Perjantaikirje: Geoff Harcourtin muistolle
Yksi hienoimmista Cambridgen taloustietelijöistä on poissa.
Taloustieteen maailma sai tällä viikolla suru-uutisen, kun Geoff Harcourt siirtyi ajasta ikuisuuteen yhdeksänkymmenen vuoden kunnioitettavassa iässä. Haluan omistaa tämän viikon perjantaikirjeen tämän suuren ekonomistin muistolle ja kertoa hieman Harcourtista niille, jotka eivät vielä häntä, hänen työtään ja hänen saavutuksiaan tunne.
Vaikka Harcourt oli australialainen ja vaikutti valtaosan elämästään Australian yliopistoissa ja talouspolitiikassa, hän oli myös sanan varsinaisessa merkityksessä Cambridgen keynesiläinen. Harcourtin väitöskirja valmistui Isossa-Britanniassa Nicholas Kaldorin ohjauksessa 1950-luvun lopulla ja Cambridgessa Harcourt oli tuttu näky senkin jälkeen muun muassa luennoitsijana. Vuosien 1982 ja 1998 välisen ajan Cambridge oli hänen pääasiallinen kotinsa.
Kaldorin lisäksi Harcourt tunsi hyvin Joan Robinsonin ja myös Richard Kahnin, jotka olivat olleet Keynesin oppilaita ja vaikuttaneet suoraan tämän ajatteluun muun muassa General Theoryn valmistelun aikaan. Harcourt tiesi Cambridgen taloustieteen tarinat ja kertoi niitä mielellään myös eteenpäin kaikille kiinnostuneille. Ei vähiten ulospäinsuuntauneisuutensa vuoksi Harcourtista tuli vuosien saatossa erittäin pidetty ja arvostettu taloustietelijä niissä piireissä, jotka yhä olivat kiinnostuneita Cambridgen (makro)taloustieteen ja Keynesin perinnöstä.
Vuosien aikana Harcourt julkaisi yli 30 kirjaa ja yli 400 artikkelia, jotka käsittelivät yleensä jotain makrotaloustieteen keskeistä kysymystä. Ennen kaikkea pääoma- ja kasvuteoria olivat hänen heiniään, ja jos on kiinnostunut vaikka kuuluisista Cambridgen pääomakiistoista, kannattaa tutustua Harcourtin tulkintoihin niistä.
Yksi Harcourtin hienoimmista puolista oli se, että hän piti suuresti tieteellisestä kanssakäymisestä sekä kriittisestä keskustelusta ja kannusti siihen vuosien saatossa niin kollegoitaan kuin oppilaitaankin. Hän ehti ohjata lukuisia väitöskirjoja, osallistua tieteellisiin paneeleihin ja lisäksi hän oli aina valmis keskustelemaan pyydettäessä päivän polttavista talousteoreettisista tai talouspoliittisista aiheista.
Kun itse tein haastatteluja valmisteilla olevaa Keynes-kirjaani varten, lähes aina jossain vaiheessa päädyttiin suositukseen: “Sinun täytyy keskustella tästä Geoff Harcourtin kanssa”. Valitettavasti koronakriisi tuli väliin ja tämä haastattelu jäi ikuisiksi ajoiksi tekemättä. Olen kuitenkin ehtinyt jo muutamassa kohdassa kirjani käsikirjoitusta Harcourtin ajatuksia hyödyntää ja tässäpä on hyvä hetki julkistaa pikku pätkä.
Se käsittelee Keynesin taloustieteellistä metodia sekä hänen kuuluisaa lausahdustaan “in the long run we are all dead”, josta on maailmansivu tehty erilaisia parempia ja huonompia tulkintoja. Kuten yleensä, tästäkin asiasta terävällä Harcourtilla oli kirkas tulkinta mielessään.
