Kun länsimaat ovat asettaneet kovia talouspakotteita Putinin Venäjän Ukrainassa aloittaman laajamittaisen hyökkäyssodan seurauksena, monien katseet ovat kiinnittyneet Venäjän talouden kehitykseen. Jotta talouspakotteet toimisivat sotapolitiikkana, täytyy niiden tietysti saada nopeasti aikaan merkittävä taloudellinen kriisi tai jopa jonkinasteinen romahdus, joka pelästyttää hyökkääjän. Viime viikot onkin pohdittu sitä, missä laajuudessa tällainen kriisi on mahdollisesti Venäjälle tulossa.
Venäjän taloudellisen kehityksen pohdinta ja ennakointi ei ole kiinnostavaa vain lyhyellä aikavälillä, vaan myös pitkän tähtäyksen näkymä on tärkeä sekä Venäjälle itselleen että muillekin maille ja talousalueille. Erityisesti Euroopalle ja Euroopan itäisille alueille, kuten Suomelle, Venäjän tulevien vuosikymmenten taloudelliset sekä poliittiset askeleet ovat äärimmäisen iso kysymys. Millainen yhteiskunta Venäjästä muovautuu jatkossa ja millainen rooli taloudella ja talouspolitiikalla tässä kehityksessä voisi olla?
Toistaiseksi edellisiin suuriin kysymyksiin on vaikea antaa vastauksia. Sen sijaan saattaa olla mahdollista esittää lisää kysymyksiä siitä, mikä määrittää Venäjän taloudellista kehitystä tästä eteenpäin. Kun aikaa kuluu, ja vastauksia näihin kysymyksiin aletaan yksitellen saada, myös lopputuloksien hahmottaminen voi olla helpompaa kuin ilman tällaista kysymyslistausta. Seuraavassa siis kymmenen kysymystä, joiden kautta Venäjän talouden tulevia kehityssuuntia on mahdollista lähestyä:
Milloin sota Ukrainassa saadaan loppumaan? Toistaiseksi näkymää tulitauosta ja rauhansopimuksesta ei ole. Jonkinlaisia neuvotteluja käydään, mutta samalla Ukrainaa on tuhottu ja sen siviiliväestöä on uhattu kiihtyvällä tahdilla. Niin kauan kuin sotatoimet jatkuvat, erityistilanne politiikassa ja taloudessa säilyy.
Millä ehdoilla sodasta tullaan ulos eli mikä on sodan lopputulos? Putinin Venäjän sotatoimet ovat koko ajan tulleet raaemmiksi. Siviiliväestöön kohdistuvat iskut, sotarikostutkintaan päätyneet tai päätyvät teot ja Ukrainan infrastruktuuria (ennen kaikkea ydinvoimaloita) vastaan hyökkääminen ajavat Putinin Venäjää koko ajan syvemmälle pimeyteen ja länsimaissa luottamus sitä kohtaan on tuhoutunut. Nämä toimet muistetaan pitkään ja vaikka mahdollisessa rauhassa Putinin Venäjä onnistuisi saamaan osia Ukrainasta hallintaansa, sekä ukrainalaiset että sen läntiset tukijat tulevat tuskin koskaan tunnustamaan lopputulosta oikeutetuksi. Mikäli Putinin Venäjä joutuisi lopulta perääntymään Ukrainasta ilman minkäänlaisia saavutuksia, se näkyisi todennäköisesti rajuna iskuna Putinin lähipiirissä ja hallinnossa laajemmin. Lopputulos on jotain totaalisen luottamuspulan ja sisäisen kriisin väliltä. Tulema heijastuu väistämättä myös Venäjän talouteen.
