Perjantaikirje: Keskuspankit vihjailevat

Nähdäänkö vuoden lopulla jo osto-ohjelmien supistamista?

Elokuu on jo ehtinyt melkein puoleen ja onkin hyvä aika palata myös Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeen perjantaikirjeiden pariin. Tällä viikolla otan kiinni maailman suurien keskuspankkien viimeaikaisista vihjailuista kiristää rahapolitiikkaa lähitulevaisuudessa.

Tuoreessa tekstissäni käsittelin aihetta laajemmin ja esitin ennustuksen, jonka mukaan keskuspankkien QE-ohjelmien takaisin keriminen on vain ehdollisesti mahdollista. Jos jatkossakin finanssipolitiikan apu jää liian vähäiseksi, talouden kannattelu säilyy keskuspankkien tehtävänä. Ja silloin yritykset nostaa korkoja ja jopa vähentää arvopaperiostoja jäävät vain yrityksiksi.

Näistä lähtökohdista esimerkiksi Yhdysvaltojen keskuspankki Fedin päättäjien ja Ison-Britannian keskuspankin (Bank of England) viimeaikaiset ulostulot ovat varsin kiinnostavia.

Fed tähyää loppuvuoteen

Useat Yhdysvaltojen alueellisten keskuspankkien johtajat, jotka myös Fedin päätöksiä tekevät, ovat viimeaikaisissa haastatteluissa ja julkisissa puheenvuoroissa alkaneet vihjailla osto-ohjelmien supistamisella. Erityisesti tämä koskisi asuntolainajohdannaisten arvopapereiden ostoja, jotka ovat viime vuosina olleet keskeinen osa Fedin rahapolitiikkaa.

Kun Yhdysvaltojen työmarkkinat osoittavat hitaita toipumisen merkkejä, inflaatio on tunnetusti jo hyvissä lukemissa ja koronaviruspandemian vaikeimmat hetket ovat ehkä takanapäin rokotekattavuuden noustessa, keskuspankkituen vähentäminen huipputasolta on helposti perusteltavissa. Näihin tekijöihin Fedin päättäjät ovatkin viitanneet kertoessaan, että pian olisi hyvä hetki alkaa vähentää ostoja.

Toistaiseksi nämä puheet on otettu rahoitusmarkkinoilla erittäin rauhallisesti vastaan, eikä viitteitä niin sanotusta “taper tantrumista” ole näkynyt. Ainoastaan Yhdysvaltojen valtion velkakirjojen hinnat ovat jälleen kääntyneet laskuun ja tuottovaatimukset ylös, mutta tämäkin liike on ollut vielä maltillinen. Näyttääkin siltä, että ainakin pienimuotoiseen kiristämiseen Fedillä on nyt hyvinkin mahdollisuuksia, kun Bidenin hallinnon finanssipolitiikkajuna jyskyttää ja muutenkin taloudelliset olosuhteet näyttävät viime vuotta paremmilta.

Jos Fedin vihjailuista tulee realismia, on todella kiinnostava seurata rahoitusmarkkinoiden reaktioita sekä sitä, miten finanssipolitiikalla tämän jälkeen Fediä autetaan. Eli miten Bidenin hallinto jatkaa finanssipolitiikan kanssa vuonna 2022 ja siitä eteenpäin.

Bank of England katsoo kauemmas

Englannin pankki eli Ison-Britannian keskuspankki puolestaan esitteli viime viikolla ensimmäistä kertaa konkreettisen suunnitelman siitä, miten QE-ohjelmat tultaisiin tulevaisuudessa purkamaan. Suunnitelma on yksinkertaisesti sellainen, että jos keskuspankki kykenee nostamaan ohjauskorkoaan, se alkaa myös pienentämään arvopaperitasettaan vähitellen. Käytännössä QE:n lopettaminen on siis sidottu ehtoon, että Ison-Britannian talous kestää korkeampaa korkotasoa.

Kun Fedin näkymä on lyhyen aikavälin, on Bank of Englandin näkymä kiinnostavalla tavalla pidemmän aikavälin. Siinä otetaan siis kantaa jo siihen, miten lopulta ostot käännetään nettonegatiiviseksi, mihin Fed ei toistaiseksi ole ottanut selvää kantaa. Bank of Englandin halua kertoa tällainen suunnitelma julkisuuteen todennäköisesti lisäsi sen entiseltä johtajalta ja QE-toimien aloittajalta Mervyn Kingiltä tullut arvostelu. Kingin mukaan keskuspankki on tullut “riippuvaiseksi" (addicted) määrällisestä helpottamisesta, mikä on tietysti erittäin vaarallinen riippuvuus hänen mielestään.

On ihan hyvä kysymys, onko tällainen pitkälle aikavälille suuntautuva lupailu lopettaa määrällinen helpottaminen keskuspankille lopulta hyvä vai huono strategia. Kuten tiedämme, peli ei todennäköisesti ole keskuspankin “omissa käsissä”. Siten vihjailu siitä, että QE:n lopettaminen on mahdollista, voi nakertaa keskuspankkien uskottavuutta. Jos ei sitä ole. Toisaalta jos QE:n lopettamisen ehdollisuus tehdään selväksi niin kuin Bank of England sen teki, ehkä suurta haittaakaan tällaisten visioiden esittämisestä ei ole. Silloin keskuspankki voi aina vedota siihen, että taloudelliset olosuhteet eivät tälläkään kertaa mahdollistaneet perääntymistä.

Yhteenveto

Keskuspankkien itseluottamus rahapolitiikan maltillisen kiristämisen suhteen alkaa löytyä. Melko varmasti eteneminen on kuitenkin myös jatkossa hyvin varovaista sekä viestinnässä että varsinaisissa toimenpiteissä. Kiinnostavaa nyt on kuitenkin se, että pidemmällekin meneviä suunnitelmia uskalletaan jo julkisesti kertoa. Itseluottamusta kerrassaan!