Alkoiko taper tantrum sittenkin?
Fedin viestimä rahapolitiikan linjan kiristys ja poliittinen uhka elvyttävän finanssipolitiikan yllä hermostuttivat rahoitusmarkkinat.
Viime viikolla näytti siltä, etteivät Kiinan Evergrande-huolet, eikä Fedin rahapolitiikkapäätös (jossa keskuspankki viesti koronaelvytyksen päättämisestä ja rahapoltiikan kiristämisestä) johtaisi merkittävään heilahteluun rahoitusmarkkinoilla. Tämä viikko on kuitenkin alkanut aivan toisenlaisissa merkeissä.
Tiistaina esimerkiksi Yhdysvaltojen osakeindeksit sukelsivat syvemmälle kuin viime viikolla hätyytellen koko vuoden ennätystä yhden pörssipäivän pudotuksessa. Samalla valtionvelan tuottovaateet ovat jatkaneet nousuaan ja velkakirjojen hinnat laskuaan, mikä alkoi viime viikon lopulla. Yleensä osakekurssit ja velkakirjojen hinnat kulkevat eri suuntiin, joten ainakin erittäin lyhyellä tähtäyksellä markkinoilla esiintyy nyt hermostuneisuutta ja jonkinlaista laskupainetta. Usein hyvänä hermostuneisuuden indikaattorina pidetty markkinavolatiliteettikin on varsin korkealla tasolla.
Itselleni näistä liikkeistä tulee voimakkaasti mieleen vuosi 2013, jolloin Fed irrottautui globaalin finanssikriisin jälkeen QE-lisäostoista silloisen pääjohtajansa Ben Bernanken johdolla. Silloinkin pitkät korot lähtivät Bernanken kesäisen vihjailun jälkeen nopeaan nousuun ja samalla osakemarkkinoilla siirryttiin myyntilaidalle.
Yhtäläisyys tämän päivän tilanteeseen on oikeastaan vieläkin voimakkaampi, kun katsotaan myös finanssipolitiikan tilannetta. Samaan aikaan, kun Fed pohti QE:n lopettamista, Obaman hallinnon ja tietysti myös Yhdysvaltojen kongressin pöydällä oli liittovaltion velkakatto ja sen nostaminen. Venkslaus oli aloitettu jo keväällä, mutta palasi silloinkin sykyllä pöydälle, kun rahat uhkasivat loppua lokakuun keskivaiheilla. Aivan, kuten nytkin! Kirjoitin aiheesta (tämän kertaisesta tilanteesta) laajemmin viime perjantain uutiskirjeessä.
Historia siis toistaa itseään. Edessä onkin mahdollisesti kaksoistaperointi, joka koskee samanaikaisesti sekä rahapolitiikkaa että finanssipolitiikkaa. Tässä mielessä elämmekin globaalissa taloudessa mielenkiintoisella vedenjakajalla. Viime kuukasina todistettu hyvä talousveto saattaa loppua lyhyeen, kun kapitalistisen rahatalousjärjestelmän moottori - Yhdysvallat - laskee kierroksia. Siinä mielessä markkinoiden hermostuneisuus on täysin perusteltua ja helppo ymmärtää.
Mihin taper tantrum jatkuessaan johtaa?
Hahmottelen tähän yhden lähitulevaisuutta kuvaavan skenaarion, jonka eri elementtien toteutumista ainakin itse aion seurata silmä tarkkana. Seuraavina viikkoina tulee mahdollisesti tapahtumaan seuraavaa:
Osakekurssien lasku jatkuu ja useammankin prosentin pudotuspäiviä voi esiintyä erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilla. Erityisesti koronakriisin aikana vauhdikkaimmin kivunneet varallisuuserät ovat paineen alla.
Yhdysvaltojen valtion pitkät korot jatkavat nousuaan, mikä heijastuu globaaliin korkoympäristöön. Myös Euroopassa valtioiden pitkät korot lähtevät nousuun ja myös muiden velkapapereiden hinnat laskevat (tuottovaateet nousevat).
Dollari jatkaa vahvistumistaan, millä alkaa vähitellen olla kiristäviä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin ja myös reaalitalouteen ympäri maailmaa. Dollarin keskeisyys talousjärjestelmässämme tarkoittaa sitä, että kun sen kurssi nousee, monilla alueilla velkojen hoitamisesta tulee vaikeaa. Euroalueella ei tämä ole välttämättä niin iso ongelma. Valtion lainojen tuottovaateiden nousu sen sijaan on.
