Ajautuuko Yhdysvallat maksukyvyttömäksi?

Tällä kertaa tekninen (tai poliittinen) maksukyvyttömyys on ehkä lähempänä kuin aiempina velkakattoon törmäämisen kertoina.

Viime viikot ovat olleet jälleen Yhdysvaltojen talouspolitiikassa kovanlaista pallottelua. Kaikki alkoi siitä, kun nykyinen valtiovarainministeri ja entinen Fed:n pääjohtaja Janet Yellen ilmoitti vappuna, että jo kesäkuun alussa maailman mahtavimman valtion käteiskassa tulisi olemaan tyhjä. Toisin sanoen Yhdysvaltojen liittovaltiota uhkaisi jälleen kerran niin sanottuun velkakattoon törmääminen.

Yhdysvaltojen liittovaltion budjettiprosessissa on tarkoituksellinen mutta jokseenkin omituinen kaksijakoisuus menopäätösten ja valtion käytettävissä olevista likvideistä varoista päättämisen suhteen. Niinpä voidaan ajautua tilanteeseen, jossa kongressi voi päätöksellään tai päättämättä jättämisellään estää valtiota kuluttamasta niitä menoja, jotka kongressi itsekin on aiemmin budjettipäätöksissään ja lainsäädäntöprosesseissa vahvistanut. Mikäli presidenttiä haastavalla puolueella on enemmistö kongressissa, voi se tätä kautta estää hallintoa kuluttamasta aiemmin asetetun velkarajan yli tai kiristää muutoin vastapuolta Yhdysvaltojen teknisellä maksukyvyttömyydellä.

Tällä hetkellä republikaaneilla on juuri tällaiset avaimet käsissään ja presidentti Joe Bidenin johdolla demokraatit ovat joutuneet vaikeisiin neuvotteluihin kongressin alahuoneen puhemiehen republikaani Joe McCarthyn kanssa. Viime perjantaina Bidenin ja McCarthyn neuvotteluja siirrettiin sunnuntaille ja eiliseltä edelleen tälle päivälle, eli viikonlopunkaan aikana ei näytetty etenevän kohti positiivista ratkaisua ja velkakaton nostoa.

Neuvotteluissa on hiertänyt se, että republikaanit ovat vaatineet demokraatteja perääntymään jo aiemmin sovituista kulutussuunnitelmista, jotta he puolestaan olisivat valmiita velkakattoa nostamaan. Bidenin hallinto ja demokraattiedustajat kongressissa eivät ole olleet lainkaan halukkaita tämän sorttisiin kompromisseihin, minkä vuoksi neuvottelut jatkuvat edelleen, vaikka maksukyvyttömyyden määräaika lähestyy lähestymistään.

On syytä korostaa, että jos velkakatto jää poliittisista syistä nostamatta ja liittovaltio ei sen vuoksi pysty hoitamaan tiettyjä erääntyviä maksujaan, se ei tarkoita sitä, että Yhdysvallat olisi taloudellisesti maksukyvytön. Kyseessä on puhtaasti tekninen ja tässä tapauksessa poliittisista erimielisyyksistä juontuva maksukyvyttömyys. Sellainen päättyisi välittömästi, kun poliittinen päätös velkakaton nostosta tai muusta tavasta jatkaa liittovaltion kulutusta tehtäisiin.

Tosiaan tälläkin kertaa - kuten jo useina aiempinakin kertoina, kun velkakaton nosto on hiertänyt poliittisesti - keskusteluun ovat nousseet keinot, joilla hallinto voisi pitää liittovaltion kulutuksen käynnissä ilman velkakaton nostoa. Bidenin läheltä on väläytelty Yhdysvaltojen perustuslain 14. lisäyspykälään nojautumista. Yksinkertaisesti sanottuna sen mukaan Yhdysvaltojen ajautuminen (poliittiseen) maksukyvyttömyyteen olisi perustuslain vastaista, minkä vuoksi presidentin tehtävänä olisi päättää maksujen jatkumisesta ilman velkakaton nostamistakin.

Jos tällaiseen tilanteeseen ajauduttaisiin, käsiteltäisiin päätös sitten perustuslakituomioistuimessa, jossa enemmistöä pitää tällä hetkellä republikaanien nimittämä korkeimman oikeuden tuomaristo. Vähintäänkin asioista tulisi mielenkiintoisia, jos tällaiseen ratkaisuun tulevina viikkoina ajauduttaisiin.

Toinen paljon näkyvyyttä saanut ehdotus, johon myös presidentti Biden on ensimmäistä kertaa joutunut julkisesti ottamaan kantaa, on biljoonan dollarin kolikon painaminen ja sen tallettaminen Yhdysvaltojen keskuspankkiin valtion käteiskassan täyttämiseksi. Kirjoitin kolikon painamisesta uutiskirjeessä vuoden 2021 lopulla jossain määrin samanlaisissa tunnelmissa.

Kysymys siis kuuluu, onko puolueilla kompromissikykyä ja jos ei ole, turvautuvatko demokraatit keinoihin, joilla kongressin alahuone voidaan sivuuttaa liittovaltion kulutuksen jatkamiseksi. Yleensä näihin kysymyksiin on vastattu niin, ettei ensimmäinen ole oikeastaan oikea ongelma, vaan kompromissikykyä aina kuitenkin löytyy. Kukaan ei halua viedä Yhdysvaltoja maksukyvyttömyyteen “omalla vahtivuorollaan”. Siten vaihtoehtoisista keinoista ei oikeastaan kannata edes puhua - ja yleensä ne tämän sanomisen jälkeen tuomitaan vielä jollain tavalla vastuuttomiksi.

