Nopea käänne
Usko Yhdysvaltojen talouden vedon kestävyyteen on alkanut horjua ja se näkyy nyt velkakirjamarkkinoillakin.
Noin kuukausi sitten kirjoitin Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeessä viime aikojen velkakirjamarkkinoiden sukelluksesta (ja siten pitkän pään velkakirjojen tuottovaateiden eli tuttavallisesti pitkien markkinakorkojen noususta). Selitykseksi tälle oikeastaan viime kesästä asti jatkuneelle kehitykselle annoin sen, että rahoitusmarkkinat olivat vakavasti muuttaneet suhtautumistaan Yhdysvaltojen talouden suorituskykyyn. Jos vuoden 2022 jälkeen enemmistö rahoitusmarkkinatoimijoista oli sitä mieltä, että talous horjuu koko ajan taantuman partaalla, lopulta niskan päälle pääsi näkemys, että taantumahuolet ovat turhia ja keskuspankki Fed:n jo pitkään markkinoima “higher for longer” -lähestymistapa rahapolitiikassa kannattaisi ottaa tosissaan.
Oman näkemykseni mukaan keskeinen tekijä tuollaisen mielenmuutoksen taustalla oli vuoden 2022 lopulta alkanut uusi finanssipoliittinen elvytyskierros, joka liittyi ennen kaikkea presidentti Bidenin hallinnon käynnistämään Inflation Reduction Act -ohjelmaan. Sen myötä Yhdysvaltojen reaali-investoinnit on pidetty (kovassa) kasvussa siitäkin huolimatta, että korkeiden korkojen kurittaessa asuntomarkkinoita talonrakentamisen tahti taloudessa on selvästi hiipunut. Niinpä talouskasvu on yllättänyt ylöspäin ja työmarkkinoiden tilanne on pysynyt hyvänä läpi vuoden 2023.
Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että heti kun ehdin itse kirjoittamaan näistä asioista ja julistamaan markkinoiden sisäistäneen uuden makroidean, vastakkaiset viestit alkoivat vahvistua sijoittajapiireissä. Ja myös vastakkainen markkinareaktio on alkanut viime viikkoina hahmottua. Tai oikeastaan viestit ehtivät muuttua jo päivää ennen edellisen tekstini julkaisua, jos Pimcon pitkäaikaista toimitusjohtajaa ja “Velkakirjakuningasta” Bill Grossia pidetään sijoittajapiirien äänitorvena.
Gross kertoi jo 23. lokakuuta, että käännöksen heti on lähellä ja että hän aikoo vakavasti harkita ostohousujen laittamista jalkaan. Suoraan hän totesi, että “korkeammalla pidempään” -mantra on joka tapauksessa eilisen päivän ajattelua. Voiko sitä enää tuon selvemmin sanoa?
Oli yhden miehen sanomisissa sitten taikaa tai ei, markkinareaktio viime viikkoina on ollut jokseenkin Grossin näkemyksen mukainen: velkakirjojen hinnat ovat kääntyneet nousuun, samoin esimerkiksi pankkiosakkeiden, joihin Gross on itse erityisesti aikonut tässä kohtaa panostaa. Kun tilannetta tarkastellaan edellisessä tekstissä julkaisemani kuvion aikasarjaa jatkamalla, alasuuntainen punainen nuoli on selvästi hahmottumassa.
Vielä on tietenkin liian aikaista sanoa, muodostuuko nuolesta leveä ja pitääkö sen suunta, mutta hyvän lähdön tämä “uusi näkemys” on ainakin saanut. Grossin puheiden lisäksi edellisen ja tämän kirjoituksen välillä julkaistut työmarkkina- ja inflaatiotilastot ovat olleet keskeisiä käännöksen ajureita. Työmarkkinoilla on alkanut näkyä pitkästä aikaa selkeitä viilenemisen merkkejä ja tällä viikolla sekä Yhdysvaltojen kuluttajahinnat että tuottajahinnat nousivat odotettua vähemmän kuukausi- ja vuositasolla. Näkemyksellä ja sen vahvistumisella on siis myös reaalitaloudellisia perusteita.
Oman näkemykseni mukaan tulevina viikkoina ja kuukausina nimenomaan reaalitalouden tunnusluvut määrittävät sitä, jatkuuko markkinakorkojen putoaminen viimeaikaista tahtia. Fed on nimittäin tullut selvästi varovaisemmaksi viestinnässään ja yhä useammin sen puhujat viittaavat tasapainotteluun riittävän kiristämisen ja ylikiristämisen välillä. Jos siis tulevat tilastojulkistukset yllättävät alasuuntaisesti, moni Fed:n päättäjä saattaa jo olla sitä mieltä, että nyt kannattaa viimein oikeastikin huolestua taantuman uhasta. Silloin käytännössä mitään käsijarrua markkinakorkojen putoamiselle ei ole enää päällä ja erityisesti lyhyet korot saattavat laskea yllättävänkin nopeasti. Tämä tietysti on ollut myös Bill Grossin suosituskaupan perusskenaario viimeiset päivät.
Gross viittaa perusteluissaan siihen, että jatkossa finanssipolitiikan elvyttävä vaikutus Yhdysvalloissa tulee pienenemään. Kun vaalivuosi alkaa ja parlamentaarisen politiikan vaikeudet maassa tiedetään, tämä lieneekin perusteltu lähtökohta lähitulevaisuuden haarukoinnille. Ja jos finanssipolitiikka ei enää kannattele taloutta, silloin rahapolitiikan täytyy jälleen ottaa siitä suurempi vastuu - keskuspankkikapitalismin hengessä!
Mutta kuten aina ennenkin teksteissäni, varoituksen sana loppuun myös tällä kertaa. Gross voi olla väärässä ja nyt orastava markkinakorkojen laskutrendi voi aivan hyvin vielä kääntyä. Ehkä Yhdysvaltojen reaalitalous ei annakaan periksi, ehkä finanssipolitiikka on jatkossakin odotettua elvyttävämpää, ehkä jo pieni rahoitusolosuhteiden keventyminen antaa taloudelle tarvittavan krapularyypyn? Näitä tekijöitä jäämme nyt tarkastelemaan markkinatrendien ohella. Be careful out there!