Epävarmuuden lisääntyminen alkaa näkyä jo loppuvuodesta reaalitaloudessa ennen kaikkea investoinneissa ja jossain määrin myös kulutuksessa. Talousluottamus laskee ja kysyntäpaine helpottaa. Inflaatiossakin nähdään tätä kautta hidastumista.
Poliittinen paine nostaa velkakattoa Yhdysvalloissa kasvaa erittäin suureksi. Jos poliittinen takalukko ei aukea, on jopa mahdollista, että hallinto turvautuu platinakolikon lyömiseen ja estää tällä tavalla maksukyvyttömyyden. Mutta tämä edellyttäisi laajamittaista markkinapaniikkia tulevina viikkoina. Toki sellainen kannustaisi puolueitakin sopimaan asiasta.
Fed joutuu siirtämään rahapolitiikan kiristämistä. Kun markkinatilanne heikkenee ja reaalitalouden näkymät muuttuvat sumuisiksi, on helppoa jättää pandemia-QE:n lopettaminen pöydälle ja siirtää koronnostoja hamaan tulevaisuuteen.
Vähitellen muuttunut politiikkastanssi saa markkinahuolet kuriin ja kipuaminen takaisin hyvälle varallisuusarvojen kasvu-uralle sekä reaalitalouden kasvu-uralle alkaa.
Vuonna 2022 päästään nauttimaan maailmanlaajuisesti hyvästä suhdanteesta, mutta loppuvuodesta jälleen pohdinnat talouspolitiikan kiristämisestä palaavat. Modernin keskuspankkikapitalismin kaksoisliike - mahtipumppaus - jatkuu keskeytymättä.
Ymmärrän tietysti, että yhden päivän markkinareaktioista ei pitäisi innostua liikaa ja lähteä kirjoittamaan näin pitkälle meneviä skenaarioita. Kuitenkin flash back vuoteen 2013 oli niin vahva, että en pystynyt vastustamaan kiusausta. Älkää siis missään nimessä tehko sijoituspäätöksiä tämän skenaarion pohjalta!
Johtopäätökset
Tällä hetkellä tilanteet keskuspankkikapitalismissa vaihtelevat nopeasti. Ennen kaikkea talouspolitiikassa ja tärkeimmin Yhdysvaltojen talouspolitiikassa tapahtuu käännöksiä toisensa perään. Keväällä Fed oli erittäin kyyhkysmäinen ja Bidenin hallinto rohkea ja itsevarma. Nyt Fed pistää haukkavaihdetta silmään ja Bidenin hallinnon elvytysinto sekä -keinot hupenevat. Puolessa vuodessa kenttä on kääntynyt.
Rahoitusmarkkinoiden hermostuneisuus johtuu ennen kaikkea tästä. Siksi taper tantrumista puhuminen ei tällä hetkellä ole lainkaan väärin. Vuonna 2013 asiat ratkesivat kohtalaisesti, eli romahdus vältettiin ja jonkinlainen suhdanne saatiin pidettyä kasassa, kunnes Trumpin kauden alussa kunnolla lävähti (kunnes Fed aloitti korkojen nostot).
Loppuun vielä varoitus: älä sijoita rahojasi tässä kirjoituksessa esitetyn skenaarion perusteella. Älä!
Kiitos mielenkiintoisesta taper-analyysista!
Edellinen "taaperointi" päättyi höpelösti ns. repo-kriisiin syyskuussa 2019, jolloin osa markkinatoimijoista (sijoitusrahastoja?) ei enää saanut keskuspankkireservejä markkinoilta jolloin Fedin piti kiiruhtaa apuun ja alkaa taas kasvattaa QE:ta. Hetikohta senjälkeen tulikin sitten korona ja QE-hanat käännettiin kaakkoon: https://fred.stlouisfed.org/graph/?g=HctG
Itsekin veikkaan, että taaperointi- ja koronnosto-haaveet perutaan jälleen kerran ikävien markkinareaktioiden vuoksi.
Jussilta myös hyvä huomio treasury-korojen vaikutuksista euromaiden valtionlainakorkoihin: Korkeammat Treasury-korot siirtävät pääomia eurovaltionlainoista Treasureihin, jolloin niiden jälkimarkkinakorko nousee. Taaperointi pitäisikin tehdä sykronoidusti Atlantin molemmin puolin.
Ongelma on kuitenkin siinä, ettei euroalueella voi supistaa QE:ta, sillä eurovaltionlainojen korkoerot (spreads) repeäsivät ja euroalue purkautuisi.
Kaikki keskuspankkikapitalismin seuraajat elävät siis hyvin jännittäviä aikoja :) !!