlaisia vaarallisia ajatuskulkuja. Lopetetaan siis tähän. Hyvää viikonloppua kaikille kirjeen tilaajille ja muille lukijoille (tilaa heti)!