Perjantaikirje: inflaatio ja korkojen nousun siirtyminen
Yhdysvallat ja Eurooppa eriparisia. Yhteistä on se, etteivät keskuspankit hätiköi.
Tällä viikolla keskuspankkikapitalismissa kiinnostavia tapahtumia olivat Euroopan keskuspankin rahapolitiikkapäätös sekä Yhdysvaltojen toukokuun inflaatiotietojen julkistaminen.
Koronakriisin ehtoopuolella inflaatiokehitys ja keskuspankkien valinnat ovat päässeet polttopisteeseen. Erityisesti Yhdysvalloissa, jossa Bidenin hallinnon aktiivinen finanssipoliittinen ote on yllättänyt, inflaatiosta ja Fedin reaktioista siihen on tullut kuuma puheenaihe.
Inflaatio kiihtyy - Yhdysvalloissa
Kuinkas sitten kävi? Yhdysvaltojen inflaatio yllätti markkinat ja tuli ulos peräti 5 prosentissa vuositasolla. Ydininflaatiokin nousi 3,8 prosenttiin. Edelleen yllätys ylöspäin.
Tästä tietenkin sai uutta löylyä keskustelu siitä, voiko Fed yhä katsoa tilannetta toimettomana. Velkakirjamarkkinoilla nähtiin pieni hyppy ylöspäin tuottovaatimuksissa heti tilastojulkistuksen jälkeen, eli ainakin osa sijoittajista näki koronnostopaineen kasvaneen. Päivän ja illan mittaan tuottovaade pitkissä koroissa kuitenkin putosi alimmalle tasolleen sitten maaliskuun puolivälin.
Tuntuukin vahvasti siltä, että rahoitusmarkkinat ovat viimein sisäistäneet Fedin “wait and see” -strategian. Sen mukaan inflaatiota täytyy nähdä pidemmän aikaa, ennen kuin Powell ja kumppanit toimivat. Eli on odotettava ainakin syksyyn asti ja saatava edelleen korkeita inflaatiolukuja, jotta rahapolitiikassa voidaan nähdä kiristämistä. Ne, jotka luulivat vuoden alussa, että Fed hätiköi, ovat nyt väärällä puolella kenttää. Siksi pitkien korkojen alentuminen tulevina viikkoina on edelleen todennäköistä.
EKP tuuttaa edelleen kovaa
Jos Yhdysvalloissa inflaatioluvut tuntuvat hurjilta, Euroopassa meno on ollut paljon rauhallisempaa. Ja mikäli EKP:n eilen rahapoliittisten päätöstensä yhteydessä julkaisemaa ennustetta on uskominen, meno säilyy rauhallisena myös jatkossa. Vaikka EKP nosti kasvuennusteitaan tuntuvasti, vuoden 2022 inflaation se näkee jäävän vain 1,5 prosenttiin. Tässä mielessä EKP:n latu on edelleen auki varsin elvyttävälle rahapolitiikalle.
Pääjohtaja Christine Lagarde olikin lausunnoissaan varsin kyyhkysmäinen. Perusviesti “suotuisten rahoitusolosuhteiden” varmistamisesta kuultiin totuttuun tapaan. Keskuspankin osto-ohjelmien kerimisestä takaisin Lagarde ei halunnut vielä puhua, mutta myönsi, että jotkut neuvoston jäsenet jo haluaisivat. Tässä ei liene mitään yllättävää, kuten ei siinäkään, että enemmistö Euroopan keskuspankkiireista on edelleen Lagarden esittämän kannan takana.
Kiinnostavinta antia eilisessä lehdistötilaisuudessa oli ehkä Lagarden tekemä vertailu Yhdysvaltojen ja Euroopan talouksien välillä. Mikä pätee toiseen, ei päde suoraan toiseen, totesi Lagarde. Jo rahapolitiikan päätöstä koskevassa tiedotteessa hän toivoi, että Euroopassa ei lopetettaisi finanssipoliittista elvytystä liian aikaisin. Lausunnosta voi lukea pientä kateutta Fedin kollegoita ja Jay Powellia kohtaan. Näiden avuksi kun Bidenin hallinto on finanssipoliittisilla paketeillaan reippaasti lähtenyt. Fed voikin ihan oikeasti päästä vielä näkemään päivän, jolloin rahapolitiikan kiristäminen ja jopa ohjauskoron nosto on mahdollinen. Euroopassa ollaan tästä vielä valovuoden päässä.
Kuten EKP-kommentaattori Frederik Ducrozet eilen muistutti, EKP on erittäin pahasti jäljessä inflaatiotavoitteestaan pidemmällä aikavälillä. Jotta tavoiteura kurottaisiin kiinni, pitäisi vuosi-inflaation olla seuraavan kuuden vuoden ajan keskimäärin 3,3 prosenttia. Siis yli tuplat siitä, mitä EKP itse ensi vuodelle ennustaa. Tuutata saa huolella ja huoletta jatkossakin!
On pian aika siirtyä viikonlopun viettoon. Keskuspankit eivät hätiköi, älkää tekään hyvät lukijat.