Mikä ihmeen kryptovaluutta?

Kryptovaluutta on ainakin vielä pikemminkin reaalinen varallisuuserä tai hyödyke kuin raha.

Viime viikkojen ehdoton voittaja rahoitusmarkkinoilla on ollut Dogecoin. Tämän kryptovaluutan arvo on kuukauden aikana noin kuusinkertaistunut, kun sijoittajien kiinnostus tätä alun perin vitsistä alkunsa saanutta virtuaalirahaa kohtaan on räjähtänyt. Sinällään Dogecoinin, joka on saanut nimensä shiba inu -rotuisen japanilaisen koiran kuvan ympärille rakentuneesta meemiperinteestä, menestys ei ole yllättävää. Koko 2010-luvun ajan virtuaalivaluutat ovat Bitcoinin johdolla kasvattaneet merkitystään sijoituskohteina. Kun viimeaikoina kurssinousuja tai suoranaisia syöksyjä on nähty muillakin markkinalohkoilla, käy Dogecoinin hinnan huikea kohoaminen järkeen.

Vuosikymmenen aikana kryptovaluutoista on kirjoitettu paljon, mutta ajattelinpa itsekin laittaa viimein lusikkani tähän soppaan. Keskuspankkikapitalismin näkökulmasta kryptovaluuttoja voisi käsitellä useastakin näkökulmasta, mutta ajattelin rajata tarkastelun kahteen. Ensimmäiseksi tarkastelen sitä, voisivatko kryptovaluutat toimia jatkossa nykymuotoiselle kapitalistiselle rahataloudelle vaihtoehtoisen talousjärjestelmän perustana. Nimenomaan keskuspankkikapitalismin aikakaudella tällaisia ajatuksia on esitetty paljon eikä koronakriisi ja talouspoliittinen vastaus siihen ole lainkaan vähentänyt tätä puhetta. Tätä kysymystä pohtiessani esitän myös oman poliittisen (raha)talouden tulkintani siitä, mitä kryptovaluutat oikeastaan ovat ja mitä ne eivät ole. Toiseksi tarkastelen sitä, mitä valtava kiinnostus kryptovaluuttoja kohtaan sijoitusmaailmassa niistä kertoo ja millaiset ovat kryptojen tulevaisuuden näkymät sijoituskohteena.

Kryptovaluutta talousjärjestelmän perustana?

Ennen kuin on mahdollista arvioida sitä, voisiko kryptovaluutta joskus toimia talousjärjestelmän perustana siten, että se korvaisi nykyiset valtioperusteiset rahat ja rahajärjestelmät, pitäisi ymmärtää riittävästi siitä, mikä kryptovaluutta itse asiassa on. En tiedä, kuinka helppoa asian selittäminen on “kansankielisesti”, mutta yritetään.

Kryptovaluutat perustuvat niin sanottuun lohkoketjutekniikkaan. Se on käytännössä hajautettua tietokantojen ylläpitoa siten, että lukuisat käyttäjät valvovat ja todentavat tietokantoihin tehtyjä muutoksia ja lisäyksiä. Lohkojärjestelmässä ei siis ole valtaapitävää järjestelmävalvojaa, vaan siihen osallistujat valvovat tasapuolisesti toinen toisiaan.

Lohkoketjutekniikka liittyy kryptovaluuttaan siten, että sen avulla pystytään yhteistuumin valvomaan myös taloudellisia transaktioita. Esimerkiksi Bitcoinin kaikki siirrot kirjataan lohkoketjuun, joka toimii maailmanlaajuisessa vertaisverkossa. Bitcoinia ja monia muita kryptovaluuttoja myös luodaan lohkoketjuissa tai oikeastaan niiden varmentamisessa siten, että kulloisenkin uuden ketjun varmentajalle maksetaan “lohkopalkkio” bitcoineilla. Tätä prosessia kutsutaan myös louhinnaksi. Bitcoinissa louhintamaksu on ajan saatossa laskeva, minkä seurauksena lopulta liikkeelle laskettujen bitcoinien nimellinen arvo (bitcoineissa) tulee rajautumaan 21 miljoonaan yksikköön.