Miten hallinto Venäjällä onnistuu välittömässä talouden sopeutuksessa sotaan ja pakotteisiin? Sodan aloittamisen jälkeen länsimaat olivat todella nopeita ja tehokkaita erityisesti Venäjän talouden maksuvalmiuteen liittyvien pakotteiden asettamisessa. Venäjä suljettiin laajalti dollari- ja eurotalouksien ulkopuolelle, millä oli valtavat vaikutukset. Lisäksi suoraan eri toimialoille kohdennetuilla pakotteilla pystyttiin edelleen kiristämään ruuvia. Esimerkiksi liikelentoliikenne Venäjältä Eurooppaan on katkaistu lähes kokonaan. Teknologian vientiin liittyvät kiellot ovat toinen merkittävä laadullinen talouspakote. Toistaiseksi Venäjän hallinto keskuspankin johdolla näyttää onnistuneen kohtalaisesti vaikean tilanteen tasoittamisessa. Ulkomaankaupan edellytyksiä on tuettu, ruplan kurssia on pyritty vahvistamaan, pääomakontrolleja on asetettu, ruplien saatavuutta on lisätty kotimaisessa taloudessa (vaikka ohjauskorkoa onkin nostettu), työllisyyttä pyritään eri toimin pitämään yllä ja pakotteiden seurauksiin on reagoitu monin tavoin. Myös vastapakotteita on asetettu ja vientikielloilla pyritään pitämään kaikki tärkeät resurssit kotimaassa. Venäjän talous siis kääntyy ja sitä käännetään määrätietoisesti sisäänpäin. Suuntana on nyt kansallinen, tiukasti säännelty ruplatalous.
Kuinka pitkälle lännen asettamat pakotteet menevät - ja kuinka pitkään ne ovat voimassa? Toistaiseksi Putinin Venäjälle asetetut talouspakotteet eivät ole kohdistuneet maan energiavientiin, mikä on antanutkin Putinin hallinnolle jonkin verran talouspoliittista pelivaraa. Vaikka keskuspankin ei ole mahdollista käyttää saamiaan dollareita mihinkään, energiakaupasta jatkuvasti tulevat tulot kerryttävät koko ajan sen valuuttavarantoa ja samalla tukevat ruplan kurssia. Toistaiseksi näyttää edelleen epätodennäköiseltä, että energiasaarto saataisiin aikaan. Eurooppa on yksinkertaisesti liian riippuvainen Venäjän maakaasusta, ja raakaöljyn hinnan voimakas nousukin länsimaita selvästi pelottaa. Lyhyellä aikavälillä saatammekin olla jo pakotekäyrän huippukohdassa. Pidemmällä aikavälillä kuitenkin lännen käsi voi parantua, jos energiasiirtymää saadaan nopeasti edistettyä tulevina kuukausina. Jos pakotteet ovat tässä muodossa voimassa vielä vuoden 2022 lopussa, mahdollisuus energiakaupan vähentämiseen Venäjän kanssa voimistaa niiden vaikutusta. Vielä pidemmällä tähtäimellä kysymys kuuluu, ollaanko pakotteita jossain vaiheessa valmiita peruuttamaan - ja missä laajuudessa. Tähän vaikuttaa oleellisesti se, millaisen vastauksen saamme kysymyksiin 1 ja 2. Tietysti myös yhteiskunnallinen kehitys Venäjällä ja muutokset sen hallinnossa ovat keskeisesti tuohon vastaukseen vaikuttavia tekijöitä.
Mitkä ovat seuraavien kuukausien talouspoliittiset valinnat Venäjällä? Siinä missä meillä on koko ajan parempi käsitys siitä, mikä on Yhdysvaltojen ja Euroopan poliittis-taloudellinen strategia Putinin Venäjän suhteen tulevina kuukausina, Venäjän hallinnon valinnoista meillä on sumuisempi käsitys. Koska ilmeisesti minkäänlaista sotatalousstrategiaa ei oltu ehditty miettiä ja välittömät reaktiot ovat viime viikkoina vieneet Venäjän talouspoliittisilta toimijoilta kaiken ajan, edelleen on vaikea hahmottaa sitä, mihin suuntaan talouspolitiikassa Venäjällä seuraavaksi lähdetään. Todennäköisesti perusmalli on edelleen reagointi ja nyt käyttöönotettujen toimien jatkaminen sekä säätäminen. Kuitenkin myös laajemmat ohjelmat ovat mahdollisia. Niihin voi liittyä Venäjältä lähteneiden kansainvälisten yhtiöiden kansallistaminen, elvytys käsillä oleviin resursseihin nojaten sekä talouden valmistelu suurempia tulevaisuuden siirtymiä kohti (ks. kysymys 9). Myös uusien markkinoiden etsiminen niille vientituotteille, joita Venäjällä edelleen on, on todennäköinen talouspoliittinen tavoite jo lähitulevaisuudessa.
