Perjantaikirje: Fed:n rahapolitiikkapäätös ja raaka-ainemarkkinoiden likviditeettikriisi
Yhdysvaltojen keskuspankki on valmis kiristämään rahoitusoloja. Samaan aikaan maksuvalmiustilanne on kiristynyt äärimmilleen raaka-ainemarkkinoilla.
Viikot ja päivät kuluvat. Ukrainan sota jatkuu. Sodan taloudelliset vaikutukset paljastuvat vähitellen. Keskuspankit tekevät omia ratkaisujaan. Tässä Keskuspankkikapitalismi-uutiskirjeessä muutamia havaintoja sekä Yhdysvaltojen keskuspankin keskiviikon korkopäätöksestä että raaka-ainemarkkinoiden maksuvalmiusongelmista.
Fed:stä on vaikea saada otetta
Liukas kuin saippua. Sellainen tunnelma itselleni jäi, kun pohdin Yhdysvaltojen keskuspankin Fed:n rahapolitiikkapäätöstä ja pääjohtaja Powellin esiintymistä päätöksen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.
Fed nosti ohjauskorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä ja kertoi taseen supistamisen aloittamisen olevan mahdollista jo toukokuussa. Kumpikaan näistä uutisista ei ollut varsinaisesti uutinen, jos fediläisten viimeaikaisia ulostuloja on seurannut. Lisäksi Fed kertoi suunnittelevansa kuutta lisäkoronnostoa vuoden 2022 aikana. Keskuspankilla on selvästi nyt halua oikeastikin tehdä kiristäviä toimia, ei vain puhua.
Powellin puheenvuorossa ja vastauksissa toimittajille korostuivat myös tutut asiat. Inflaatio on yllättänyt ylöspäin, työmarkkinat ovat jopa ylikuumentuneet ja tässä tilanteessa rahapolitiikan kiristäminen on mahdollista ilman talouden työntämistä takaisin taantumaan. Tähän tilanteeseen eivät ole vaikuttaneet ainakaan Powellin puhuman perusteella Ukrainan sota, Venäjän talouspakotteet (ja vastapakotteet) ja Kiinassa sekä Hongkongissa nopeasti etenevä omikron-variantti.
Ajatus siis on se, että Fed voi rahoitusolosuhteita kiristämällä hienosäätää taloutta hieman matalammalle lämmölle. Eskaloitumisen pelkoa ei ole ja kaiken kerrotaan olevan tiukasti keskuspankin hallinnassa. Sinällään vakuuttava viesti!
Markkinoilla se otettiinkin vastaan vakuuttavana viestinä. Lyhyet korot nousivat vähän ja pitkät vähän vähemmän. Korkokäyrä tasoittui hieman, muttei harppauksella. Sen sijaan osakemarkkinat suorastaan ampaisivat ylös teknologiaosakkeiden johdolla. Monet markkinaseuraajat - minä mukaan lukien - ihmettelivätkin tätä reaktiota.
Olisiko voinut olla, että Powellin lupaus “pehmeästä laskeutumisesta” olisi vakuuttanut markkinat siitä, että osakeralli voi jälleen jatkua? Tällä hetkellä osakemarkkinoiden lukeminen on sodan, koronapandemian ja tempoilevan keskuspankkipolitiikan vuoksi erittäin vaikeaa, mutta jonkinlaisena positiivisena uutisena Fed:n keskiviikon viestit kuitenkin taidettiin nähdä.
Todellakin on vaikea saada otetta siitä, mikä oikeastaan on Fed:n perimmäinen ajatus rahapolitiikasta ja taloudellisista olosuhteista tällä hetkellä. Aina kun Powell ja kumppanit pääsevät kunnolla haukkamaiseen puheeseen kiinni, heti kohta kerrotaan joistain lieventävistä asianhaaroista, kuten inflaation hidastumisesta loppuvuonna tai tarkasta työmarkkinoiden seuraamisesta. Ja sitten korostetaan reagointivalmiutta.
Tämä saa minut kaikesta ilmassa olevasta inflaatiohuolesta huolimatta ajattelemaan, ettei Powellin Fed ole valmis päästämään taloutta taantumaan ja ajamaan inflaatiota alas pakottamalla. Se on lohdullinen näkymä, jota kuitenkin joudun jatkuvasti epäilemään.
Toivotaan, että tuo todella on totta ja että myös markkinat ovat ostohousuineen lukeneet Powellia oikein. Mitä vähiten tässä ajassa kaipaamme, on seuraava globaali taantuma, joka olisi toisenlaisilla talouspolitiikan valinnoilla estettävissä.