Kryptovaluutoilla on useita rahan ominaisuuksia, kuten esimerkiksi rahateoreetikko ja -tutkija Eric Tymoigne on kuvannut:

1. ne ovat osa (lohkoketjuun perustuvaa) selvitysjärjestelmää,

2. ne ovat rahayksikkö ja

3. ne toimivat maksuvälineenä eli taloudelliset toimijat voivat selvittää maksunsa kryptovaluutan avulla.

Tässä mielessä näyttää siltä, että kyseessä on täysiverinen raha tai valuutta.

Itse nimittäin lähden jäsentämään rahaa siitä näkökulmasta, että sen ensisijainen tehtävä on toimia maksuvälineenä eli selvitysvälineenä. Toisin sanoen kun ihmisten välille syntyy vaihdannassa velkasuhteita, rahalla nämä velkasuhteet selvitetään siten, että molemmat tahot voivat kävellä tilanteesta ulos “vapaina”. Kun kaupan kassalla suoritan maksun rahalla, kauppiaan ei tarvitse pohtia lainkaan, millaista rahallista arvoa uutiskirjeelläni tuotan ja miten hän saa osansa siitä vastineeksi ottamistani tavaroista. Raha on siis vapauttanut meidät keskinäisestä velkasuhteestamme.

Jotta edellinen selvitystoimi olisi mahdollinen, täytyy minun sekä kauppiaan olla jäseninä samassa selvitysjärjestelmässä. Toisin sanoen meidän molempien pitää hyväksyä velkojen selvittämisessä sama raha maksuvälineenä. Silloin yleensä hyväksymme myös kyseisen maksuvälineen mukaisen rahayksikön arvon mittana, jolla velkasuhteemme sitten määrittelemme.

Jos siis minä ja joku toinen toimija, vaikka tuo kauppias, päätämme siirtää keskinäisen velkojen selvittämisen esimerkiksi Bitcoin-järjestelmään, rinnastuu se meidän näkökulmastamme pitkälti siihen, miten toimimme nyt virallisemmassa liikepankkien ja keskuspankin takaamassa selvitysjärjestelmässä. Eli olemme saman selvitysjärjestelmän asiakkaita, hyväksymme sen rahan maksuvälineenä keskinäisten velkojemme selvittämisessä ja arvotamme velkojamme kyseisessä rahassa (ensin euroissa, vaihdon jälkeen bitcoineissa).

Edellinen esimerkki selvitysjärjestelmän vaihdosta on itse asiassa hyvin kiinnostava näkökulma, koska usein tällainen markkinaehtoinen lähestymistapa rahaan liitetään myös moderniin valtio-liikepankki-rahaan. Silloin puhutaan usein siitä, että lopulta raha perustuu aina ihmisten luottamukseen - sekä rahaa että toisiaan kohtaan. Jos luottamus syystä tai toisesta katoaa, myös raha menettää arvonsa ja merkityksenä yhteiskunnassa. Eli käytännössä ihmiset etsivät jonkin vaihtoehtoisen selvitysjärjestelmän.

Mielestäni kyseinen “luottamuslähestymistapa” sopii erinomaisesti kryptovaluuttajärjestelmän tulkinnaksi, mutta ei kuitenkaan nykyisen valtiorahavetoisen rahajärjestelmän tulkinnaksi. Tämä onkin hyvä tapa tehdä näkyväksi näiden järjestelmien välinen ero tällä hetkellä. Lainaan tässä jälleen Eric Tymoignen hyvää jäsennystä: kryptovaluuttojen ero moderneihin rahoitusvälineisiin ja rahavälineisiin on siinä, että niiden liikkeellelaskija ei lupaa tehdä mitään virtuaalirahaa vastaan tulevaisuudessa. Siinä missä valtio lupaa hyväksyä oman rahansa viimekätisenä maksuvälineenä velallisiltaan (esim. verovelka) ja missä pankit lupaavat selvittää asiakkaidensa maksut laajan yhteisön piirissä tai asiakkaan halutessa ovat sitoutuneet toimittamaan hänelle talletusten verran valtiorahaa, mitään vastaavaa lupausta ei kryptovaluuttaan sisälly (tai ei ole toistaiseksi sisältynyt).