Kuinka pitkäksi aikaa länsimainen osaaminen ja pääoma on poistunut Venäjältä? Tällä hetkellä näyttää siltä, että länsimainen pääoma ja osaaminen on poistunut Venäjältä pitkäksi aikaa. Jos tilanne kuitenkin de-eskaloituu nopeasti (mikä ei ehkä ole todennäköistä), voidaan kysyä, olisiko usealla yhtiöllä kuitenkin halua palata takaisin ja siten pyrkiä estämään aiemmin tehtyjen investointien tällä hetkellä varmalta näyttävät tappiot. Tämä kysymys liittyy oleellisesti kysymyksiin 1 ja 2 sekä niihin jatkossa saataviin vastauksiin. Vaikka näiltä osin nähtäisiin yllättävänkin positiivisia kehityskulkuja, siitä huolimatta voi olla niin, että Venäjä-riskin hinta on kasvanut sijoittajien mielissä liian suureksi. Toisaalta talousjärjestelmässämme tarvitaan aina riskinottoa silloin, kun halutaan tehdä suuria voittoja. Tässä mielessä länsipääoman paluu Venäjälle ei ehkä olekaan niin kaukainen kehityskulku, kuin miltä tällä hetkellä näyttää ja tuntuu.
Mikä on Kiinan rooli Venäjän taloudellisena kumppanina jatkossa? Ukrainan sodan laajenemisen ajan on erilaisissa analyyseissa pohdittu paljon sitä, mikä on Kiinan rooli tässä kaikessa. Toistaiseksi mitään kovin selvää vastausta tuohon pohdintaan ei ole saatu. Onko Kiina hyväksynyt hyökkäyksen etukäteen? Mitä Kiinan johto ja Putin ovat sopineet? Miten Kiina suhtautuu kriisin lopettamiseen? Ympäripyöreältä on näyttänyt. Yleinen ajatus taitaa olla se, että Kiinan hallinto on nyt Putinin Venäjän suhteen odottavalla kannalla. Se katsoo, millaiseen liemeen Putin ajautuu ja tekee sitten pidemmälle menevät ratkaisunsa. Toistaiseksi jonkinlaista taloudellista yhteistyötä on viritelty, mutta mitään laajamittaista taloudellista tai poliittista tukea Putin ei ole Kiinasta toimilleen saanut. Lienee selvää, että Kiina pitää länttä jonkinlaisena vastustajana, muttei liene selvää, että se pitää Putinin Venäjää liittolaisena. Lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä Putin ei siis pysty luottamaan siihen, että Kiina tarjoaisi Venäjälle suoran pakotien taloudelliseen kukoistukseen lännen pakotteista huolimatta. Sen lisäksi, että tämä ei ole taloudellisesti helppo rasti Venäjän ja Kiinan talouksien epäsymmetrisyydestä johtuen, myöskään poliittisesti tilanne ei näytä Putinille helpolta. Ehkä todennäköisin lopputulos onkin se, että Kiina laittaa Putinin Venäjän lähitulevaisuudessa taskuunsa ja ottaa siitä sen hyödyn, minkä näkee itselleen sopivaksi. Mitä eristyneemmäksi lännestä Putinin Venäjä tulee, sitä heikommaksi muuttuu sen käsi Kiinaa vastaan.
Löytyykö Putinin Venäjälle liittolaisia muualta ja sitä kautta markkinoita Venäjän taloudelle? Kiinan lisäksi muut suuret nousevat taloudet eli loput BRICS-maista - Brasilia, Intia sekä Etelä-Afrikka - ja muutamat muut taloudet voisivat tarjota Putinin Venäjälle liittolaisuutta sekä markkinoita. Näistä maista monet ovat ottaneet melko pidättyväisen kannan Ukrainan sotaan ja Venäjän aggressioon Kiinan tavoin. Näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, että ainakaan lyhyellä aikavälillä Putinin Venäjä voisi löytää merkittäviä kumppaneita maailmalta. Kun näiden maiden etäisyydet Venäjästä ovat maantieteellisesti pitkät, eikä taloudellisia suhteita ole käytännössä helppoa vahvistaa nopeasti, tuntuu uusien liittolaisten ja markkinoiden löytäminen Putinin Venäjälle vaikealta tehtävältä. Vaikka ideologista halua tukea Putinia löytyisikin, siitä on vielä pitkä matka siihen, että Venäjä hyötyisi yhteistyöstä taloudellisesti. Uudet taloudelliset siteet ovat vähintäänkin keskipitkän ellei jopa pitkän aikavälin kysymyksiä.
