Perjantaikirje: myrskyn jälkeen on poutasää
Akuutti pankkikriisi saatiin (jälleen kerran) hallintaan keskuspankkien kohdennetulla likviditeettiruiskulla.
Viimeiset kaksi viikkoa olivat vauhdikasta menoa keskuspankkikapitalismissa, kun kansainvälisessä pankkijärjestelmässä nähtiin kunnollista säröilyä lähes 15 vuoden tauon jälkeen. Hetken näytti jopa siltä, että keskuspankkien rivakka koronnostovauhti ajaa globaalin rahoitusjärjestelmän laajempaankin kriisiin. Keskuspankkien (ennen kaikkea Yhdysvaltojen ja Sveitsin keskuspankkien) määrätietoiset toimet kuitenkin taltuttivat orastaneen pankkikriisin yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Tai sanotaan nyt niin, että pahimmat palopesäkkeet onnistuttiin likviditeettiruiskuilla sammuttamaan.
Kun keskuspankit avasivat likviditeettihanansa eli käytännössä diskonttoikkunansa tavallista edullisemmin ehdoin ongelmapankeille (tai niiden ostajille), ne pystyivät yhtä aikaa pitämään kiinni kahdesta keskuspankeille annetusta keskeisestä tehtävästä: makrorahoitusvakaudesta sekä inflaatiota vastaan taistelusta. Tästä merkkinä on se, että suurista läntisistä keskuspankeista niin EKP, Fed kuin myös Bank of England pystyivät viime viikolla ja tällä viikolla jatkamaan lupailemiaan koronnostoja, vaikka rahoitusmarkkinoiden luottamusta oli juuri rahapolitiikkapäätösten alla koeteltu vakavasti.
Vaikka pahimmalta jälleen kerran vältyttiin, viimeisten viikkojen tapahtumat jättivät jälkeensä epävarmuuden. Kun rahoitusmarkkinatoimijoiden ja -kommentaattoreiden keskustelua seuraa, juuri kenelläkään ei tunnu olevan selkeää käsitystä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä ollaan myös valmiita myöntämään varsin avoimesti. Jatkavatko keskuspankit todella koronnostojaan tästäkin eteenpäin? Oliko pankkikriisi todellakin tässä? Mitä reaalitaloudessa tapahtuu seuraavina viikkoina ja kuukausina? Miten viime viikon rajut rahoitusmarkkinadynamiikat näkyvät luotonannossa ja rahoitusolosuhteissa? Miten keskuspankit aikovat jatkossa erilaisiin havaittuihin ongelmiin reagoida? Miten rahoitusmarkkinoiden mielipiteet ovat viime viikkoina muuttuneet? Mihin juuri nyt kannattaisi sijoittaa? Tällaisia kysymyksiä lentelee kaikista tuuteista.
Tällaisessa kysymystulvassa keskuspankkikapitalismin analyytikkokin joutuu nöyrtymään ja pyöristämään huulensa. Kun eilen torstaina otin hieman aikaa pohtia lähitulevaisuuden kehityskulkuja, päässä löi jokseenkin tyhjää. Mitään selkeää skenaariota ei hahmottunut. Epävarmuus kalvasi.
Paljon taitaa tällä hetkellä olla kiinni siitä, millaista kuvaa reaalitalouden tilastot tulevina viikkoina talouden kehityksestä kertovat sekä siitä, rauhoittuuko pankkijärjestelmän tärinä todella lähitulevaisuudessa. Kun keskuspankitkaan eivät enää rahapolitiikkapäätöksissä kertoneet selkeästi jatkosuunnitelmistaan, on pakko nöyrtyä ja jäädä nöyränä odottelemaan, mitä tuleman pitää.
Kun suomalaisissa rahapolitiikkakeskusteluissa on lähiaikoina lainattu Mattia ja Teppoa (“Vauhti kiihtyy”), niin itsepä tässä hetkessä nappaan sanat ja fiiliksen Jalkasen Karilta eri Kari Tapiolta. Myrskyn jälkeen on poutasää - myös keskuspankkikapitalismissa.
Hyvää viikonloppua ja poutaisia päiviä kaikille uutiskirjeen tilaajille ja lukijoille!