Kun lupausta pysyvästä selvityksen mahdollisuudesta ei ole, joutuu esimerkiksi bitcoineja hallussaan pitävä taloudellinen toimija vaikean kysymyksen eteen - mitä, jos luottamus kryptovaluuttaan katoaa ja kukaan ei jatkossa olekaan valmis selvittämään velkojaan bitcoineilla? Silloin virtuaalirahalta katoavat kaksi keskeistä rahan “tekijää”, selvitysjärjestelmä sekä maksuväline, ja jäljelle jää ainoastaan rahayksikkö, joka ei tietenkään yksinään taloudellisessa toiminnassa ole minkään arvoinen. Kuten kuuluisan rahataloustietelijän Hyman P. Minskyn kerrotaan sanoneen, kuka tahansa voi milloin tahansa luoda rahaa, mutta ongelma on saada muut taloudelliset toimijat hyväksymään se selvitysvälineenä (maksuvälineenä).

Voikin olla niin, että kryptovaluutan vahvuus on samalla sen heikkous. Eli kun on pyritty luomaan yhdenvertaista rahaa, josta yksikään toimija ei ole varsinaisesti vastuussa ja jota hallinnoidaan hajautetusti, tärkein modernille rahalle (tai rahoitusvälineelle) kuuluva tehtävä on pudotettu pois. Siis lupaus siitä, että virtuaalirahaa vastaan voidaan aina selvittää velkoja sen liikkeellelaskijan kanssa. Tämä ei välttämättä tarkoita, etteikö kryptovaluutta voisi toimia rahana pitkäänkin, mutta siltä puuttuu perälauta, minkä vuoksi sen varaan rakentunut talousjärjestelmä saattaisi osoittautua varsin epävakaaksi. Mikäli riittävä määrä ihmisiä kuitenkin sitoutuisi jollain pyhällä valalla pysymään selvitysjärjestelmässä “ikuisesti” eikä parempia selvitysjärjestelmiä olisi kilpailemassa kryptovaluutan kanssa, talousjärjestelmän perustanakin se voisi toimia.

Nyt kysymys kuuluukin, miten tällaista sitoutumista voitaisiin rakentaa tai voitaisiinko kryptovaluutan perusongelmaa jotenkin korjata - eli löytää jostain lupaus siitä, että sen rooli selvitysvälineenä on ja pysyy. Itse näen, että tällä hetkellä siteoutumista kryptovaluuttojen tarjoamiin selvitysjärjestelmiin ajaa kolme asiaa: ideologinen innostus, sijoitusbuumi ja mahdollisuus rikastua sekä rikollinen toiminta. Näistä keskimmäistä tarkastelen tarkemmin alempana omassa alaluvussaan, mutta otetaan ideologia ja rikollisuus käsittelyyn tässä.

Minusta näyttää siltä, että kryptovaluuttojen vallankumouksellisuuteen uskovia on koko ajan enemmän ja sitä kautta sitoutuminen niiden käyttöön voi edelleen vahvistua. Tähän liittyy oleellisesti ajatus siitä, että selvitysjärjestelmänä lohkoketju on kaikkia aiempia selvitysjärjestelmiä tehokkaampi, demokraattisempi ja yleisesti parempi. Niin kauan kuin tähän uskotaan, kysyntää kryptovaluutoille rahana ja maksuvälineenä riittää ja se voi jopa vahvistua. Ongelma on siinä, että kyseessä on ainoastaan idea, joka voi murentua nopeastikin, kun ihmisten mieli syystä tai toisesta muuttuu.

