Keskuspankkikapitalismi-perjantaikirje spekuloi tänään maailman tärkeimmän keskuspankin eli Yhdysvaltojen keskuspankki Fedin jokavuotisen Jackson Holen tilaisuuden näkymiä. Eniten jännitystä ja odotuksia tilaisuudessa kohdistuu tietenkin pääjohtaja Jay Powellin puheenvuoroon.
Ehkä tällä kertaa kiinnostavia kysymyksiä on kaksikin. Ensinnäkin se, antaako Powell itse viimein jotain selkeämpiä vihjeitä mahdollisesta QE:n “teipperöinnistä”, mitä hänen kollegansa ovat jo kiitettävästi ehtineet viime viikkojen aikana tehdä. Toinen on henkilökohtaisempi ja liittyy siihen, mitä Powell ajattelee omasta jatkostaan keskuspankin johdossa. Hänen ensimmäinen kautensa nimittäin lähenee loppuaan.
Näkeekö Powell taperin tarpeen?
Markkinat odottavat, että Powell ottaa kantaa Fedin QE-ohjelman jatkoon Jackson Holessa. Olisikin kieltämättä hieman outoa, että näin ei tapahtuisi. Oman tulkintani mukaan muiden keskuspankkiireiden puheet viime viikkojen aikana ovat olleet alustusta Powellille, jolle on nyt katettu pöytä selkeiden takaisinkerimissuunnitelmien viestimiseen. Mutta kuinka selkeitä viestejä sitten lopulta saadaan?
Oma veikkaukseni on se, että Powell edelleen muistuttaa siitä, että QE:n vähentäminen on ehdollista suotuisalle talouskehitykselle, johon myös finanssipolitiikan tulevaisuuden valinnat vaikuttavat. Hän kuitenkin vihjannee, että vuoden vaihteen tienoilla saattaa jo olla mahdollista, että Fed vähentää ostojaan ja ehkä kertoo tarkemmin, kuinka jatkossa ostojen ja uudelleensijoitusten kanssa toimitaan. Ehdollisuus on kuitenkin edelleen kaikki kaikessa Fedin viestinnässä.
Ylipäätään ajattelen, että ylimääräinen draama QE:n ympäriltä on häviämässä ja myös markkinat suhtautuvat Fedin toimiin aiempaa maltillisemmin. Se lienee yksi merkki siitä, että määrällinen helpottaminen on jäänyt pysyvästi keskuspankkien työkalupakkiin ja aktiiviseksikin toimenpiteeksi.
Jatkaako Powell toiselle kaudelle?
Henkilökohtaiset asiat ovat aina kiinnostavia ja niin ovat myös Powellin jatkohalut Fedin pääjohtajana. Donald Trumpin nimittämä, mutta kaudellaan lähes kaikkien Yhdysvaltojen poliittisten blokkien (no ehkä ei libertaarien) hyväksynnän hankkinut Powell ei todellakaan ole ajolähtötilanteessa. Oma tulkintani on se, että jos Powell itse haluaa jatkaa, hän myös saa jatkaa.
Viikko sitten Janet Yellen, valtiovarainministeriön puolella nyt vaikuttava Powellin edeltäjä Fedissä, antoi tukensa Powellille ja hänen jatkokaudelleen. Muutoinkin soraääniä on kuulunut todella vähän ja varteenotettavia haastajia Powellille ei juuri ole ollut tarjolla. On siis hyvin todennäköistä, että ensi helmikuussa alkavan seuraavan pääjohtajakauden ajan keskuspankin päänuijaa käsissään pitelee edelleen Powell.
Miksi Powellista tykätään? Itse sanoisin, että se johtuu ennen kaikkea kahdesta asiasta:
Powell on rauhallinen, harkitseva ja asiansa osaava pääjohtaja, joka herättää ilmeisesti luottamusta niin lähellään kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Hän on siis hyvä johtaja, mistä ei varmasti ole haittaa näinkin keskeisessä tehtävässä.
Powell on sisäistänyt keskuspankkikapitalismin realiteetit erittäin hyvin. Hän siis ymmärtää ne olosuhteet, joissa modernit keskuspankit tällä hetkellä toimivat ja pystyy tällä sisällöllisellä tiedollaan tekemään oikeanlaisia valintoja ja päätöksiä rahapolitiikassa sekä johtamisessa.