Keynes kutsuu [General Theoryssa] työllisyyden tasoa, joka lopulta vastaa odotuksia tietyllä hetkellä, pitkän aikavälin (long-period) työllisyydeksi. Tämä termi on kiinnostava ainakin siksi, että yksi kuuluisimmista Keynesiin liitetyistä sitaateista kuuluu ”pitkällä aikavälillä me kaikki olemme kuolleet”. Keynes kirjoitti näin vuonna 1923 julkaistussa taloustieteellisessä teoksessaan Tract on Monetary Reform arvostellessaan taloustieteilijöitä niin sanotun rahan kvantiteettiteorian liian suoraviivaisesta käytöstä talouden analyysissa erityisesti silloin, kun rahoitusolosuhteet ovat selvästikin epävakaat. Geoff Harcourt on huomauttanut, että Tractin ”pitkää aikaväliä” (long-run) ei pidä sekoittaa General Theoryn edellä käytettyyn ”pitkään aikaväliin” (long-period)[1]. Kun ensimmäisellä Keynes viittaa yksiselitteisesti historialliseen aikaan ja sen kulumiseen, jälkimmäinen on taas teoreettinen ja analyyttinen käsite. Jos seuraamme Harcourtin tulkintaa, lainaus Tractista tulisi kääntää suomeksi oikeammin ”pitkän ajanjakson kuluttua me kaikki olemme kuolleet”. Näin erottaisimme jatkossa paremmin toisistaan historiallisen ”ajanjakson” sekä teoreettisen ”aikavälin” käsitteet. Tämä on tärkeää myös General Theoryn tulkitsemisen kannalta siksi, että Keynes ei tietenkään ajattele pitkän aikavälin työllisyyden ja ihmiskunnan häviämisen välille mitään yhteyttä.
Harcourt siis valistaa meitä siitä, että vaikka tietyt taloustieteelliset termit kuulostavat samoilta, ne voivat viitata täysi todellisuuksien ilmiöihin. Kun “long-run” viittaa historialliseen ajanjaksoon, on “long-period” puolestaan analyyttinen tiettyyn abstraktiin ajatusmalliin liittyvä rajaus.
Näin ollen Keynesin kritiikki kohdistui Tract on Monetary Reformissa siihen, että historiallisia tilastoja tulkitaan siten, että tiettyjen muuttujien välille oletetaan kausaalisuhde, jota niiden välillä todellisuuden mekanismien tasolla ei välttämättä edes ole. Jos tyydymme tähän, lyhyellä aikavälillä hyvinkin merkittäviä heilahteluja taloudessamme ja elämissämme aiheuttavat mekanismit voivat jäädä kokonaan selitysmalliemme ulkopuolelle. Ja silloin olemme kyvyttömiä sanomaan mitään siitä, mitä ympärillämme juuri nyt tapahtuu. (Tästä tulee vahvasti mieleen tämän hetkinen kuuma inflaatiokeskustelu!)
Voimme kuitenkin käyttää erilaisia “sulkemisia” analyysissamme, jolla yritämme paljastaa todellisuuden mekanismeja. Silloin juuri “long-period” astuu kuvaan. Tällaisten sulkemisten tekeminen olikin Keynesin metodissa keskeinen tapa lähestyä kompleksista kapitalistista rahatalousjärjestelmää. Mutta silti Keynesin takaraivoissa tykytti aina ajatus siitä, että todellisuudessa ajan virta vie, instituutiot muuttuvat, minkä vuoksi sulkeistavan analyysimme tulokset jäävät aina välttämättä vaillinaisiksi. Siksi ne pitääkin palauttaa takaisin todellisuuden sekamelskaan uudelleenarvioitavaksi - muun muassa niiden vaikutusten osalta, jotka sulkeminen tarkoituksella jätti huomioimatta. Taloustiede ei tule koskaan valmiiksi.
Valitettavasti Keynesin totuus pitkästä ajanjaksosta ja kuolemasta tuli todistettua myös Geoff Harcourtin kohdalla. Taloustieteellisen ajattelun historiassa hän tulee kuitenkin elämään ikuisesti. Omaisten ja lähteisten suruun osaa ottaen.
[1] Harcourt, Geoff (2011) On the Concepts of Period and Run in Economic Theory. Classical Political Economy and Modern Theory, Lontoo: Palgrave Macmillan.