Nyt on kuitenkin niin, että Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä saattaa olla rikki pahemmin, kuin minkä esimerkiksi rahoitusmarkkinakommentaattorit tai liberaalit (talous)politiikan kommentaattorit pystyvät vielä myöntämään. On muistettava, että republikaanien ryhmä on pahasti hajallaan ja esimerkiksi McCarthyn valitseminen puhemieheksi oli työn ja tuskan takana. Kongressissa istuu riittävän suuri joukko täysin kompromissihaluttomia “trumpilaisia”, jotka käytännössä eivät pidä panttivankeinaan vain demokraatteja vaan myös republikaanisen puolueen enemmistöä. Jos tämä ryhmä ei saa tahtoaan läpi poliittisissa neuvotteluissa, kongressin toiminnasta uhkaa tulla pelkkää sirkusta.

Näin ollen saattaa olla niin, että McCarthylla on vähemmän mahdollisuuksia tehdä velkakattoneuvotteluissa sellaisia kompromisseja, joihin hän itse olisi valmis. Voi olla niin, ettei hänen ole mahdollista perääntyä niistä leikkausvaatimuksista, joita republikaanit ovat demokraateille esittäneet. Silloin demokraattien ja presidentti Bidenin pitäisi tulla vastaan niin pitkälle, ettei se puolestaan enää olisi tälle puolelle mahdollista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei kaikkien perusskenaariona pitämää laihaa sopua tällä kertaa syntyisi.

Silloin tämä kerta olisi erilainen. Jos velkakattosopua ei synny, todennäköisesti demokraattien ratkaisu olisi maksukyvyttömyyden sallimisen sijaan sen estäminen - jonkinlaisella ratkaisulla perustuslain tulkinnasta biljoonan dollarin kolikon painamiseen. Lopputulos olisi kuitenkin sama: vakiintuneita toimintamalleja ja instituutioita testattaisiin ennennäkemättömällä tavalla.

Jos velkakatto kerran ohitetaan, voidaan ajatella, että se on ohitettu lopullisesti. Jos Fed kerran hyväksyy taseeseensa biljoonan dollarin platinakolikon, se voidaan hyväksyä sinne jatkossakin. Yhdysvaltojen julkisen kulutuksen poliittinen talous ja oikeusperusta muuttuisivat rajusti kertaheitolla.

Poliittisen talouden tutkijana arvioin tilannetta niin, että “odottamattoman tapahtuman” mahdollisuus on nyt selvästi nollaa suurempi. Tämä johtuu Yhdysvaltojen yhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän koko ajan syvenevästä kahtiajaosta. Silti velkakaton kiertäminen tavalla tai toisella on niin suuri perustuslaillinen kysymys, ettei siihen kevein perustein lähdetä. Ehkä vielä tällä kertaa aika ei olekaan kypsä rohkealle perustuslain tulkinnalle tai kolikon painamiselle.

Rahoitusmarkkinoilla ja erityisesti Yhdysvaltojen velkakirjamarkkinoilla velkakattokysymys on aiheuttanut mielenkiintoista liikehdintää koko toukokuun ajan. Ensimmäinen iso liike nähtiin kuun alussa, jolloin pitkään muita lyhyitä korkoja selvästi alemmalla tasolla pysytellyt Yhdysvaltojen liittovaltion 1-kuukauden velkakirjan korko hyppäsi kaikkein korkeimmaksi. Tätä hyppyä selittää tietysti riskipreemion kasvu ja markkinoiden kasvanut odotus, että juuri nyt ja tässä Yhdysvaltojen kassakriisi uhkaa muuttua todelliseksi.

Viime päivinä sitten taas pidemmät korot ovat harpanneet ylöspäin, vaikka mitään kovin merkittäviä positiivisia uutisia talouden suhdanteesta ja varsinkaan inflaatiosta ei ole nähty - suhdanne jatkaa tasaista viilenemistään ja inflaatio hidastumistaan. Syynä korkojen nousulle kautta linjan voi olla se, että rahoitusmarkkinat odottavat velkakattosovun syntyvän ja siten valtion velkakirjojen tarjonnan kasvavan tulevina viikkoina, kun liittovaltio alkaa jälleen lainaamalla täyttää käteiskassaansa.

Jos edelliset tulkinnat ovat oikeita, sovun syntymisen jälkeen kaikkein lyhyimmissä koroissa on jälleen vahvaa laskupainetta ja pidemmissä koroissa taas nousupainetta. Mielenkiintoisella tavalla velkasopu siis voi johtaa korkojen nousun kautta kiristyviin rahoitusolosuhteisiin Yhdysvalloissa.

Jos taas sopua ei ollenkaan synny, lyhyet korot ja kaikki muutkin korot perässä räjähtävät taivaaseen ja globaali rahoitusjärjestelmä ajautuu ennennäkemättömään kriisiin. Kuulostaa kaiken kaikkiaan liian hurjalta skenaariolta! Jos taas maksukyvyttömyys kierretään Yhdysvalloissa uusin keinoin, markkinoilla saattaa vallita hetken aikaa suuri hämmennys, minkä vuoksi velkakirjamarkkinoidenkin (ja laajemmin rahoitusmarkkinoiden) suuntaa tämän skenaarion toteutuessa on vaikea ennustaa.

Kuten usein Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeessä on tullut kirjoitettua, elämme mielenkiintoisia aikoja. Yhdysvaltojen tämänkertainen velkakattovääntö sopiikin erinomaisesti lisämausteeksi tähän historialliseen ajanjaksoon.