Tällä viikolla minulle kävi ilmeiseksi, että inflaatio on myös vuoden 2022 johtavia talouspuheenaiheita. Talousjulkisuudessa moninainen inflaatiokeskustelu on suorastaan laukalla, ja päivittäin kohdalle osuu useampia kiinnostavia näkökulmia liittyen vaikka keskuspankkipolitiikan ja inflaation väliseen suhteeseen. Tästä keskustelusta voisi ammentaa uutiskirjeeseen moniakin mielenkiitoisia kysymyksiä käsiteltäväksi. Jätän nämä kuitenkin tässä vaiheessa odottamaan tulevaisuutta ja käsittelen tässä perjantaikirjeessä eilistä EKP:n rahapolitiikkapäätöstä.
EKP etenee varovasti - tai harppaa haukkamaiseksi
Oikeastaan EKP-päivästä tuli odotettua kiinnostavampi juuri inflaation takia. Eurostat nimittäin kertoi alkuviikosta, että euroalueen vuosi-inflaatio nousi tammikuussa yhä edelleen yltäen tämän hintasyklin ennätykseen, 5,1 prosenttiin. Nousua inflaatiovauhdissa joulukuun vauhtiin verrattuna oli vain kymmenyksen verran, mutta yllätys oli siinä, että markkinaennustajien joukoissa vuosi-inflaation odotettiin jo kääntyneen laskuun.
EKP totesi rahapolitiikkalausunnossaan, että energian, ruoan ja tavaroiden hintojen nousu ovat tällä hetkellä tärkeimmät tekijät korkean inflaatiolukeman taustalla. Tarjontapuolen ongelmista on paljolti edelleen kyse ja EKP odottaa energian hinnan vielä tulevinakin kuukausina ajavan talousalueen inflaatiota ylös. Globaalien tarjonnan pullonkaulojen (tavarat) sen sijaan odotetaan väistyvän jossain mitassa lähitulevaisuudessa. Kaikenlaista epävarmuutta näkymiin liittyy, mutta yleisesti EKP näkee, että inflaatiolla on mahdollisuus yllättää mieluummin ylöspäin kuin alaspäin.
Tällaisen arvion jälkeen monille tuleekin mieleen, että eikös EKP:n sitten pitäisi alkaa kiristää rahapolitiikkaa selvästikin - koska inflaation nähdään pysyvän odotettua pidempään odotettua korkeammalla. Tästä ei kuitenkaan mielestäni torstaina saatu lupausta, vaan pikemminkin pääjohtaja Lagarde toppuutteli pikaisten kiristystoimenpiteiden vaatimuksia. Kun joulukuussa pidin EKP:n linjaa jopa tiukempana kuin Fed:n ja Englannin Pankin, nyt tulkitsin EKP:n painaneen hieman jarrua kiristyksen suhteen.
Tämän tulkinnan tein ennen kaikkea lehdistötilaisuuden pohjalta. Vaikka Lagarde vakuutti johtokunnan olevan todella todella huolissaan inflaatiosta, hän vetosi keskipitkän aikavälin näkymään, jossa talouskasvun nähdään käyvän maltilliseksi ja inflaation nähdään asettuvan keskuspankin tavoitteen mukaiseksi, lähelle 2 prosenttia. Pitää siis malttaa ja katsoa. Analysoida ja arvioida. Ei hätiköidä. Edetä varovasti, dataa seuraten ja talouden dynamiikkoja ymmärtäen. Säilyttämällä ehdollisuus päätöksissä.
Edellisissä Lagarden esiin nostamissa rahapolitiikan periaatteissa ei tietysti ole mitään uutta, sillä juuri tuo on ollut suurien keskuspankkien - ennen kaikkea EKP:n ja Fed:n viesti viime aikoina. Kiinnostavaa EKP:n kannassa on kuitenkin se, että se edelleen näyttää luottavan hyvin voimakkaasti omiin ennustuksiinsa (nyt niin, että inflaatio taittuu jossain vaiheessa), kun taas Fed on alkanut painottaa enemmän havaittuja tuloksia (korkeaa inflaatiota ennen kaikkea).