Mikä on Venäjän talouden pitkän aikavälin talouspoliittinen strategia ja institutionaalinen järjestys? On selvää, että poliittisen talouden näkökulmat Venäjän talouteen ovat olleet viime viikot nykyhetkeen ja välittömään tulevaisuuteen keskittyvä. Siksi pidemmän aikavälin skenaarioita siitä, millaiseksi Putinin tai jonkun muun Venäjän talouspoliittinen strategia voisi seuraavien vuosikymmenten aikana muodostua, ei ole juuri ehditty laatia ja esittää. Muutamissa analyyseissa on pohdittu sitä, voitaisiinko Venäjällä lähteä rakentamaan pidemmän päälle kestävää taloutta puhtaasti maan omiin resursseihin nojaten. Eli sisäsyntyisesti ja vähemmän esimerkiksi ulkomaiseen osaamiseen ja teknologiaan ripustautuen. Tietysti tällaiset kaavailut tuntuvat kiinnostavilta nyt, kun talouspakotteiden vuoksi Venäjän talous on käytännössä ajettu tilaan, jossa se on lähes täysin riippuvainen kansallisista resursseistaan. Tällaisen suunnan ottaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka nykyhallintokin olisi sellaisesta kiinnostunut, tarvittavien rakenteiden ja prosessien synnyttäminen vie aikaa. Esimerkiksi juuri osaamisen ja teknologisen kehityksen vahvistaminen niin, että kaikkiin keskeisiin taloudellisiin pyrkimyksiin olisi käytössä huippuosaamista ja teknologiaa, vie väistämättä vuosikymmeniä, vaikka aivan tyhjästä ei tarvitsisikaan lähteä rakentamaan. Tällaiset ponnistelut vaatisivat myös tiukkaa suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista hyvällä hallinnolla, mistä Putinin Venäjällä ei oikein ole näyttöä. Voidaankin kysyä, miten kansalaiset saadaan mukaan nopeaan kehitysohjelmaan ja ovatko jotkut kehitysaskeleet kuitenkin mahdottomia ilman kansainvälistä yhteistyötä. Jos edellä kuvattua kehityssuuntaa ei oteta, mikä sitten olisi vaihtoehto sellaiselle? Ehkä vielä nykyistä voimakkaampi keskusjohtoisuus ja sotilaallisen voiman rakentaminen entistäkin suuremmaksi niin, että muista kehitystavoitteista luovutaan sotavarustelun edessä. Tällaisenkin ohjelman kohdalla edellä esitetyt kysymykset pätevät: miten kansalaiset saadaan mukaan ja kuinka autonominen ja kansainvälisistä suhteista riippumaton tällainen talousmalli voi lopulta olla.
Mitä odottamatonta voi jatkossa sattua ja millaisia uusia shokkeja vielä nähdään? Viimeiset viikot ovat näyttäneet, että maailmassamme yllätyksiä tapahtuu ja eri tapahtumien seuraukset voivat olla kaikille osapuolille arvaamattomia. Onkin pidettävä todennäköisenä, että myös Venäjän taloudelliseen kehitykseen vaikuttaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä sellaisia tekijöitä, joita ei tänä päivänä osata lainkaan ajatella. Nämä voivat olla sisäsyntyisiä tai ulkosyntyisiä, ne voivat liittyä yhteiskunnallisiin tai ekologisiin prosesseihin ja ne voivat tulla vastaan nopeasti tai vielä nopeammin. Osa tällaisista käännekohdista saattaa olla jo rakenteilla, vaikka emme niitä vielä täysin tai ollenkaan kykenekään hahmottamaan. Osa taas ei ole edes idulla vielä. Mitä hauraammassa tilassa Venäjän talous on Ukrainan sodan ja sitä seuraavan talouskriisin jälkeen, sitä todennäköisemmin tulevat shokit voivat saada aikaan hyvin voimakkaitakin kehityskulkuja.
Tällä hetkellä on erittäin vaikea arvioida, millainen on Venäjän poliittinen talous tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Koska vastauksia ei ole saatavilla, on tyydyttävä esittämään mielekkäitä kysymyksiä. Mitä sinä kysyisit edellisten lisäksi?
"... ja ovatko jotkut kehitysaskeleet kuitenkin mahdottomia ilman kansainvälistä yhteistyötä."
Eivät - uskoakseni - mahdottomia, mutta näiden askeleiden ottaminen tulisi olemaan turkasen hidasta ja tehotonta. Laajan yhteistyön etu on siinä, ettei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta.