Perjantaikirje: spekulaatiota rahoitusolosuhteilla
Mitä jos edessä onkin vielä reipas osakekurssien lasku Yhdysvaltojen talouden painuessa taantumaan? Kuinka käy silloin rahoitusolosuhteiden ja mitä tekee keskuspankki?
Keskuspankkikapitalismi-uutiskirje on todellakin alkanut junnata paikallaan. Viikosta toiseen julkaisen tekstin, jossa spekuloidaan Yhdysvaltojen talouden tulevien viikkojen suhdannekehityksellä sekä keskuspankki Fed:n (epätarkassa) ohjauksessa olevien rahoitusolosuhteiden kehityksellä. Yritän tällä viikolla pohtia kysymystä edes vähän tuoreemmasta näkökulmasta.
Viime viikot olen nimittäin kirjoittanut siitä, kuinka rahoitusolosuhteet ovat keventyneet mahdollisesti Fed:n tahdon vastaisesti. Viime päivinä kehitys on kuitenkin tasaantunut ja vaikka Powell kumppaneineen ei ole tehnyt oikeastaan mitään erityisiä puhetoimenpiteitä suunnan kääntämiseksi, erityisesti osakemarkkinoiden luisun seurauksena nopea rahoitusolosuhteiden keventyminen on hetkellisesti päättynyt (ks. kuvio 1).
Kuvio 1. Yhdysvaltojen rahoitusolosuhteet, indeksi.
Viime päivien hermoilua osakemarkkinoilla on kautta linjan selitetty “taantumapelkojen” lisääntymisellä. Perusajatus tällöin on, että sijoittajien pitäessä taantumaa entistä varmempana, he alkavat siirtää portfolioissaan painoa pois osakkeista esimerkiksi valtion velkakirjojen tai jopa rahan suuntaan. Taantuman nimittäin nähdään leikkaavan yritysten kannattavuutta ja osingonmaksukykyä lähitulevaisuudessa. Tämä tekee osakkeista ainakin hetkellisesti vähemmän houkuttelevia arvopapereita. Ajatus siitä, että sijoittajat yleisesti ajattelevat näin vielä voimistaa vaikutusta.

Jos taantuma on todella tuloillaan ja sijoittajat ovat reagoimassa siihen edellä kuvatulla tavalla, tämä voi johtaa siihen, että tulevina viikkoina ja kuukausina osakekurssit lähtevät jälleen sukeltamaan. Ehkä jopa niin, että aiemmin vuonna 2022 saavutettu pohjataso alitetaan. Karhumarkkina siis jatkuisi ja sen päättymistä ennakoineet kokisivat ikävän yllätyksen.
Rahoitusolosuhteiden näkökulmasta tällainen kehitys tietenkin tarkoittaisi sitä, että ne alkaisivat myös uudestaan kiristyä. Keskuspankin näkökulmasta tilanne voisi olla ongelmallinen: reaalitalous on painumassa tai jo painunut taantumaan, mutta yleinen “rahoituksen hinta” vain jatkaisi nousuaan. Jos keskuspankki ei halua tätä, sen on reagoitava nopeasti ja voimallisesti.
Käytännössä keskuspankin olisi alettava välittömästi laskea ohjauskorkoa ja ehkä myös alettava tarjota rahoitusmarkkinoille lisää likviditeettiä. Tällä tavalla se pyrkisi alentamaan talouden riskitöntä korkoa ja sitä kautta se tukisi osakkeiden ja muiden riskipitoisempien arvopapereiden hintaa. Toisin sanoen Yhdysvaltojen keskuspankki saattaisi joutua alentamaan ohjauskorkoa vähintään yhtä nopeasti kuin se on sen nykyiselle tasolle vuoden 2022 aikana hilannut ja ohjauskoron lopullinen taso saattaisi taas olla lähellä nollaa.
Tämä dynamiikka olisi jokseenkin endogeeninen nykyisten rahataloudellisten rakenteiden vallitessa. Jos keskuspankki todella huolestuu taantumasta ja sen syvenemisestä, se voi siis joutua tekemään erittäin drastisen ohjauskoron alentamisen.
Tähän pohdiskeluun minut sai viime viikon osakekurssihermoilun lisäksi oheinen vastaan tullut ennuste, joka aluksi tuntui minusta liioitellulta. Ehkä siinä on kuitenkin jotain perää, vaikka en itse vieläkään lukisi liikaa ulos korkokäyrän rajusta kääntymisestä, jota olemme viime viikot saaneet todistaa. Niin se vain menee, että rajut ohjauskoron nostot näkyvät rajuimmin lyhyessä päässä (n. 2-vuotisen valtionvelan korot) ja pitkä pää (n. 10-vuotisen valtionvelan korot) elää omaa rauhallisempaa elämäänsä.


Mutta katsotaan, miten jatkossa käy. Tähän tekstiin sisältyy implisiittisesti sijoitusvinkki, mutta kuten aina, siihen EN kehota ketään lukijaa tarttumaan. Kaikkea voi tapahtua ja mihinkään ei tässä ajassa voi täysin luottaa. Ei edes Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeeseen.
Siitä huolimatta mukavaa joulukuista viikonloppua kaikille kirjeen lukijoille!