Nykytilanteessa EKP tekeekin itselleen tilaa pitää rahapolitiikan eurotaloutta kannattelevana ennustamalla, että keskipitkällä aikavälillä hintapaineet vaimenevat. Kun Lagardea haastettiin lehdistötilaisuudessa heikosta ennustekyvystä, hän puolusti henkilökuntansa mallinnuksia varsin voimallisesti. Lagarde muistutti kuitenkin, että viime kädessä päätökset tekee johtokunta ja ennusteet ovat vain päätöksenteon tukivälineitä. Johtokunta käyttää sitten parasta harkintaansa ja hyödyntää kaikkia rahapolitiikan välineitä päästäkseen haluamiinsa tuloksiin. Vaikka tämä lausahdus saattaa viitata astetta haukkamaisempaan otteeseen, johtopäätökseni oli kuitenkin tämä: EKP on nyt suurista keskuspankeista varovaisin kiristyksessä.
Jotkut johtavista EKP-seuraajista olivat kanssani selvästi eri mieltä torstaisen päätöksen linjasta. Esimerkiksi mainio makrotalouskommentaattori Frederik Ducrozet oli vakuuttunut siitä, että nyt nähtiin EKP:lta selkeä harppaus haukkamaisempaan suuntaan. Sen lisäksi, että inflaatiosta oltiin rahapolitiikkalausunnossa aiempaa enemmän huolissaan, myöskään koronnostoa vuonna 2022 ei enää suljettu ulos. Lisäksi Ducrozet huomautti, että maaliskuussa päivitettävät ennusteet tulevat todennäköisesti muuttamaan EKP:n inflaationäkymää vähemmän ruusuiseksi (suhteessa sen tavoitteisiin), jolloin tänään nähty rauhallisuus viimeistään varisee.
Vaikka itse uskon EKP:n malttiin jatkossakin (ennen kaikkea euroalueen rakenteellisista syistä johtuen), välitön markkinareaktio osoitti sijoittajien ostaneen Ducrozet’n tulkinnan. Osakemarkkinoilla hinnat putosivat ja “eurooppalainen korkokäyrä” suorastaan hyppäsi ylöspäin.
Lagarde oli selvästi varautunut kysymykseen siitä, miten EKP tällaiseen liikkeeseen suhtautuu, sillä lehdistötilaisuuden lopulla hän totesi, että korkojen nousu ei haittaa, kunhan korkoerot eri euromaiden valtion velkakirjojen välillä pysyvät hallinnassa. Ja tämän varmistamiseksi EKP:lta kuulemma löytyy tarvittavat aseet jatkossakin. Kauas on siis tultu “We are not here to close the spreads” -Lagardesta kahden vuoden takaa. Tämä vahvistaa edelleen uskoani siihen, että EKP ei aio sortua yltiöpäiseen kiristämiseen tällä kierroksella, vaikka se haukkamaista flirttiä on viime aikoina harrastanutkin.
Yhteenvetoa
Osoittiko EKP eilen kylmän rauhallista malttia ja jarrutteliko se kiristämistempoa vai onko se edelleen Fed:n ja Bank of Englandin (joka nosti torstaina korkoa jo toistamiseen) haukkarintamassa vahvasti mukana? Vastaus tähän jää jokaisen rahapolitiikkapäätöksen tulkitsijan itse annettavaksi. Toki myös EKP:n maaliskuun rahapolitiikkapäätös valaisee taannehtivasti tämän päätöksen taustatekijöitä. On nimittäin niin, että rahapolitiikan käännöksissä yhden kokouksen perusteella tehtävät tulkinnat ovat paha rasti.
Kerro toki silti oma varhainen tulkintasi vaikka tämän kirjeen kommenttiosiossa alhaalla tai laita sähköpostia minulle. Kaikki lukijoiden näkemykset keskuspankkikapitalismin dynamiikoista kiinnostavat suuresti. Hyvää viikonloppua!