Raaka-ainemarkkinoiden likviditeettitilanne huolestuttaa
Putinin Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ja lännen sille asettamien talouspakotteiden myötä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on lähtenyt käyntiin kunnon myllerrys. On varsin luontevaa, että myllerryksen keskus löytyy raaka-ainemarkkinoilta. Sodan, pakotteiden ja vastapakotteiden (sekä niiden uhan) seurauksena muun muassa raaka-öljyn, maakaasun, vehnän, nikkelin ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet pilviin. Sijoittajat ovat ymmärtäneet, että eri puolilla maailmaa näihin hyödykkeisiin kohdistuu nyt ylikysyntää suhteessa niiden tarjontaan.
Sekä tämän päivän myyntihinnat (spot-hinnat) että tulevaisuuden hinnat (futuurihinnat) ovat nousseet symmetrisesti. Näin yleensä käykin, sillä hintasignaalit tahtovat mennä keskinäisriippuvaisilla markkinoilla samaan suuntaan, vaikka tilanteet tämän hetken ja tulevaisuuden välillä voivatkin vaihdella (sijoittajien mielissä).
Kriisin alussa hintashokit näyttivät järjettömän suurilta. Esimerkiksi maailman nikkelimarkkina meni käytännössä rikki ja Lontoossa sitä ylläpitävä London Metal Exchange joutui keskeyttämään kaupan muutamaksi päiväksi. Muillakin markkinoilla nähtiin samanlaisia piikkejä.
Vaikka sijoittajien mielipiteet raaka-aineiden hintojen kehityksestä muuttuivatkin oleellisesti, pelkästään tämä ei ollut hintojen äärimmäisen nopean nousun syy. Nousua vahvisti raaka-ainemarkkinoiden sisäinen logiikka. Markkinoilla toimivilla sijoittajilla ja kauppiailla on nimittäin yhtä aikaa aina sekä lyhyitä että pitkiä positioita - toiset veikkaavat hintojen laskevan ja toiset nousevan. Näitä positioita pidetään usein pystyssä velkavivulla, jota puolestaan tuetaan erilaisilla vakuuksilla (collateral).
Kun syntyy nopea ja odottamaton hintashokki, jonka Ukrainan sodan kiihtyminen tällä kertaa aiheutti, monet positiot osoittautuvat mahdottomiksi. Nyt häviäjiksi joutuivat ne toimijat, jotka olivat odottaneet hintojen laskevan jatkossa. Heille tulikin kiire päästä eroon lyhyistä positioistaan ja tarve hankkia vakuuksia sekä likviditeettiä muualta, minkä seurauksena pitkään päähän syntyi valtava lisäpaine. Jälkeen jääneet shorttaajat puolestaan joutuivat aktuaalisiin likviditeettiongelmiin - heidän pitää nyt todistaa rahoittajilleen ja kauppojen vastapuolille, että maksuvalmius on yhä kunnossa (ja lainata jostain rahaa sen vahvistamiseksi). Todistamaamme ilmiötä kutsutaan tuttavallisesti “short squeezeksi”. Esimerkiksi nikkelimarkkinalla pahaan jumiin juuttui kiinalainen suurtoimija Tsingshan Holding Group Co.
Nikkelimarkkinan lisäksi energiamarkkinoilla maksuvalmiustilanne on mennyt vaikeaksi. Alkuviikosta raportoitiin, että Euroopassa olisi laajempaakin tarvetta energiayhtiöiden tukemiselle niiden maksuvalmiuden kanssa. Itse olinkin jo odotellut tällaista uutista viime viikon tapahtumien jälkeen.
Keskiviikkona eurooppalaiset energiayhtiöt lähestyivät yhdessä EU:ta ja Euroopan keskuspankkia ja pyysivät erityisesti jälkimmäistä tukemaan niiden maksuvalmiutta tai ainakin valmistautumaan sen tukemiseen. Monen energiayhtiön tilanne saattaakin tällä hetkellä muistuttaa kiinalaisen nikkelijätin tilannetta, vaikka ei ihan yhtä vakavana.
On syytä ymmärtää, että raaka-ainemarkkinoilla on nyt päällä kytevä systeeminen maksuvalmiuskriisi, joka ei todennäköisesti ratkea ilman julkisen vallan (ennen kaikkea keskuspankin) apua. Viimekätistä markkinantekijää tarvitaan jälleen auttamaan, kun olosuhteet eivät pysyneet markkinatoimijoiden olettamien riskijakaumien sisällä. Tällaista on meno finanssikapitalismissa aina silloin tällöin.
Yhteenveto
Rahoitusolosuhteet ja maksuvalmius (likviditeetti) nousevat aina silloin valokeilaan, kun finanssikapitalistinen järjestelmämme kohtaa “odottamattomia” shokkeja. Niin on käynyt myös vuoden 2022 alussa maailmanjärjestyksen heiluessa. Sillä tavalla kaikki on normaalisti.
Aivan tavallista viikonloppua uutiskirjeen lukijoille ja tilaajille!