Onkin oikeastaan aikamoinen siunaus, että Trump nimitti juuri Powellin Fedin johtoon omalla nimitysvuorollaan. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä ja sillä olisi voinut olla merkittäviä vaikutuksia globaalin talouden vakauteen. Keskuspankkikapitalismin aikakaudella yhdelläkin henkilöllä voi olla väliä.
Hyvää viikonloppua kaikille uutiskirjeen lukijoille ja nyt sitten silmä tarkkana seuraamaan uutisointia Jackson Holesta!
Powellin puhe vahvisti käsitystäni, että QE jää pysyväksi ilmiöksi. "Markettien" reaktioiden perusteella Powell myös vahvisti samalla jatkokautensa.
Alhambra Investmentsin eurodollari-asiantuntija Jeff Snider onkin antanut keskuspankeille uuden osuvan lempparinimen: "markets of the last resort" ts. niiden tehtävä on "markettien" ylläpito pysyvästi korkealla tasolla ("on a permanently high plateau").
Toinen Sniderin hauska analogia on nimittää keskuspankkeja "talkkareiksi" (Janitor), jotka siivoavat paikat aina rommausten jälkeen, saaden siitä suurta kiitosta ja kunniaa.
Sniderin mukaan Fedin tulisi korkonäpertelyn sijaan keskittyä pankki-, varjopankki- ja eurodollarijärjestelmien dollarireservi- ja treasury-likviditeetin jatkuvaan ylläpitoon.
Itse laskisin lisäksi vielä korot määräytymään vapaasti markkinoilla, jolloin keskuspankkien rooli minimoituisi. Nythän ne yrittävät (tutkitusti ja todetusti) huonolla menestyksellä ohjata pankkien luotonluontia/tilirahanluontia valtionvelkakirjatalletusten korkojen säätelyllä (ohjauskorko + QE).
Ilpo Rossi
Helsingin Sanomien uutisissa kerrotaan Ahokkaan mainitsemasta Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajan Jerome Powellin puheesta ja viitauksesta Fed'in määrällisen elvytyksen vähentämiseen tai peräti lopettamiseen. Mitä tämä merkitse Euoroopan Unionin ja EKP:n määrällisen elvytyksen kannalta? Kuuluisa Modernin Monetaarisen Teorian kehittäjänä tunnettu professori William (Bill) Mitchell on blogeissaan todennut, että EKP:n määrällinen elvytys on niin tärkeää, että se on itse asiassa pitänyt pystyssä koko Euroopan Unionia. Ilman määrällistä elvytystä - niin tehotonta kuin se yksisiipisestä pankki- ja yrityselvytyksestään johtuen onkin - on kuitenkin pitänyt yllä uskoa Euroopan selviytymisestä finanssikriisistä ja nyttemmin myös pandemiasta. Mitchellin mukaan ilman omiin päätöksiin perustuavaa (endogeenista) raha- ja finanssipolitiikkaa Euroopan Unioni ei yksinkertaisesti selviä ajan suurista haasteista. Sen painottuminen pelkästään pankkien ja yritysten tukemiseen on määrällisen elvytyksen uusliberaali, "hayekilainen" ja luonteeltaan riistävä lähestymistapa, minkä MMT neutraalina talousoppina senkin sallii. Tärkeää olisi saada painotusta sekatalousjärjestelmän suuntaan ja demokraattisen valtion vahvistamiseen. USA:ssa tämä näyttää olevan mahdollista valtavan Joe Bidenin hallituksen infrastruktuuripaketin ja yritysverotuksen korottamisen muodossa. Tämä selittää myös Fed'in pääjohtajan arvion mahdollisuudesta määrällisen elvytyksen vähentämiseen. Euroopan Unionissa finanssipoliittinen elvyttäminen on kiisteltyä velkaelvytystä ja perussopimuksen muotoilun johdosta jäsenvaltioiden suuntaan kiellettyä ja siis siksi mahdotonta. Mitchellin mukaan EKP:n määrällisen elvytyksen lopettaminen merkitsisi suurta ja eroihin tai jopa hajoamiseen johtavaa kriisiä Euroopan Unionissa - tai sitten yritystä tavalla tai toisella muuttaa peruskirjaa sekatalouden suuntaan. https://www.hs.fi/paivanleh…/28082021/art-2000008223779.html