Enemmän mahdollisuuksia löytyy mielestäni (hieman häiritsevästi) yhteiskunnan lakien ulkopuolelta eli rikollisuuden kryptovaluutoille tarjoamasta mahdollisuudesta vankistaa niiden roolia maksuvälineenä. Suomessakin on saatu viime aikoina ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka rikolliset ovat erilaisissa kiristyksissä vaatineet maksua bitcoineissa tai muissa kryptovaluutoissa. Myös huumausainebisneksessä ja muussa hämäräbisneksessä kryptovaluuttojen käyttö maksuvälineenä on viime vuosina edelleen yleistynyt. Selvältä näyttää, että rikollinen toiminta on jo nyt keskeinen kysynnän lähde kryptovaluutoille rahana ja ehkä tulevaisuudessa se voi olla sitä vieläkin enemmän.

Asiaa on ikävä ajatellakin, mutta mikäli esimerkiksi kiristystapaukset yhä yleistyvät, jokaiselle kansalaiselle voi tulla tarve pitää hallussaan bitcoineja tai muita kryptovaluuttoja varmuuden varalta. Kun niiden hinta rahoitusmarkkinoilla nousee nykyistä tahtia ja niiden hankkiminen ostamalla tulee koko ajan kalliimmaksi, jopa louhinta saattaa alkaa kuulostaa järkevältä ihan vakuutusmielessäkin. Koska motiivina hankkia virtuaalirahaa on kuitenkin rikollinen toiminta, jolta monet ainakin länsimaissa yhä odottavat valtiovallan heitä suojelevan, ihan heti tällaista “vakuutuskysyntää” tuskin alkaa laajamittaisesti syntyä.

En tiedä, mikä mahdollisuus vertaisverkoilla ylipäätään on nakertaa valtioiden järjestys- ja väkivaltamonopolia, mutta viime kädessä kai valtiolla on mahdollisuus tuollaiset verkot kokonaan kaataa. Joka tapauksessa kyseistä kautta syntyvä kysyntä kryptovaluutoille onkin peräisin kiinnostavalla tavalla osittaisesta väkivallan monopolin tai järjestysvallan rikkomisesta. Kun valtion verotusoikeus perustuu viime kädessä näihin, paljastuu tässä modernin rahan lähtökohta ja viimesijainen perusta. Sellainen raha nousee rahahierarkiassa korkealle, jolle voidaan synnyttää markkinaluottamuksesta riippumatonta kysyntää.

Yhteenvetona edellisestä totean seuraavaa:

1. Lohkoketjutekniikkaan pohjautuvat kryptovaluutat ovat monessa mielessä rahaa ja siten jonkinlainen vaihtoehto nykyisin valtaapitävälle valtio-liikepankkirahalle.

2. Kryptovaluutoilta puuttuu kuitenkin yksi merkittävä asia: liikkeellelaskijan lupaus hyväksyä se kaikissa olosuhteissa maksuvälineenä velkojen selvittämisessä. Tämä lupaus on nykyisellä valtiorahalla ja sen varaan rakentuneella liikepankkirahalla.

3. Kryptovaluutat rahana perustuvatkin ennen kaikkea käyttäjien väliseen luottamukseen mutta myös epätavanomaisista lähteistä syntyvään kysyntään - ennen kaikkea rikollisuuteen. Toki myös niihin kohdistuva kiinnostus sijoitusvälineenä tällä hetkellä parantaa niiden “rahaominaisuuksia”.

4. Ei ole helppoa keksiä, mistä tulevaisuudessa voisi syntyä riittävä lupaus kryptovaluuttojen selvityskyvyn pysyvyydestä, kun varsinaista liikkeellelaskijaa ei ole ja jos olisikin, niiden kyky sekä halu pakottaa maksuja on rajallinen. Kryptovaluuttojen käytön lisääntyminen rikollisuudessa saattaa ollakin tässä paras arvaus.

5. Ihan nopeasti kryptovaluutat tuskin pystyvät viemään valtiorahan roolia talousjärjestelmän perustana ja monenlaista institutionaalista kehitystä täytyy tapahtua, jotta kryptovaluutat ylipäätään siinä roolissa voisivat toimia.

Kryptovaluutat sijoituskohteena

Blogiartikkelissa, johon olen tekstissä viitannut, Eric Tymoigne tulee johtopäätökseen, ettei Bitcoin (ja sen kaltaiset kryptovaluutat) ole oikeastaan rahaa, vaan hyödyke. Se johtuu juuri siitä edellä esitetystä näkemyksestä, jonka mukaan rahavälineen tai rahoitusvälineen pitää aina sisältää lupaus tulevaisuudessa tapahtuvasta transaktiosta (selvityksestä). Vaikka itse olen edellä suhtautunut myötämielisemmin kryptovaluuttaan rahana, periaatteessa hyväksyn tämän Tymoignen näkemyksen. Koska tuo oleellinen tekijä puuttuu, on kryptovaluuttaa ihan mielekästä käsitellä reaalisena varallisuuseränä tai hyödykkeenä siinä missä vaikka pääsiäismunaakin (vrt. Tymoignen esimerkki).

Varsinkin kun tarkastellaan Bitcoinin, Dogecoinin ja muiden kryptovaluuttojen menestystä rahoitusmarkkinoilla viime vuosina, kuukausina ja viikkoina, tämä lähestymistapa toimii varsin hyvin asian valaisijana. Kun kryptovaluutat ymmärtää globaalisti kaupattavina spekulatiivisina reaalihyödykkeinä tai -varallisuuserinä, sisäistää pitkälti sen prosessin perustan, jota olemme saaneet todistaa.

Herkullisen sijoituskohteen kryptovaluutoista tekee tällä hetkellä se, että niiden tarjonta on melko rajoitettua, kiinnostus niitä kohtaan on valtavaa ja rahoitusmarkkinoilla on jatkuvasti tarve etsiä uusia tuottavia sijoituskohteita, kun keskuspankkikapitalismin aikakaudella tuotot ovat läpi eri varallisuusluokkien pudonneet. Tässä mielessä kryptovaluutat ovat tulleet tarjolle kreivin aikaan, eikä olekaan ihmeellistä, että ne on niin nopeasti otettu osaksi rahoitusmarkkinoiden institutionaalista järjestystä.

Kun kirjoittaa keskuspankkikapitalismista ja rahoitusmarkkinoista, pitää olla todella varovainen, ettei päädy antamaan vahingossa sijoitusvinkkejä. Ja vieläpä sellaisia, jotka johtavat epäonnistumisiin sijoittajien portfolioiden hallinnassa. Siksi seuraava on kirjoitettu erityisen kieli keskellä suuta.

Voiko kryptovaluuttojen suosio ja arvonnousu edelleen jatkua? Tällä hetkellä niiden markkina-arvo huitelee jossain 2500 miljardin dollarin paikkeilla, kun se vuonna 2016 oli vielä alle 20 miljardia dollaria. Vastaan tässä kohtaa, että miksipä ei. Kuitenkin globaalin rahoitusmarkkinan osana kryptomarkkina on vielä melko pieni ja kun korkeatuottoisempia sijoituskohteita (ennen kaikkea arvonnousun potentiaali) tällä hetkellä kuumeisesti etsitään, ovat siirtymät kryptomarkkinoille perinteisemmistä sijoituskohteista edelleen mahdollisia. Varmaan myös eri kryptojen välillä käydään jatkossakin kiivasta kamppailua siitä, mikä niistä sijoittajien silmissä lyö muut laudalta. Tällä hetkellä raketin kyydissä on Dogecoin, mutta jatkossa lentoon voi lähteä jokin muukin kryptovaluutta.

Vaikka kasvupotentiaalia edelleen on, kryptovaluuttamarkkina näyttää edelleen erittäin volatiililta ja suuret heilahtelut ovat siellä jatkossakin mahdollisia. Siksi sijoittaminen kyseiselle markkinalohkolle vaatii kylmiä hermoja ja myös onnea, jos aikoo aina olla voittavan raketin kyydissä. Viime aikoina räjähdysmäiset hinnannousut ovat toki tulleet tutuiksi myös osakemarkkinoilla, joten tämäkään varoitus ei ole varsinaisesti kryptovaluuttaerityinen.

Olen mielessäni verrannut kryptovaluuttoja usein kultaan, jonka historian sijoituskohteena tiedämme hyvin. Kullankin arvo nojaa enemmän spekulatiiviseen sijoituskysyntään, kuin sen käyttökysyntään, joka on lopulta melko vähäistä. Samoin on kryptovaluuttojen osalta, jos niiden käytön ajatellaan olevan maksuvälinekäyttöä. Siinä mielessä mahdollisuudet pysyä sijoittajien tarjottimilla pitkään ovat myös kryptoille olemassa.

Kullan etu kryptovaluuttoihin voi jatkossa olla se, että se ei ole virtuaalista ja linkity samalla tavalla energian käyttöön kuin esimerkiksi Bitcoin. Viime aikoina on kirjoitettu paljon siitä, että kryptovaluuttojen louhinnan hiilijalanjälki on jo nyt massiivinen. Tällä on tietysti iso mainehaitta "toimialalle”, mutta se voi vakamminkin uhata kryptovaluuttojen olemassaoloa. Jos nimittäin energian hinta tulevina vuosina nousee, voi louhinnasta tulla kannattamatonta. Vaikka se saattaisi vain lisätä kryptovaluuttojen niukkuutta ja kirittää niitä sijoituskohteena, se myös heikentäisi lohkoketjuperiaatteella toimivan selvitysjärjestelmän tehokkuutta. Tämä murentaisi virtuaalivaluutan kykyä toimia vaihtoehtoisena rahana.

En epäile, etteikö ekologisesti kestävämpiä malleja kryptovaluutoille voitaisi kehittää, mutta siitäkin huolimatta suurin uhka niille saattaa olla ekologinen ja materiaalinen. Mitä vähäisemmäksi virtuaalivaluuttojen konkreettiset hyödyt jatkossa koetaan ja mitä haitallisempina niitä yhteiskunnallisesti aletaan pitää (ks. myös rikollinen käyttö), sitä varmemmin innostus niitä kohtaan sijoituskohteinakin tulee vähenemään. Tavallaan onkin kiinnostavaa, että virtuaalisen rahan rajat ovat näin vahvasti kytköksissä maailmamme materiaaliseen perustaan.

Yhteenvetona tästä tarkastelusta sanon seuraavaa:

1. Sijoittajien kannattaa olla yhtä aikaa rohkeita sekä varovaisia edelleen kasvavilla kryptovaluuttamarkkinoilla.

2. Kryptovaluuttojen arvo sijoituskohteena saattaa riippua yllättävän paljon materiaalisista tekijöistä.

3. Tällä hetkellä kryptovaluutat ovat luonteva ja ajan hengen mukainen sijoituskohde rahoitusmarkkinoilla.

Yhteenveto

Olen jo pitkän aikaa ajatellut kirjoittaa kryptovaluutoista, mutta jäänyt pohtimaan sitä, kuinka vaikeaa niistä on sanoa mitään yksinkertaisesti. Tähänkin tekstiin tuli ehkä turhia kiemuroita ja mahdollisesti liiallisia yksinkertaistuksia, joista käyn mielelläni jatkokeskustelua. Kryptovaluutat ovat sekä keskuspankkikapitalismin että laajemmin kapitalistisen rahatalouden näkökulmasta kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ilmiö, minkä mielestäni ainakin pystyin tällä tekstillä osoittamaan.

Jatketaan pohdiskelua ja keskustelua!